lauantai 16. tammikuuta 2016

Känkkäränkätön Huppanuppa

Tutussa lastenlaulussa sanotaan, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita. Sen nimi on Känkkäränkkä, ja koska se saa kaiken ihan länkkälönkkä, kyseessä on aika harmillinen kaveri. On onni onnettomuudessa, että vaikka Hupsuttamon jauhopusseissa saattaa yhä nyyköttää pari viheliäistä varastopunkkia, Känkkiksen kaltaiset syylänenät eivät meille jalallaan astu. Syy kotimme karttamiseen on, että täällä asustaa Känkkäränkän sataprosenttinen vastakohta, Huppanuppa.
 
Olipa kerran pieni kiltti kissa, Huppanuppa nimeltään…

Se huvittelee pelaamalla palloa…
 
…ja antamalla suukkoja.

Huppanuppa on onneksi sen verran suuri, että me aikuisetkin pystymme sen näkemään. Viikko sitten jouduimme suorastaan hieromaan verkkokalvojamme, sillä Nupusta kuoriutui taas todellinen perhekissa. Saimme vieraaksemme 5-vuotiaan kummityttöni ja hänen 3-vuotiaan pikkuveljensä, ja sekös olikin inspiroiva yllätys! Kun eteisessä alkoi kahista toppapuvut, H
uppanupan mieliala kohosi hiihtohissillä Alppien ylimmälle huipulle. Sen jälkeen koko päivä olikin sitten riemukasta laskettelua rinnettä alas, eikä lempeä räggärineito räpistellyt suksillaan nurin kertaakaan.

 
Nuppu tietää, miten lapsia viihdytetään pallo- ja hiirileikeillä.
 
Se ei hermostunut edes peppuunsa painetusta söpöysmerkistä.
 
Vaikka Huppanupalla oli ilo ylimmillään, minua alkoi hirvittää,
sillä näin toisaalla äkäisen kohouman, joka viittasi Känkkäränkkään.
 
Oli Känkkäränkkä peiton alla tai ei, Huppanuppa piti huolen, ettei hapan noita
häirinnyt lasten iloista mieltä, vaan minipäikkäreille asetuttiin näin hyvillä mielin.
 
Koska Känkkis-asia jäi vaivaamaan minua, menin rohkeasti kurkistamaan
peiton alle. Huh helpotusta! Siellähän majaili vain yksi
seitsemästä kääpiöstä - eikä edes Jörö vaan Ujo!

Kun silitin Jujun pehmoista kylkeä, poitsu kellahti peiton alla kyljelleen ja käynnisti pienen hurinamoottorinsa. Siitä päättelin, ettei välitöntä hätää ollut, vaan herkkä pupujussimme vain keräsi rohkeutta vällyjen välissä. Jätimme pojanmurusen rauhaan, sillä Huppanuppa tarjosi viihdettä koko Hupsuttamon edestä, ja ennen pitkää tapahtui ihme: Juju vorni näkösälle ihan vapaaehtoisesti!

 
Utelias ei voinut vastustaa kiusausta, vaan tuli kysymään, miksi keittiöntuolit
oli raahattu olkkariin. Huppanuppa sen sijaan ihmetteli, mihin kaverit hävisivät.

Iltapäivä jatkui ohjelmanumerolla, jossa Juju pesi peittonöyhdät turkistaan.
Sen jälkeen  se esitti hienosti agilityä ja tajusin, että eihän tämä otus
olekaan Ujo tai Utelias vaan Lystikäs!
 
Katsoin ylpeänä, kuinka Jujustakin alkoi kuoriutua perhekissa.
 
Päivä sujui kaikin puolin mallikelpoisesti, mutta emolle meinasi tulla Känkkäränkkä, kun vieraat olivat lähtemässä. Nuppu nimittäin kiehnäsi lapsosten ja heidän vanhempiensa ympärillä siihen malliin, että se oli selvästi lähdössä heidän mukaansa. Se änkesi väkisin heippahaleja antamaan ja silmäili naulakkoamme sen näköisenä kuin olisi etsinyt ragdollille sopivaa pikku toppista. Niinpä jouduin kaappaamaan Nuppusen visusti kainalooni. Vaikka siitä varmasti pidettäisiin kummityttöni kotona hyvää huolta, tarvitsemme itse joka päivä Huppanupan hassuja viihdepläjäyksiä. 

Mutta kun viihdettä on riittävästi,
 kaipaa tämä kissaemo myös
toisenlaista huolenpitoa. Silloin kainaloon
kapsahtaa kukapa muu kuin Unelias!

27 kommenttia:

  1. Ihana Nuppu! Meilläkin kissat tykkäsivät viihdyttää pikku E:tä leikkimällä. Onneksi ei känkkäränkkä päässyt teidän asuntoonne, vaan Nuppu piti huolen päivän viihdytyksestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on kyllä ihan hirmuisen lempeä tapaus! <3 Tuntuu, että se tykkää kaikkein eniten lapsivieraista, joten E:n täytyy ilman muuta tulla tännekin kissavierailulle.

      Poista
  2. Ihana Nuppu. <3 Meillä Paavo tykkää lapsista, mutta lasten vanhempia yleensä kauhistuttaa Paavon juro ulkomuoto. :D Jujuunkaan tuskin känkkis iski. Hän oli vain fiksun varovainen! Pikkuihmiset voi olla epäilyttäviä. ;)Jackson katoaa meillä aina kun tulee vieraita. Oli ne isoja tai pieniä. Vaikka muuten onkin täysin läheisriippuvainen. :D Ja kissa kainalossa nukkuminen on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei suinkaan Juju känkkäränkkäile koskaan. :) Ennemminkin pelkäsin, että Känkkäränkkä on esim. popsinut meidän pienen, ujon pojan suuhunsa! :-D Mutta onneksi ei sentään. Olisin voinut melkein veikata, että Paavo tykkää lapsista - se on jotenkin niin ihanan nallukkainen tyyppi. <3 Mutta voi Jacksonia! Onneksi sekin löytyy sitten myöhemmin taas kainaloa lämmittämään.

      Poista
  3. Teillä on ollut ihmisenpoikasia, ja kissat ovat olleet paikalla. Kyllä ei meillä! Meillä on yksi todellinen Känkkäränkkä ja yksi Ujo. Voivat ne Uteliaitakin olla, mutta ihmisenpoikasasioissa eivät kyllä Lystikkäitä. Jälkeenpäin ovat Uneliaita. Onneksi teillä ollaan myös Lystikkäitä vieraiden aikaan ;)

    Pusut molemmille kissoille, Jujulle kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten tajusin keksineeni juuri kahdeksannen kääpiön: Utelias! :-D Ei sellaista tainnut Lumikin aikana vielä ollakaan - mutta meillä on välillä kaksin kappalein. Juju ei yhtään ihmettele, miksi Figo ja Friede siirtyvät toisaalle epäilyksen hetkinä - ja otti mielellään vastaan ekstrapusun. :)

      Poista
    2. Juu ei Lumikin aikaan vielä ollut Uteliasta, mutta tässä on jo sen verran aikaa kulunut niistä ajoista, että hyvin on ehtinyt tulla uusiakin kääpiöitä ;)

      Poista
    3. Niinpä. Ei kannata Lumikinkaan jämähtää vaan antaa uusien tuulien puhaltaa. Ties vaikka remmiin astuisivat vielä Reipas, Nokkela ja Kaihomieli. :)

      Poista
  4. Nuppu taitaa olla lapsirakas kissa :) Pöpöäkin pikkulapset kiinnostavat ja se tulee paikalle katselemaan ja tarkkailemaan, kun joku pieni ihminen on paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä noin lapsiystävällistä kattia nähnyt kuin Nuppu! :) Pöpönkin osaan kyllä hyvin kuvitella pikkuvieraita ilahduttamaan. <3

      Poista
  5. Lopputuloksena kaksi reipasta perhekissaa! Kiva kumminkin, että sait pitää kummankin kotona. Vaikka vähältä piti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, kun saatiin pitää molemmat perhekissat omassa kainalossa. :)

      Poista
  6. Hyvin tuntuu synkkaavan ihmispentujen kanssa :)
    Ja oikein vahtikissanakin päikkäreillä, kyllä teistä on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuossa oli kyllä Viidakkokirjankin tuntua! ;) Nuppu vain ei ole Akela-susi vaan iki-ihana Baloo-karhu.

      Poista
  7. Voi pientä peiton alla piilottelevaa Ujoa <3 meilläkin kissat suhtautui ihan eri tavoin siskon 1-vuotiaaseen. Ilmo käveli uhkarohkeasti lapsosen perässä ja kehräsi tyytyväisenä, kun pieni koura tarrautui turkkiin. Roope taas luikahti sängyn alle ja pysytteli siellä melkein koko vierailun ajan tullen ainoastaan tulla esiin ruokailun ajaksi :D Juju oli tosi rohkea, kun uskaltautui muuntautumaan lopulta Lystikkääksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. En näköjään osaa kirjoittaa tänään yhtään, niin poistin tuosta edeltä pari versiota täynnä kiroitusvirheiyä

      Poista
    2. Hih! Ei meitä pienet kirjoitusvihreet haittaa! :-D

      On kyllä jännää, miten eri tavalla kissat lapsiin suhtautuvat. Ilmo kuuluu selvästi Nupun kanssa lempeään perhekissakastiin. <3 Ehkäpä Roopekin vähitellen alkaa tottua pikkukätösten paijailuun. :)

      Poista
  8. Oi ♥ Ihana tarina! (Taas, jälleen kerran)

    VastaaPoista
  9. Hui ipanoita, Coco varmaan lähtis tommosia kanssa karkuun.. Mutta Ruffe olisi urheana esittelemässä itseään kunnes kyllästyisi ja menisi muualle :D Ihana uusi banneri teillä <3 Onneksi lapset eivät nipistäneet pyllystä niinkuin Ruffea joskus pihalla :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lapset eivät onneksi nipistele, vaan osaavat silittää varovasti myötäkarvaan! :) Heillä kun on kotona omia pupuja, niin eläinten nätti kohtelu on arkipäivää. <3 Jos mä olisin kissa, niin olisin varmaan Juipin ja Cocon kaltainen arkajalka aluksi. Kaikkea uutta ja ihmeellistä kannattaakin vähän tarkkailla ensin.

      Kiva, kun huomasit uuden bannerin! :-D Tuo kuva naurattaa mua, kun Juide on oikein kunnolla se "tosi höpsö"! Kunpa vain osaisin muutenkin muokkailla tätä blogin ulkoasua, mutta tekniset taidot eivät oikein riitä...

      Poista
  10. Teillä onkin kunnollisia seurapiirikissejä! <3 Ihana nähdä, kuinka somasti leikkivät yhdessä ja nukkuvatkin.. Onneksi Nuppunen päätyi kuitenkin jäämään kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä kissakavereista sai olla ylpeä. :) Ja on kyllä hellyttävää katsoa lasten ja eläinten ystävyyttä - kunhan Nuppusen vain saa pidettyä tosiaan kotona!

      Poista
  11. Katselin myös tota banneria että näyttääkö uudelta vai luulenko vaan :D hassu Juju<3 ja kiva kun molemmat ryhtyivät urheiksi viihdyttäjiksi -ennemmin tai myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin bongattu - uusi bannerihan se tosiaan on, vaikka kuva on jo blogissa aiemmin ollut. Mutta en malttanut olla nostamatta esille, kun se jaksaa naurattaa mua. Räggärit ovat kyllä herttaisia viihdyttäjiä - varsinkin tuo Nuppendal. :)

      Poista