Hys, hys, Juju!

Kirnuttavaan kissasanastoon perehtyneet lukijamme tietävätkin, mitä moukutus on ja monelta se tuppasi alkamaan joka ikinen aamu… Olin melko taitava nukkuja kaikesta minkutuksesta huolimatta: Ensimmäisten aamunaukaisujen kajahdettua painoin vain tyynyn korvalleni ja jatkoin unia. Vähitellen Jujun karkelot kävivät kuitenkin pahemmiksi. Kun herätyssettiin liitettiin myös vimmainen oven raapiminen, minunkaan unenlahjani eivät enää riittäneet. Moukutus yltyi piinaavaksi, ja univelat alkoivat loihtia tummia pusseja silmieni alle.

Illalla Juju raapii ilosta, kun tulemme kotiin.
Aamuraapu taas on silkkaa komentamista.

Onneksi apu oli lähempänä kuin kuvittelinkaan! Eräänä aamuna, kun Juju aloitti taas mourukonserttinsa, keksin silmät ristissä sähähtää kuin vihainen kissa. Siinä samassa Juju hiljeni, ja olen melko varma, että se painoi tassun kauhuissaan kuonolleen. Hetken kuluttua kuulin varovaisen naukaisun, jonka sain niin ikään vaimennettua sähisemällä. Tämän jälkeen keittiöstä kantautui ärtynyttä maton raapimista, emmekä voineet olla nauramatta. Yleensä en komenna kissojamme vaan uskon lempeän kannustavaan koulutukseen. Pieni sähähdys tuskin silti aiheutti traumoja, vaikka vähän Jujua kismittikin. Onneksi se on niin kiltti ja älykäs kissa, että aamumme ovat alkaneet tapauksen jälkeen hyvin vähämoukuisissa merkeissä.

Juju lisää nykyisin aamunaukaisun
perään vienon kysymysmerkin.

Juju on se aikainen mato, joka löytää pikkulinnun.

Kun aikaisten moukuaamujen väsyttämät omistajat lähtivät
zombeina töihin, kotiin jäi tämän näköinen vekkari...