Spelejä ja spiilosta

Nupun vuosi 2016 on alkanut ennenkuulumattoman energisesti. En tiedä, onko ulkoa sisätiloihinkin hiipinyt kirpsakkuus saanut sen töppösiin liikettä, vai siintääkö nöpönenäneitosen simmuissa jo haavekuvat kesällä järjestettävistä räggärihäistä. Nupun tuntien se haluaa ylleen vartaloahyväilevän prinsessapitsiluomuksen, joten kiinteyttävä liikunta on noussut syystäkin sen ykkösharrastukseksi.

Olen vähän Nuppua varoitellut, että mihinkään hirmuisen suuriin myötäjäisiin ei ole varaa,
mutta ehkä sulhanen voi piffata vaikka jousikvartetin ja herkkämasukissojen kerroskakun.

Mahtavinta tässä kaikessa on, että vanhat lempparipuuhat kuten tassun nörkkääminen ja fanaattiset peffapesut tuntuvat jääneen vuoden 2015 painajaisiksi.

 

Nyt on mielessä lähinnä se, millaiset posliiniastiastot nuoripari haluaa ja kummoiset
 koristeet juhlapöytään asetellaan. Miten olisi jotkin vähän kesäisemmät?

Tassut ovat kuitenkin edelleen merkittävässä roolissa sporttimisumme elämässä. Se ei harrasta punnerruksia, etutassuilla seisontaa tai kahvakuulan heiluttelua (onneksi!), mutta Nupun bravuuri on laji, jossa se makaa sängyn alla kyljellään ja täppäilee tassuillaan ohikulkijoiden sukkia.

 

Yleensä tassua ei näy ollenkaan tai tarkimmat voivat huomata vain pienen
pullistuman peitossa. Mutta kun tassu iskee, se iskee kuin kynnetön salama!

Muistaako joku muuten vielä 90-luvulta viihdeohjelman nimeltä Speden Spelit?
Olen varma, että Nuppu olisi päässyt kisaamaan studioon missitrikoissa
ja päihittänyt kaikki reaktionopeutta testaavassa pelissä, jossa piti 
painaa välkkyviä valoja oikeassa järjestyksessä.

Koska HIITtaaminen (high-intensity interval training) on nykyään niin trendikästä, olen suostunut tehostamaan Nupun täppäilyä hupparini naruilla. Kun ne viuhuvat houkuttelevasti sängyn vieressä, Nuppu joutuu tekemään töitä molemmilla etutassuillaan. Välillä se kellottaa aivan selällään, joten huomaamattaan sen tulee tehtyä myös iso määrä vatsarutistuksia. Eipähän pömppis sitten juhannuksena pingota pilalle Nupun pitsiunelmaa.

 

Hiiop! Sieltä se koko kissa nousee silkalla lihasvoimalla hupparinnarun perään.

Sitten alkaa nauhajumppa, jossa treeniä saavat myös emon niskalihakset.
Nupun vieressä kyykkiessä reidetkin kuntoutuvat. Mikäs sen parempaa!

Viileät pakkaskelit ovat saaneet vipinää myös pikkuiseen poitsukissaani, eikä se suinkaan aina ole kehräävä ja lämmin syliperuna. Juju harrastaa agilityä päivittäin, ja olemme viritelleet esteistämme jo kokonaisen radan:

 

Nupulle oli treeniä pelkkä esteradan katselu!

Tällaisen videon koostin Jujun tämänpäiväisestä kalsaritreenistä:

Poing-poing-pupusellemme ei mikään kuitenkaan riitä, vaan se kaipaa myös muita liikunnallisia leikkejä, kuten kuurupiiloa – tietenkin vain ja ainoastaan emon kanssa. Menen siis kuuliaisesti esimerkiksi oven taakse ja kurkistan sieltä Jujua. Kun katseemme kohtaavat, vilahdan kokonaan näkymättömiin. Hetken kuluttua kurkistan taas Jujua, joka vaanii minua jo valppaasti. Juju hiipii koko ajan peppu heiluen lähemmäs, kunnes se lopulta ponkaisee luokseni ja naukaisee niin, että oikeasti säikähdän ja alan nauraa. Ja mikä hassuinta, Jujukin nauraa!

 

Mies väittää, että olen taas viettänyt liikaa aikaa kissojen kanssa
ja on muka hyvä, että arki alkoi, mutta kyllähän kuka tahansa
normaali kissanomistaja näkee, milloin omaa kissaa naurattaa!

Tässä Jujua ei naurata, vaan se narauttaa Nupun piilosta!

Leikki jatkuu pitkään samanlaisena, paitsi piilot tietysti vaihtuvat
ja välillä minut säikäyttää vieraileva tähti Nuppu Nöpperssön!

Lopuksi vaihdamme rooleja niin, että minä etsin Jujua ja se pakenee kuin viimeistä päivää. Yleensä se kirmaa kiipeilypuuhun ja raapii sitä korvat villisti formula-asennossa. Kun saan pikkuisen höppänäni vihdoin kiinni, se kömpsähtää puunoksalle ja vaatii loppuyhteenvetosuukot ja lupauksen siitä, että pian taas leikitään.

 

Joskus on vähällä käydä niin, etten löydä Jujua,
koska se on poikkeuksellisen taitava piiloutuja!

Juju on kuitenkin niin sporttinen poika, ettei se ole täysin passiivinen edes nukkuessaan. Samalla, kun unilampaat määkivät Jujun korvaan, se itse venyy mitä mielikuvituksellisempiin jooga-asentoihin. 

 

Jos tämä ei ole liikuntaa, niin mikä sitten?