Kalkkarokäärmeen tapaus

Vaikka Juju on kiinalaiselta horoskoopiltaan lohikäärme, sen suhtautuminen käärmeisiin on kaikkea muuta kuin luontevaa. Vaikka luulisi, ettei pohjoismainen sisäkissa törmäisi kovin usein pytoneihin tai mustiin mamboihin, Juju kohtaa niitä lähes päivittäin. Onneksi se on aina varuillaan, sillä muuten nuo ikävät luikertelijat olisivat jo nielaisseet sen kokonaisena ja katsoisimme vain kauhuissamme, kuinka käärmeen suikulaisessa vartalossa olisi aivan Jujun muotoinen pullistuma.

Viimeisin läheltä piti -tilanne sattui tässä jokin päivä, kun huoleton Juju oli hyppäämässä sängylle viereeni. Sen tassut hipoivat jo täkkiä, kun Jujun silmiin sattui puistattava liero! Ketterä kissapoika reagoi ajatuksen nopeudella, teki ilmassa äkillisen suunnanmuutoksen ja muksahti takaisin lattialle. Vasta silloin minä, hidas ja hönö ihminen, huomasin sen valtavan kalkkarokäärmeen, joka lekotteli vuoteellamme kuin kyy aurinkoisella rantakalliolla.

Rohkea Juju päätti pelastaa minut ja töpsötteli sängyn toiselle puolelle. Hetken emmittyään se loikkasi viereeni ja alkoi lähestyä käärmettä. Se venytti itsensä nokkelasti pitkäksi kuin luikero itsekin ja eteni hiiskumatta sitä kohti. Se heilutteli ylävartaloaan, ja vain hennosti värisevistä viiksistä saattoi tulkita, että Jujua pelotti. Tällä kertaa kalkkarokäärme paljastui onneksi vain uuden uutukaisen käsilaukkuni olkahihnaksi, mutta koskaan ei voi tietää, milloin kodistamme löytyy kuningaskobra. Varmaa on, ettei se saa vatsantäytteekseen ainakaan Jujua.

Juju ja timbuktulainen pallokalkkarokäärme

Huh, käärme olikin vain luonut nahkansa...

Tämä lempeä kissaneiti ei käärmeitä pelkää. Se kietoo
nekin tassunsa ympärille ja antaa suukon.