Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. elokuuta 2014

Fiinittömyyden huippu

Nuppu on yleensä silkkaa aistien sinfoniaa. Sitä on suoranainen ilo katsella: sillä on lumoavat sinisilmät, ja se on osannut sävyttää turkkinsa juuri oikeiden värikarttojen mukaan. Nuppu myös kuulostaa kauniilta kuin keväiset pikkulinnut, ja silittäessä kämmen uppoaa ihanasti sen silkkiseen untuvakarvaan. Nuppu myös tuoksuu paremmalta kuin yksikään hajuvesi, ja tunnustan hieman maistaneenikin herkullista kissatyttöäni pusuhetkien lomassa. Mutta koska maailma on täynnä poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, Nupun hienostuneisuuteen on tullut menneellä viikolla pienoisia säröjä.

Nuppu on aina elegantti kuin filmitähti Audrey Hepburn. Vai onko sittenkään?

Mitä esimerkiksi tapahtui lauantaiaamuna? Nuppu heräsi aamuauringon ensisäteisiin ja tuli sirkuttamaan meille ovien läpi hyvän huomenen. Olisi ollut kohteliasta vastata siihen, mutta koska oli viikonloppu ja meitä väsytti, painoimme vain tyynyä korvalle ja jatkoimme unia. Silloin fiini neitosemme hieman suivaantui ja otti käyttöön järeämmät konstit. Ei sentään moottorisahaa mutta terhakat pikku etutöppösensä, joilla se onnistui avaamaan makuuhuoneen pariovet. Tyytyväisenä kehräten se marssi luoksemme ja hyppäsi sänkyyn, vaikka selitin unenpöpperöisenä, etteivät hienot leidit astele sisälle karmit kaulassa.

Kovin pienet esteet eivät tätä kissakaveria pitele!

Nuppu ei ollut moksiskaan, vaikka väitin sen käytöstä tyylittömäksi. Luulen, että kyseessä voi olla jotakin teini-ikäisen neidin anarkiaa, sillä seuraavaksi sain todistaa, miten Nuppu nuoli vessanpönttöä! Se on toki aina tullut posliini-istuimelle seuraamaan, kun meikkaan, laitan hiuksia tai pesen hampaita, mutta toistaiseksi se on seurannut operaatiota söpösti pöntöllä istuen eikä sen pintaa radikaalisti kiillottaen.

Tästä kuvasta puuttuu vain, että Nuppu näyttäisi kieltä
ja sen korvassa olisi hurja piikkilävistys.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan pahin odotti minua maanantaiaamuna. Vitkuttelin hieman nousemista, ja kun vihdoin länttäsin oikean jalkani lattialle, se laskeutui johonkin pahaenteisen lässähtävään... Kyllä, Nuppu-neidin villahousuihin oli tarttunut hieman löysähkö kikkare (vai liekö ollut kirjain "ä" sanasta ähäkutti), joka oli pudonnut sänkymme viereen (onni onnettomuudessa) ja päätynyt jalkapohjaani (onnettomuus onnessa). Ahdistavan suihkuun nilkutuksen jälkeen pesun saivat niin jalka, matto kuin Nupun peppukarvatkin, enkä muista, milloin viikko olisi alkanut yhtä ruskeissa sävyissä. Nuppu tuntuu kuitenkin olevan kaikin puolin kunnossa ja hupaisalla päällä. Ehkä se ajatteli, että olen antanut siitä blogissamme liian hienohelmaisen kuvan ja kehitti minulle toisenlaista kirjoitettavaa. Tässä siis toteamus teeman mukaisesti ruskeaa beigellä: Nuppu on toden totta muutakin kuin herkkusuukkoja ja karamellin tuoksua!

Ei auttanut miuku markkinoilla, vaan tiukkaan jääneet kikkareet vaahdotettiin viemäriin.

Nuppu väittää, että Nuppu on nössö nimi.
Se haluaisi mieluummin olla Räyhis tai Risu.

Vietin eilen etätyöpäivän, mutta Räyhis terrorisoi hommaa kiipeämällä syliin kehräämään.

Oikeasti Räyhis on kuitenkin hellyttävä halinalle murrosiän kuohuista huolimatta. <3

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vauhdikas tötterömimmi

Viimeisen parin päivän aikana olen tajunnut, kuinka äärettömän sopeutuvaisen kissan omistan. Jos Nupulle määrättäisiin paksusankaiset pullonpohjalasit, se ei takuulla törmäilisi niiden kanssa ovenkarmeihin. Sen menoa eivät myöskään haittaisi kainalosauvat, tassujen alle viriteltävät rullat tai edes kokovartalomuumiointi. Tähän tulokseen olen tullut katsoessani, kuinka sulavasti Nuppu liikkuu kauluri päässään. Se keikkuu kiipeilypuussa, onnistuu noukkimaan hiuslenksut suuhunsa, laukkailee selkä köyryssä Jujun perässä ja tulee kainalooni nukkumaan. Se ilahtuu kovasti päästessään eroon tötteröstä, mutta kun tassu on puhdistettu ja satelliitti tekee paluun, Nuppu ei ota asiaa henkilökohtaisesti. Se istuu nätisti paikallaan, kun tuskailen kaulapannan kiinnityksen kanssa ja yritän puhallella niskavilloja pois nipsun välistä. Kun ähellykseni vihdoin loppuu, Nuppu kirmaa jo uusiin seikkailuihin.

Tämän nassun suloisuutta ei piilottaisi
edes moottoripyöräkypärä.

Olen itse melko herkkää ja helposti lannistuvaa sorttia. Onneksi Nupun esimerkki kannustaa muistamaan, että tötterön kaltainen takaisku on vain pieni asia suurten asioiden rinnalla; kosmeettinen lisä, jota voi halutessaan kantaa tyylikkäästi kuin uljainta asustetta. Onneksi Nupun tassu on jo melko lailla parantunut, joten pian neitonen voi jatkaa elämäänsä täysin "nudena". Onhan se oikea kaunotar myös ilman turhia muovihörhellyksiä.

Tässä tyylinäytteitä Nupun tötteröllisistä leikeistä:





Ja loppuun arkiston aarre joululta 2013, kun pallorata oli vielä uusi ja kissat pieniä ja valkoisia:


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Viidakossa kahisee


Jotta blogimme ei olisi silkkaa pumpulia, sydämiä ja suklaanappeja, aion tänään esitellä Nupun ja Jujun räyhäkkään puolen. Vaikka ne ovat suurimman osan ajasta emon pieniä kainalopupusia, mistään nynneröistä ei suinkaan ole kyse. Suukotella nyt voi karskimmatkin kaverit, eivätkä kehräily ja sylissä räsynä retkottaminen tarkoita, ettei kissoillamme olisi ”luonnetta”. Ragdolleista löytyy säpäkkyyttä ja asennetta siinä missä panttereista ja leopardeistakin.

Pääsin juuri eilen todistamaan erästä kiehtovaa kamppailua villissä luonnossa (=asuntomme akselilla eteinen-olohuone). Nuppu hiipi aluskasvillisuudessa (=karvamatto) ilman viidakkokypärää (=tötterö) ja vaani toista, hurjaa lajinsa edustajaa (=Juju). Pantterit lukitsivat katseensa ja lähtivät astelemaan vierekkäin selkä pahaenteisesti köyryssä. Niiden karvat sojottivat pystyssä, ja ilma oli sakeana vaaran tunnusta. Lopulta Juju heitti ensimmäisen solvauksen (=omituinen mouru). Siitä suivaantuneena Nuppu-neiti läimäisi veljeään avotassulla poskelle, ja pian viidakon halki vieri kahden taistelevan pantterin muodostama karvapallo. Kuului sensuroitavia huudahduksia (=Nupun s*vääk ja kr*äk), ja ilmassa pölisi karva (=juurikin se). Mutta yhtä nopeasti kuin mellakka alkoi, se myös loppui. Ellei tämän kirjoituksen olisi määrä todistaa, kuinka tulinen temperamentti ragdolleilla on, saattaisin vielä lopuksi kertoa lempeästä putsailuhetkestä, jota sain taiston jälkeen ihailla.

Mulkoilua puolin ja toisin.
Näin heilahtaa ragdollin luuvitonen.
Vapaapaini ei ole nössöjen laji. 
Lukitusotteet on opittu karatekurssilla.
Nuppu ei tarvitse pippurisumutetta käsilaukkuunsa.
Hyökkäys takaoikealta estetään kipakalla potkulla.
Taistelun voittaa aina se pantteri, jonka suuhun
jää suurempi tuppo vastustajan turkista...

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tötterön paluu


Tällä kertaa päivitämme blogia hieman apeissa tunnelmissa, sillä Nuppu viettää tällä hetkellä gramofonielämää. Se köllöttää vieressäni ja on sitä mieltä, että asiasta olisi hyvä tiedottaa sen faneille. Mitään suurta ja vakavaa ei ole meneillään, mutta neitosen tassu on hieman tulehtunut ja voimaan on siksi astunut lipomiskielto. Se taas toi kuvioihin tötterön, jota ei onneksi olekaan tarvittu sitten pentuajan steriloinnin.

Olin hetken pois koneelta, ja kun palasin sen ääreen,
Nuppu olikin herännyt ja alkanut kirjoittaa...

Minä aloitin lauseen, mutta v-kirjaimen perässä on Nupun viesti teille lukijoille.
Tyytyväisestä hurinasta päätellen terveiset ovat kovin lempeitä.

Huomasin Nupun oikean etutassun punoittavan, kun tein sille viikoittaista manikyyriä. Ahdistuin tietysti kovasti ja kipaisin ostamassa apteekista eläimille tarkoitettua voidetta. Se innosti Nuppua nuolemaan tassua vielä enemmän, joten tänä aamuna soitin heti kukon laulun aikaan eläinlääkärille, ja saimme ajan iltapäiväksi.


Nupusta matkan parhaita pätkiä
ovat odottelut bussipysäkeillä.


Nuppu käyttäytyi jälleen kerran hurmaavan kiltisti. Se kehräsi ja hupsutteli ja antoi tutkia tassun. Saimme mukaamme hoitavaa geeliä ja muovipömpelin, johon täytyi käydä ostamassa panta läheisestä lemmikkiliikkeestä. Mietin hetken, ottaisinko pinkin vai liilan pannan, mutta lopulta päädyin ärhäkkään pääkallokuviointiin. Nuppu osasi arvostaa valintaani, ja on heti ryhtynyt tassun paranteluun juuri sopivan räyhäkkäällä asenteella!

Nuppu pui bakteereille
nyrkkiin puristettua tassua!
Jujun mielestä Nupun panta on niin cool,
ettei ole noloa poseerata siskon vieressä.
Ensitöikseen Nuppu köpötti satelliitti päässä
tunnelin läpi ja kiipesi hiiren päälle.
Tötterö ei haittaa onneksi normielämää.
Nuppu osaa käyttää hellyttävyyttä hyväkseen.
Se sanoo "piip", ja minä silitän... <3