Peekaboo-kissa

En ole koskaan ollut häävi vauvanleikittäjä. Kissat ovat onneksi helpompia viihdytettäviä, ja varsinkin Juju arvostaa yhteisiä kurkistusleikkejämme kiipeilypuun ääressä. Kun putkahdan esiin ylätasanteen takaa, Juju napittaa minua isoilla, sinisillä silmillään. Se ei edes räpsytä niitä, tuijottaa vain korvat hörössä. Kun häviän hetkeksi näkyvistä ja kurkistan sitten eri kohdasta, Juju inisee innosta ja hyppelee ylätasanteelle minua puskemaan. Se kehrää ja kiehnää ja odottaa, että menisin uudestaan piiloon – ja minähän tietysti menen. Loputtomasti.

Juju valmiina piiloleikkiin

Tuhat peekaboota myöhemmin...

Kukkuluuruu! Välillä roolit vaihtuvat.

Nuppu ei niin piittaa kukkuluuruu-leikistä, vaan sen saa inisemään ja suukottamaan paljon helpommin: täytyy vain huutaa "Nuppu-beibiii" ja lähettää lentosuukkoja. Pian jostain kuuluu hellyysvikinää ja Nuppu singahtaa paikalle pusuttelemaan. Sen kanssa on myös mukava leikkiä ”Vedetään nuottaa, saadaan kaloja” -leikkiä, koska mikään ei ole Nupusta yhtä mukavaa kuin ”kups konttiin” -masurapsuttelu.

Nuppu kurkistaa, kuka antaa seuraavan suukon.