Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiiniys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiiniys. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. elokuuta 2014

Fiinittömyyden huippu

Nuppu on yleensä silkkaa aistien sinfoniaa. Sitä on suoranainen ilo katsella: sillä on lumoavat sinisilmät, ja se on osannut sävyttää turkkinsa juuri oikeiden värikarttojen mukaan. Nuppu myös kuulostaa kauniilta kuin keväiset pikkulinnut, ja silittäessä kämmen uppoaa ihanasti sen silkkiseen untuvakarvaan. Nuppu myös tuoksuu paremmalta kuin yksikään hajuvesi, ja tunnustan hieman maistaneenikin herkullista kissatyttöäni pusuhetkien lomassa. Mutta koska maailma on täynnä poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, Nupun hienostuneisuuteen on tullut menneellä viikolla pienoisia säröjä.

Nuppu on aina elegantti kuin filmitähti Audrey Hepburn. Vai onko sittenkään?

Mitä esimerkiksi tapahtui lauantaiaamuna? Nuppu heräsi aamuauringon ensisäteisiin ja tuli sirkuttamaan meille ovien läpi hyvän huomenen. Olisi ollut kohteliasta vastata siihen, mutta koska oli viikonloppu ja meitä väsytti, painoimme vain tyynyä korvalle ja jatkoimme unia. Silloin fiini neitosemme hieman suivaantui ja otti käyttöön järeämmät konstit. Ei sentään moottorisahaa mutta terhakat pikku etutöppösensä, joilla se onnistui avaamaan makuuhuoneen pariovet. Tyytyväisenä kehräten se marssi luoksemme ja hyppäsi sänkyyn, vaikka selitin unenpöpperöisenä, etteivät hienot leidit astele sisälle karmit kaulassa.

Kovin pienet esteet eivät tätä kissakaveria pitele!

Nuppu ei ollut moksiskaan, vaikka väitin sen käytöstä tyylittömäksi. Luulen, että kyseessä voi olla jotakin teini-ikäisen neidin anarkiaa, sillä seuraavaksi sain todistaa, miten Nuppu nuoli vessanpönttöä! Se on toki aina tullut posliini-istuimelle seuraamaan, kun meikkaan, laitan hiuksia tai pesen hampaita, mutta toistaiseksi se on seurannut operaatiota söpösti pöntöllä istuen eikä sen pintaa radikaalisti kiillottaen.

Tästä kuvasta puuttuu vain, että Nuppu näyttäisi kieltä
ja sen korvassa olisi hurja piikkilävistys.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan pahin odotti minua maanantaiaamuna. Vitkuttelin hieman nousemista, ja kun vihdoin länttäsin oikean jalkani lattialle, se laskeutui johonkin pahaenteisen lässähtävään... Kyllä, Nuppu-neidin villahousuihin oli tarttunut hieman löysähkö kikkare (vai liekö ollut kirjain "ä" sanasta ähäkutti), joka oli pudonnut sänkymme viereen (onni onnettomuudessa) ja päätynyt jalkapohjaani (onnettomuus onnessa). Ahdistavan suihkuun nilkutuksen jälkeen pesun saivat niin jalka, matto kuin Nupun peppukarvatkin, enkä muista, milloin viikko olisi alkanut yhtä ruskeissa sävyissä. Nuppu tuntuu kuitenkin olevan kaikin puolin kunnossa ja hupaisalla päällä. Ehkä se ajatteli, että olen antanut siitä blogissamme liian hienohelmaisen kuvan ja kehitti minulle toisenlaista kirjoitettavaa. Tässä siis toteamus teeman mukaisesti ruskeaa beigellä: Nuppu on toden totta muutakin kuin herkkusuukkoja ja karamellin tuoksua!

Ei auttanut miuku markkinoilla, vaan tiukkaan jääneet kikkareet vaahdotettiin viemäriin.

Nuppu väittää, että Nuppu on nössö nimi.
Se haluaisi mieluummin olla Räyhis tai Risu.

Vietin eilen etätyöpäivän, mutta Räyhis terrorisoi hommaa kiipeämällä syliin kehräämään.

Oikeasti Räyhis on kuitenkin hellyttävä halinalle murrosiän kuohuista huolimatta. <3