Uudet valjaat vievät jalat alta!

Kesäloma ei olisi kesäloma, ellei voisi ostaa hömpsäyttää jotain pientä kivaa omille kullanmurusilleen. Niinpä tein eilen hankintoja, jotka vaikuttavat äkkiseltään turhilta mutta sieluani ihanasti hiveleviltä. Ostin nimittäin Nupulle ja Jujulle valjaat. Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin nämä kaksi hyvinkin olennaista asiaa elämästämme: 1) Nuppu ja Juju ovat sisäkissoja eivätkä ne ole koskaan ulkoilleet muualla kuin unelmissani (ellei lasketa boksinökötystä bussipysäkillä) ja 2) Nupulla ja Jujulla on jo valjaat. Koska oikea ulkoilu kuitenkin on nyt lähempänä kuin koskaan, halusin varmistaa, että kissoilla olisi mahdollisimman kauniit ja hyvin istuvat kostyymit. Tällaiset ne ovat:

Yrityksistäni huolimatta en saanut näin onnistunutta esittelykuvaa
valjaista kissojen päällä, joten Eddie-baby ja Possu suostuivat
poseeraamaan mannekiineina. Runwaylla Vänttistä ja Rukkaa.

Aloitin tietysti heti pienimuotoiset testit uusilla valjailla. Ne solahtavat mukavasti kissojen päälle, mutta ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun turrikoiden pitäisi päästä liikkeelle. Jujulla varsinkin meni taas jalat alta, ja se retkotti kyljellään niin reppanan näköisenä, että aloin välittömästi potea syyllisyyttä. Tunsin itseni vähintäänkin Ruotsin miljonääriäidiksi, joka pukee chihuahuapuudelilleen Dolce & Gabbanan glittermekon päälle ja vähät välittää eläimen fiiliksistä. Yritin innostaa Jujun liikkeelle tekopirteillä cheerleader-kannustuksilla, mutta vasta kanapalat saivat sen kampeamaan itsensä pystyasentoon. Se otti neljä matalaa metrimakkara-askelta, mutta pidempään kellahdusta ei voinut pidätellä. Annoin toki Jujulle namia ja kehuin kovasti, ja seuraavan kolmen askeleen päästä otinkin heti valjaat pois.

Juju... Ne ovat vain valjaat ja pikku pikku flexi. 
Maapallo jatkaa yhä pyörimistään!

Nuppu oli hieman helpompi "kiusattava", osaahan se kiipeillä ja juosta jopa tötterö päässä. Vähän monimutkaisempien Rukka-valjaiden asentaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, mutta sain jälleen todistaa hyytymisreaktiota. Nuppu istua tönötti paikoillaan, kunnes kyllästyi itsekin ja lässähti kampela-asentoon. Se on liito-oravamainen lättänyystila, jossa muuten niin pyöryläisestä kissasta tulee jostain syystä neliö. Nuppukin sai silti palkintonamin ja pääsi pian eroon hurjasta härvelistä.

Hieno tyttö! Hyvä, Nuppu! Jee! Go, girl! Tsemppiä, tsemppiä!

Ei, tähän juututtiin sittenkin...

Flexikään ei miellytä, vaikka emon mielestä se oli paljon
mukavampi kuin maassa laahautuva nahkaremmi.

Nuppu selkäkampelana

Kukkuu! :) Olisiko nämä valjaat
sittenkin enemmän Jujun mieleen?

Olenkin tässä miettinyt, onko ideani ulkoilutuksesta kovin hyvä, kun pelkään yhä vain kaikenlaisia ulkona muhivia pöpöjä, mehiläisiä, punkkeja sun muita. Kuinka teillä muilla ovat valjastreenit sujuneet, ja kauanko kannattaisi totutella valjaisiin sisällä ennen tosikoitosta, joka tapahtuu sitten vähitellen ja kaikessa rauhassa? Entä minkä kokoiset valjaat ovat hyvät? Vaikka Jujun Vänttiset ovat kokoa L, ne näyttävät minusta jotenkin kittanoilta. Vai onnistuiko draamakatti vain huijaamaan minua suurieleisellä protestillaan?!

Uuh, siitä selvittiin sittenkin. Never again. Paitsi huomenna...