Näytetään tekstit, joissa on tunniste viidakko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viidakko. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Leijonaklaanin vapputervehdys

Jos eilen hätyytettiin sutta kiipeilypuusta, niin tänään päästiin hämmästelemään aitoa leijonaa. Se hiipi perässäni asuntoomme työpäivän päätteeksi, eivätkä kissat olleet uskoa silmiään. Kyykistyin eteiseen ja laskin taivaan tuulissa liihottavan ilmestyksen vierelleni. Silloin oma kotileijonamme Juju päätti tulla reippaana poikana tekemään tuttavuutta. Se nuuski leijonaa ja yritti sitten haukata palan sen rapisevasta folioharjasta! Pelastin viidakon kuninkaan pulasta ja laitoin sen ajelehtimaan makuuhuoneen kattoon kissojen ruokinnan ajaksi. Kammottava punaturkki vei kuitenkin Nuppu-paran ruokahalun, joten siirsin sen olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan, jotta yllättäen ujoksi heittäytynyt Nuppukin pääsisi kana-ateriansa ääreen.

Siinä se nyt katselee valtakuntaansa!
Onneksi viidakossa kasvaa suuria puita, joiden takaa
pienen leijonan on hyvä kurkkia mallia isosta leijonasta.
Hetkeä myöhemmin ikuistin Jujusta näin hienon leijonapotretin.
Huomatkaa harja, joka on pörhistynyt ihan huomaamatta!

Vappuaattoa vietämme kissojen kanssa kaikessa rauhassa, mutta huomenna edessä on varsinainen hulinapäivä. Serpentiiniä on jo vähän kahisteltu ja ostoskassien sisältöä kummasteltu. Varmaa on, ettei yksikään hupsu tai tosi höpsö katti pääse tylsistymään leikkien ja ohjelmanumeroiden vilskeessä.

Juju auttaisi serpentiinien kanssa vähän liiankin mielellään...
Nuppu hassutteli vapun kunniaksi perspektiiveillä.
Iiiiiiso kissa, mutta pikkuruiset tassut.


Riemukasta vappua kaikille!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Viidakossa kahisee


Jotta blogimme ei olisi silkkaa pumpulia, sydämiä ja suklaanappeja, aion tänään esitellä Nupun ja Jujun räyhäkkään puolen. Vaikka ne ovat suurimman osan ajasta emon pieniä kainalopupusia, mistään nynneröistä ei suinkaan ole kyse. Suukotella nyt voi karskimmatkin kaverit, eivätkä kehräily ja sylissä räsynä retkottaminen tarkoita, ettei kissoillamme olisi ”luonnetta”. Ragdolleista löytyy säpäkkyyttä ja asennetta siinä missä panttereista ja leopardeistakin.

Pääsin juuri eilen todistamaan erästä kiehtovaa kamppailua villissä luonnossa (=asuntomme akselilla eteinen-olohuone). Nuppu hiipi aluskasvillisuudessa (=karvamatto) ilman viidakkokypärää (=tötterö) ja vaani toista, hurjaa lajinsa edustajaa (=Juju). Pantterit lukitsivat katseensa ja lähtivät astelemaan vierekkäin selkä pahaenteisesti köyryssä. Niiden karvat sojottivat pystyssä, ja ilma oli sakeana vaaran tunnusta. Lopulta Juju heitti ensimmäisen solvauksen (=omituinen mouru). Siitä suivaantuneena Nuppu-neiti läimäisi veljeään avotassulla poskelle, ja pian viidakon halki vieri kahden taistelevan pantterin muodostama karvapallo. Kuului sensuroitavia huudahduksia (=Nupun s*vääk ja kr*äk), ja ilmassa pölisi karva (=juurikin se). Mutta yhtä nopeasti kuin mellakka alkoi, se myös loppui. Ellei tämän kirjoituksen olisi määrä todistaa, kuinka tulinen temperamentti ragdolleilla on, saattaisin vielä lopuksi kertoa lempeästä putsailuhetkestä, jota sain taiston jälkeen ihailla.

Mulkoilua puolin ja toisin.
Näin heilahtaa ragdollin luuvitonen.
Vapaapaini ei ole nössöjen laji. 
Lukitusotteet on opittu karatekurssilla.
Nuppu ei tarvitse pippurisumutetta käsilaukkuunsa.
Hyökkäys takaoikealta estetään kipakalla potkulla.
Taistelun voittaa aina se pantteri, jonka suuhun
jää suurempi tuppo vastustajan turkista...