Nuppu on yleensä silkkaa aistien sinfoniaa. Sitä on suoranainen ilo katsella: sillä on lumoavat sinisilmät, ja se on osannut sävyttää turkkinsa juuri oikeiden
värikarttojen mukaan. Nuppu myös kuulostaa kauniilta kuin keväiset pikkulinnut, ja
silittäessä kämmen uppoaa ihanasti sen silkkiseen untuvakarvaan. Nuppu myös
tuoksuu paremmalta kuin yksikään hajuvesi, ja tunnustan hieman maistaneenikin
herkullista kissatyttöäni pusuhetkien lomassa. Mutta koska maailma on täynnä
poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, Nupun hienostuneisuuteen on tullut menneellä
viikolla pienoisia säröjä.
 |
| Nuppu on aina elegantti kuin filmitähti Audrey Hepburn. Vai onko sittenkään? |
Mitä esimerkiksi tapahtui lauantaiaamuna?
Nuppu heräsi aamuauringon ensisäteisiin ja tuli sirkuttamaan meille ovien läpi
hyvän huomenen. Olisi ollut kohteliasta vastata siihen, mutta koska oli
viikonloppu ja meitä väsytti, painoimme vain tyynyä korvalle ja jatkoimme unia.
Silloin fiini neitosemme hieman suivaantui ja otti käyttöön järeämmät konstit.
Ei sentään moottorisahaa mutta terhakat pikku etutöppösensä, joilla se onnistui
avaamaan makuuhuoneen pariovet. Tyytyväisenä kehräten se
marssi luoksemme ja hyppäsi sänkyyn, vaikka selitin unenpöpperöisenä, etteivät
hienot leidit astele sisälle karmit kaulassa.
 |
| Kovin pienet esteet eivät tätä kissakaveria pitele! |
Nuppu ei ollut moksiskaan, vaikka väitin sen
käytöstä tyylittömäksi. Luulen, että kyseessä voi olla jotakin teini-ikäisen
neidin anarkiaa, sillä seuraavaksi sain todistaa, miten Nuppu nuoli
vessanpönttöä! Se on toki aina tullut posliini-istuimelle seuraamaan, kun
meikkaan, laitan hiuksia tai pesen hampaita, mutta toistaiseksi se on seurannut
operaatiota söpösti pöntöllä istuen eikä sen pintaa radikaalisti kiillottaen.
 |
Tästä kuvasta puuttuu vain, että Nuppu näyttäisi kieltä ja sen korvassa olisi hurja piikkilävistys.
|
Eikä tässä vielä kaikki, vaan pahin odotti
minua maanantaiaamuna. Vitkuttelin hieman nousemista, ja kun vihdoin länttäsin
oikean jalkani lattialle, se laskeutui johonkin pahaenteisen lässähtävään...
Kyllä, Nuppu-neidin villahousuihin oli tarttunut hieman löysähkö kikkare (vai
liekö ollut kirjain "ä" sanasta ähäkutti), joka oli pudonnut
sänkymme viereen (onni onnettomuudessa) ja päätynyt jalkapohjaani (onnettomuus
onnessa). Ahdistavan suihkuun nilkutuksen jälkeen pesun saivat niin jalka, matto kuin
Nupun peppukarvatkin, enkä muista, milloin viikko olisi alkanut yhtä ruskeissa
sävyissä. Nuppu tuntuu kuitenkin olevan kaikin puolin kunnossa ja hupaisalla
päällä. Ehkä se ajatteli, että olen antanut siitä blogissamme liian
hienohelmaisen kuvan ja kehitti minulle toisenlaista kirjoitettavaa. Tässä
siis toteamus teeman mukaisesti ruskeaa beigellä: Nuppu on toden totta muutakin kuin herkkusuukkoja
ja karamellin tuoksua!
 |
| Ei auttanut miuku markkinoilla, vaan tiukkaan jääneet kikkareet vaahdotettiin viemäriin. |
 |
Nuppu väittää, että Nuppu on nössö nimi. Se haluaisi mieluummin olla Räyhis tai Risu. |
 |
| Vietin eilen etätyöpäivän, mutta Räyhis terrorisoi hommaa kiipeämällä syliin kehräämään. |
 |
| Oikeasti Räyhis on kuitenkin hellyttävä halinalle murrosiän kuohuista huolimatta. <3 |