Kesän kastelemat karvakasat

Omistan kaksi varsin puhdasta ja hyväntuoksuista kissaa, mutta joskus elämässä tulee tilanteita, joissa aromit menevät syystä tai toisesta vinksalleen ja villahousut kaipaavat vähintään miedon huuhtelun. Niinpä päätin kissat hankkiessani totuttaa niitä edes jonkin verran veteen ja pestä ne kunnolla kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena. Vaikka Jujulla on hyvä matikkapää ja se esimerkiksi osaa laskea päivät viikonloppuun ja lomiin, se ei nähnyt tulevaksi juhannuskylpyä. Se hyöri iloisena ympärilläni, kun kasasin pesutarvikkeita, eikä vielä suihkukopissakaan ollut täysin varma, mitä tuleman piti.

"Ihanaa, mama! Leikitäänkö me jotain kivaa?"

"Fööni, sampoo, nameja... Hmm?"

Käytin kädenlämpöistä vettä ja lauloin laulua "Pien' kissanpoikanen uiskenteli veessä", mutta veden lotina silkkisellä turkilla inhotti Jujua niin paljon, että se päätti peittää enkelimäisen hyräilyni karmivalla harminmourullaan. Meganaukaukset kimpoilivat seinälaatoituksista, ja naapurin mummo soitti luultavasti manaajan paikalle. Meille kävi myös hieman nolosti, sillä kesken suihkuttelun Juju päätti hypätä syliini ja kurottautua niin, että sen viisimetriset etutassut ylsivät yhtäkkiä sampootelineeseen! Niinpä jouduin sysäämään suihkun lattialle samalla, kun maanittelin Jujua irrottamaan kauhistuneen otteensa telineestä. Turha edes kuvailla, kuinka märkä ja hämmentynyt olin – kissasta nyt puhumattakaan.

Tässä kuva hetkestä, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Syystä
tai toisesta meillä ei ole kuva-aineistoa allasosastolta...

Surukseni päättelin myös vioittaneeni Jujun herkkää psyykeä, mutta heti suihkusta päästyään sille maistuivat palkintonamit ja se näytti jopa nauttivan föönauksesta. Kuivaaminen sujuikin kätevästi, sillä Juju asettautui aina vähän eri päin, ja sen turkki on sen verran lyhyt, ettei puuhaan kulunut vuosisataa. Henkilökohtaisesta hygieniastaan välittävä poika oli myös erittäin tyytyväinen kuohkeaan karvapeitteeseensä, josta puolet oli tosin föönausvaiheessa liimautunut kasvoihini kutiavaksi pupunaamariksi.

Pupuista puheen ollen... Tämäkin kullannuppu halusi stailauttaa turkkinsa.

Pohdin kaksi kertaa, pesisinkö Nupun, koska A) yhdenkin kissan peseminen käy työstä ja B) sen tassu oli vasta parantunut. Päätin olla reipas ja ottaa riskin, koska Nuppu täytyisi joka tapauksessa jossain vaiheessa pestä. Suihkuttelu hoituikin varsin helposti: Nuppu oli rauhallisesti ja tepasteli suihkukopin ympäri vain pari hassua kertaa. Föönaus sen sijaan oli taas melkoista pyörimistä, sillä Nuppu ei jaksa istuskella paikoillaan. Tällä kertaa se innostui jahtaamaan villisti karvapalleroa, joka lenteli sinne tänne lämpimässä ilmavirrassa. Kuivasin tassut vielä erikseen talouspaperilla, mutta kyllähän Nuppu sitten alkoi nykerrellä vakkaritassua muun silottelunsa ohessa sen verran, että tötterö tuli taas yhdeksi yöksi päähän. Toivottavasti viimeisen kerran! Nyt meillä kuitenkin on kaksi ihanan puhdasta höytyväkissaa, jotka ovat yhtä pesukokemusta rikkaampia. Niin, ja spa-palvelija, joka on onnellinen, että jouluun on vielä piiiitkä aika...

"Minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" -sanonta pätee kyllä kissoihin toisin kuin ihmisiin,
jotka yrittävät nauttia kesästä lähtemällä parinkymmenen kilometrin pyöräretkelle...