Ritinää ja punatulkkuja

Joulukolli on tuskin vielä ehtinyt edes palata Karvakorvatunturille, kun taas on juhlien aika. Kuulin ensimmäiset raketin paukahdukset jo kuusi yli kuusi, mutta kaksi karvakeräämme uinui suloista Ruususen unta. En tiedä, ovatko ne tunkeneet korvansa täyteen vanutuppoja (ne olivatkin muuten epäilyttävästi loppuneet!), vai eikö niitä oikeasti kummastuta ilotulitusten ritinä, rätinä ja pauke. Oli syy mikä tahansa, olen äärimmäisen onnellinen, ettei räggäriemme rentoutta hetkauta sitten mikään. Tai no, jokin ihan vähäsen…

Halusin ottaa kissoista pari kivaa uudenvuodenkuvaa. Asettelin hissun kissun molemmille oman punatulkun niiden unta valvomaan, eikä tarkoituksena ollut tosiaan herättää kumpaakaan. Mutta niinpä vain Juju havahtui hereille heti, kun tulkku istahti puun orrelle. Nuppukin könysi istumaan pedissään ja hieroi epäuskoisena silmiään. Loppujen lopuksi linnut oli pelastettava innokkaiden kattien kynsistä, mutta sain kuvani – ja iloista seuraa uudenvuodenjuhliimme.

Punatulkut kuuluvat tammikuuhun. Mistä tämä kaveri oikein nyt jo putkahti?

Korttipelien lisäksi Nuppu pitää myös tuijotuskilpailuista.

Paljon onnea ja iloa kaikille vuoteen 2014! Toivottavasti se on ihana vuosi ja tulette taas Nupun ja Jujun touhuja seuraamaan!

Viime vuonna Juju simahti yhdentoista tietämillä. Tänä vuonna pikkukissa on jo isokissa
 ja aikoo valvoa ainakin puolille öin. Nuppu on rehennellyt sille koko vuoden,
kuinka se missasi viimeksi vuodenvaihteen. Nuppu kun nautti maagisesta hetkestä emon sylissä...