Jujun nau-lakko

Valoisat kesäyöt ja lähestyvän loman odotus on saanut Juju-pötkylämme varsin levottomaksi. Yleisen löllöttelyn ja pusurapsuttelun sijaan se  kaipaa nyt räjähtävää toimintaa. Jujun uusin suosikkileikki on ritsalla ampuminen, johon rakas emo ei valitettavasti kelpaa kaveriksi ymmärrettävistä syistä. Leikki etenee siten, että mieheni virittää hiuslenkin peukaloonsa, pingottaa sen, villitsee Jujun hämäävillä liikkeillä ja lopulta räpsäyttää lenksun salamaakin nopeammin toiselle puolelle asuntoamme. Juju singahtaa rakettina perään ja hyppelee lenksun ympärillä riehaantuneen aropupun lailla. Olen toki itsekin yrittänyt osallistua mukavalta näyttävään touhuun, viimeksi muutama ilta sitten suklaanaamio kasvoillani. Kokeilu päättyi kaikkien osalta siihen, että lenksu räpsähti naamalleni ja putosi sitten mönjäisenä valkoiselle paidalleni.

"Voi ei, miten noloa ja
epäurheilullista, mama!"

Onneksi olemassa on myös sottaamattomia viihdemuotoja, kuten agility. Koska Juju osaa jo kaikki mahdolliset temput, jouduin toden teolla ränkkäämään pieniä aivosolujani, jotta keksisin, mitä uutta voisimme opetella. Samalla kun mietin, Juju aloitti jo mouruamisen, kirnuttamisen ja minkuttamisen vierelläni. Kysyin siltä, milloin se haluaisi leikkiä, ja vastaus oli "Nooooow!" Koska Juju on kanadalaista syntyperää, tajusin sen tietenkin puhuvan englantia. Siitä sainkin idean seuraavaan temppuumme: opettaa Juju naukaisemaan käskystä. Aikaa meillä on tasan viikko, koska sen jälkeen alkaa kesälomani, ja aion sen aluksi kysyä Jujulta "Milloin loma alkaa?" Eikä vastaukseksi sovi mikään muu kuin NOW!

"No nyt kuulostaa paremmalta! 
Suutari pysyköön lestissään..."

Treenit aloitettiin heti, ja ajattelin, että tämä temppu on maailman helpoin. Juju nimittäin naukuu aina, kun menen hakemaan kanapaloja ja naksutinta. Tälläkin kertaa se naukaisi juuri oikealla tavalla, ja naksautin ja palkitsin tietysti merkiksi onnistumisesta. Mutta mitä sitten tapahtui? Naukaisiko Juju toisen kerran? Ei. Se ei edes kirnuttanut, vaan istui kiltisti jalkojeni juuressa ja kehräsi. Sitten se meni maahan, teki piruetin, tanssi takajaloillaan, istui taas, antoi tassua ja tuli pujottelemaan jalkojeni ympäri! Vaikka kuinka toistin naksuttimenhakurituaalini, kissapoika ei pihahtanutkaan. Niinpä meillä on edessämme melkoinen savotta. Uskon silti, että oivalluksen palikka loksahtaa vielä paikoilleen, ja saamme viikon päästä postittaa tänne blogiin onnistuneen lomatoitotusnaukauksen!

Tässä videot tempun harjoittelun ensimetreiltä: