Uudenvuoden faabeleita

Vuosi vaihtui Hupsuttamossa ihanan rauhallisesti. Vaikka raketit paukkuivat, poksuivat, rätisivät ja suhahtelivat, ne saivat Nupun ja Jujun korkeintaan höristämään hetkeksi korviaan. Koska noitapillit eivät vingahdelleet tuuletusluukuista sisään, pikkuiset painoivat taas kuononsa emon säären ja kyljen päälle ja jatkoivat torkkujaan. Uudenvuodensuukkonikaan eivät Nuppua ja Jujua häirinneet, vaan mussukat käpertyivät yhä autuaampaan uneen.

”Mäjäytäpä pusu tuohon masun myttyisimpään kohtaan, mama!”

Olen nyt miehen poissaollessa ottanut ilon irti omasta ajasta pikkukissojen kanssa ja suonut niille ihania erityisoikeuksia. Parasta on ollut yhteinen aa-tuuti-lullattelu. Vain yhtenä yönä jouduin taipumaan linkkuveitsiasentoon, jotta sain pinottua koipeni nahistelevan kissakaksikon väliin. Nuppu on onneksi säästänyt hellät aamupusunsa yhä myöhempään niin, että tänään ensimmäinen niistä läpsähti nenälleni vasta kello 9:24.

Pi-pi-pi-pip! Teddynallepalvelu on täällä taas!

Kun mies ei ole ollut kieltämässä, pupuset ovat saaneet hengata vapaasti jopa aamiaispöydässä.

 

Toisille ei silti mikään riitä. Vaikka aamupalan sai syödä parvella
viulumusiikin soidessa, annos oli kuulemma liian pieni ja vaatimaton.

Olen nyt tankannut mahdollisimman paljon Nupun ja Jujun seuraa, sillä jouduin joulun jälkeen viettämään viisi päivää niistä erossa. Aika hujahti kuitenkin kuin siivillä, ja kissat saivat katsella kotona iskän kanssa jänniä leffoja sillä välin, kun minä koin ihania eläinseikkailuja kaukaisilla mailla.

Kissat eivät olleet uskoa korviaan, kun kerroin, että vierailin taas
 Tallin tarinoita -blogin Sohvin luona eikä sinne tullutkaan joulukolli
vaan ihka oikea joulupukki, joka toi minulle ison lahjakassin!

Jos joku on joskus miettinyt, mikä joulupukin nimi on,
vastaus lukee hänen tyylikkäässä joululoimessaan.

Tapasin myös hellyttävän Missen, joka heräsi hempeänä joulu-uniltaan.

Pipsakin oli paikalla ja halusi lähettää Nupulle erityisterveisiä:

Tässä on vaihtoehtoinen asento varvasnäpertelyyn, niin kutsuttu nuolusoikio.

Misukin oli jouluisissa tunnelmissa ja esitteli hienoja temppujaan.

Nuppu uteli, kävinkö Misun kanssa rottametsällä, mutta
kissojen ja hiirulaisten välillä vallitsi vielä joulurauha.

Jujusta on hienoa, että kissaserkkujen lisäksi niillä on myös
uljaat, heinää puputtavat mustangiserkut Eemeli ja Sónata.

Kissat saivat kuulla sata kertaa tarinan, kuinka emo pääsi ratsastamaan Sónatalla
metsätielle ilman satulaa eikä pudonnut edes ravissa. Tätä muistellaan vielä pitkään!

Tallin tarinoiden eläinkatraan lisäksi tapasin lomani aikana myös iki-ihanan Siiri-nimisen tipsukaunottaren. Se osoittautui yhtä helläksi kuin Nuppu ja Juju, mutta piti sylissä nököttämisestä huomattavasti enemmän kuin herkästi räpiköimään ryhtyvät räggärini. Olinkin seitsemännessä hauvataivaassa, kun Siiri painoi söpön pikku kuononsa olkapäätäni vasten ja nautti sylkkäilystä täysin siemauksin. Kun Nuppu näki neitosesta näpsimäni kuvat, sen oli pakko myöntää, että Miss Tiibetinspanieli 2016 on virallisesti valittu:

Tämä pikkukoira ei kameraa tai edes salamaa kammoksunut,
vaan poseerasi kuin ammattilaiset konsanaan.

 

Ihanat pehmokorvat ja söpö pikku profiili. Hullusta 
kissanaisesta tuli hetkessä höpsähtänyt hauvafani!

Kuvaukset jatkuivat niin pitkään, että Siiri sai mallikansionsa kerralla valmiiksi.

Joululomamme oli siis kaikin puolin onnistunut, ja saamme jatkaa löhöilyä vielä viikonlopun yli ennen kuin arki taas alkaa.

Niin kivoja kuin kaikki eläinkaverit ovatkin, Juju ja Nuppu ovat päättäneet,
että tammikuussa vietämme ihan vain untuvaisia kissanpäiviä!