Katteja kahmalokaupalla

Olen ollut lapsesta asti sielunperukoita myöten hullaantunut kaikkiin eläimiin. Ensimmäinen sanani oli ”koila”, ja kun muut taaperot temmelsivät leikkikentällä, minä istuin koko päivän aitauksen vieressä syöttämässä vasikoille voikukanlehtiä. Rakensin pesiä peltomyyrille, piilotin juustopaloja rotille, pelastin kastematoja asfaltilta ruohopenkereelle ja kuiskailin kotipihamme oraville. Ihailen ja kunnioitan tasapuolisesti kaikkia eläinlajeja kuukkeleista kirahveihin – ja arvostan jopa hämiksiä ja käärmeitä, vaikka kirmaankin niitä kirkuen karkuun.
 

Juitsi ei pelkää Spider-Maneja, mutta kalkkarokäärmeitä sekin kammoaa.

Vietin lapsuuteni kesät maalla eläinten parissa, ja innokkaana poni- ja hevostyttönä ramppasin tallilla harva se päivä. Kotona meillä oli kissa ja myöhemmin Sanni-kani, joka oli innokas estetaituri, vaikka naksuttimia tai kaniagilitya ei ollut siihen maailman aikaan edes keksitty. Haaveilin myös omasta colliesta, mutta koska en sellaista ikinä saanut, ulkoilutin ahkerasti naapuruston koiria. 

Vaikka vuosia ja vuosikymmeniä on kulunut, eläinfanitukseni on vain vahvistunut. Kun elämässä tuli sopiva tilanne lemmikin ottamiseen, olisi meille voinut tulla yhtä hyvin koira, kissa, poni, vuohi kuin mikä tahansa muukin suloisuus. Halusin kuitenkin valita eläimen sen mukaan, mille voisimme tarjota parhaat olosuhteet. Asumme kerrostalossa ja olemme päivät töissä, joten totesimme, että kaksi rauhallista kissaa sopisi meille hyvin. Haaveilin, että ne olisivat silti seurallisia, tykkäisivät hellimisestä ja oppisivat helposti temppuja. Bonuksena olisi tietysti omaa silmää miellyttävä ulkonäkö, eli pörröinen silkkiturkki. Olin ihastunut ragdolleihin jo vuosia aikaisemmin, ja vaikka harkitsimme muitakin rotuvaihtoehtoja (erityisesti siperiankissoja), intuitio voitti ja meille tuli kaksi ragdollia, jotka nykyisin Hupsuinakin tunnetaan.

 

Sanotaan, että ihmiset muistuttavat usein lemmikkejään.
Minäkin olen Nupun tapaan rauhallinen ja hempeä hömppä.

Persoonastani löytyy silti aktiivinen, jopa kärsimätön puoli. Ihan niin kuin Jujusta.

Pitkä ja monipolvinen selostukseni tamppaa pohjaa kiinnostavalle haasteelle, jonka saimme aamulla Marraskuun murusilta. Tarkoituksena olisi tutkia kissojen FIFé-rotukategorioita ja valita jokaisesta  yksi suosikki perustelujen kera. Kolmatta kissaa emme voi oikeasti ottaa (ja jos ottaisimme, haluaisin pelastaa kodittoman maatiaisen siipiemme ja tassujemme suojaan), mutta haaveilla voi aina. Niinpä tartun ilman muuta kissakategoriahaasteeseen ja lähden Nupun ja Jujun kanssa virtuaaliselle ostosretkelle. Suuntanamme on siis kissarotumyymälä, josta noukimme kärryihimme ohjeen mukaisesti neljä eri kategorian kattia.

Hupsu ja tosi höpsö kuuluvat ensisijaisesti kategoriaan ”uteliaat pallerokiipijät”.

Ensimmäinen FIFén kategoria on Hupsuille erittäin tuttu, koska siihen lasketaan myös ragdollit. Selvää kuitenkin on, ettei kärryymme huolita lisää räggäreitä, koska Nuppu ja Juju haluavat olla mahdollisimman uniikkeja. Niinpä poimimme ykköskategoriasta kyytiimme turkkilaisen vanin.

Sporttinen van-poitsu olisi Jujun uusi bestis. Siitä saisi hyvän kirittäjän agilityradoille, ja
se voisi opettaa Jujulle, ettei suihkussa kannata räpiköidä kuin mikäkin panikoiva majava.

Toisesta kategoriasta Nuppu valitsee itselleen ihanan tyttöfrendin: selkirk rexin. Typykät voisivat sipsutella söpösti yhdessä, ja jos Nuppu oikein kauniisti pyytäisi, niin ehkä käkkäräinen ystävätär pyörittelisi papiljotit myös räggärin pehmoturkkiin.

Fashionistamme tietää, että säkkäräpermis voi tulla muotiin koska tahansa.

Kolmannen kategorian kohdalla kärryihimme kaapataan minun toiveestani eksoottisen kuuloinen snowshoe. Toivoisin, että se toisi nimensä mukaisesti talveen edes vähän lunta, jottei helmikuun alku muistuttaisi maaliskuun loppua.

 

Jujun mielestä lumitassukissasta tulee mieleen suklaa, nougat, toffee ja kinuski.

Neljännestä kategoriasta kampean kärryymme karvattoman sfinksin, koska niitä moititaan aina rumiksi ja ruttuisiksi ja haluan valinnallani painottaa, että sisin on aina ulkokuorta tärkeämpi. Sydämeni on pamppaillut isokorvaisille nakukisuille aina siitä saakka, kun näin PetExpossa omistajaansa halivan ja pussailevan kaljukatin. Mutta tarkenisiko sellainen elää Hupsujen hieman viileähkössä kaksiossa? Ehkä, jos pukisin sen flanellipyjamaan tai Nuppu ja Juju antaisivat sen lämmitellä niiden kyljessä.

 

Nupun mielestä sfinksillä ei olisi asiaa missikisoihin, mutta neitonen
olisi valmis vyöryttämään nahkikselle oman turkkinsa lämpöä.

Kun järkiperäiset valinnat olisi tehty, alkaisi Hupsujen kärry täyttyä sääntöjen vastaisesti myös monista muista kissoista. Olisimme innoissamme kuin lapset irtokarkkikaupassa ja poimisimme mukaan ainakin maine cooneja, siperiankissoja, burmia, itämaisia kissoja, venäjänsinisiä, somaleja, brittejä, eurooppalaiskisuja, ocicatteja, maatiaisia ja tietenkin cornish rexejä, joita tämä kissafani on päässyt olallaankin kantamaan.

Nuppu heittäytyi mielikuvitusleikkiin niin täysillä, että parkuhan siitä tuli,
kun valitsemamme kissakatras ei tassutellutkaan Hupsuttamoon! Byäääh!

Kissablogimaailmasta löytyy vaikka minkälaisia ihania kissoja, ja olisi hauska kuulla teidän muidenkin virtuaalisista kissashoppailuista. Niinpä haastan mukaan Nuutin tassut, Frieden valtakunnan ja Tallin tarinat, ja kuka tahansa saa mielihyvin kertoa suosikeistaan kommenttikentän puolella. Minkälainen kisu teitä kiinnostaisi, ja yllättikö jokin meidän valintamme?

PS. Blogissamme on toistaiseksi päällä kommenttihyväksyntä, sillä tyhmät spämmirobotit ovat alkaneet lähetellä siansaksaa postaustemme perään enkä halua, että ne tulevat näkyviin. Jos jollakulla on ehdotuksia ongelman poistamiseen, niin kaikki neuvot otetaan iloiten vastaan! Me kun olemme niin persoja kommenteille, niin emme haluaisi vaikeuttaa tai rajoittaa niitä mitenkään.