Nuppu ja unirättiepäily

Tänä aamuna ulkona räpsi räntää, ja mieleni oli vähintään yhtä synkeä: Nuppu nuolla lupsutti vasta parannettua tassuaan siihen malliin, että se alkoi TAAS punoittaa. Jotta kissamme ei muuttuisi kesän aikana rännän ja ainaisen kaulurin takia jäätelötötteröksi, soitin meille ajan uudelle, ihanalle eläinlääkärillemme. Saimme onneksi ajan vielä samalle päivälle, joten tänään klo 15:10 aloimme ujuttaa Nuppua kuljetuskassiin. Noin klo 15:17 kaikki oli valmista, koska kävimme läpi suurimman osan vaiheista, jotka Nupun kohdalla yksinkertaisesti kuuluvat kassitukseen.

Nupulla oli matkalla viihdykkeenä
villalättynen ja raitapaitainen hiiri.
Ja Nuppu myös leikki niillä.

Jälleen kerran saimme piristävän hyvää kohtelua Helsingin liikennelaitokselta: kiltti bussikuski katsoi meitä iloisesti peilin kautta ja odotti kaikessa rauhassa, että pääsin Nupun kanssa istumaan ennen kuin pöräytti bussin liikkeelle. Nuppu onkin hurmannut tähän asti kaikki bussikuskit: he alkavat kertoa tarinoita omista kissoistaan ja hymyilevät meille vallan sädehtivästi. Mutta annas olla, jos matkaan ilman Nuppua: silloin kurvaillaan kuin viimeistä päivää, eikä tervehdykseenkään yleensä vastata. Mutta kukapa voisi olla rakastumatta sinisilmäiseen kissakaunottareen?

Nuppu retkotti tässä asennossa myös
laukussa eläinlääkärin odotushuoneessa.
Ja tutkimuspöydällä...

Eläinlääkärissä Nuppu oli jälleen oikea klovni ja sai eläinlääkärinkin nauramaan kerjäämällä rapsutuksia. Diagnoosi siis oli, ettei Nuppu ole ainakaan ahdistunut tai pelokas kissa. Lääkärin mielestä Nupun tassutilanne viittaisi silti sijaistoimintoon: siinä missä lapsi voi imeä peukaloaan, Nuppu voi käyttää tassuaan unirättinä! Sen tassussa ei kuulemma ole mitään vaarallista ­– ei autoimmuunisairautta tai allergiaa (joskaan sitä ei voitu täysin sulkea pois). Saimme saman antibioottikuurin, joka viimeksi paransi tassun neljäksi kuukaudeksi, ja ohjeen tarkkailla tilanteita, joissa Nuppu aloittaa nuolemisen. Sitä olisi hyvä harhauttaa lempeästi jonkin muun touhun pariin mutta niin, ettei kiellä eikä toisaalta palkitse huomiolla. Niinpä aion jatkossa mennä touhuamaan Jujun kanssa, kun Nupulle iskee nuoluvimma. Sosiaalisen tyttöseni tuntien tiedän, ettei se voi vastustaa kiusausta, vaan tulee varmasti selvittämään, mitä me oikein puuhailemme.

Sain myös kuulla, että jos vaivaan ei löydy fyysistä syytä,
on olemassa myös kissakuiskaaja, jota voi konsultoida!

Jos Nupun tassu vielä kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen tulehtuu, tassu kuvataan mahdollisen nivelrikon tai virheasennon varalta. Toivotaan kuitenkin, ettei sellaisesta ole kyse, vaan Nuppu paranisi nyt lopullisesti eikä joutuisi enää typeriin tassutulehduskierteisiin. Onneksi meillä on nyt loma, jotta voin seurailla Nuppua ja keksiä sille paljon mukavaa hupsuttelua!

Eläinlääkäristä tultuaan Nuppu kävi syömässä ja köllähti
sitten Possun ja farkkujeni kanssa päiväunille.

Juju oli hiukan huolissaan, kun
kaivoin esiin läjän lääkkeitä.

"Ei hätää, systeri!" Juju sanoi, antoi suukon Nupulle ja
ilmoittautui uninalleksi, jottei tassurättiä enää tarvita.