Varokaa kissageistia!

Vain muutama viikko sitten riemuitsin uudesta päähineestäni, joka sai Nupulta täystyrmäyksen. Se oli musta, pehmoinen, korvakas ja kaikin puolin suloinen. Ihan vain muistin virkistykseksi, tältä se näytti:

Herkimmät lukijat voivat varmasti aistia
Nupusta hohkaavan paheksunnan.

Olin onnellinen niinä tuulisina syyspäivinä, kun kissapipo kehräsi pähkinän kokoisen pääni ympärillä. Kukapa olisi arvannut, että iloni lakastui kuin lokakuinen lehti, joka leijaili toiveikkaana raikkaan syysilman halki mutta lässähtikin sitten kuvottavaan mutaliejuun. Vähemmän proosallisesti ilmaistuna tilanne on siis se, ettei pipoa ole nähty yli viikoon. Olen tutkinut takkien hihat, kääntänyt jumppakassit nurin, tonkinut pyykkikorin, tyhjentänyt naulakon, kurkkinut joka paikkaan, jopa sohvan alle, mutta turhaan. Piponi on tassutellut niin hyvään piiloon, etten kykene sitä jäljittämään. Vai onko joku pihi, paleleva rosmo pöllinyt 4,95 euroa maksaneen aarteeni?

Pikku Brutukseniko? Äh, ei sentään.
Yllätin Jujun vain tiputtelemasta tavaroita.

Epäiltyjen listalla oli kaksi yli muiden. Tietty Nuppu mutta myös mieheni, joka ei ole aina lämmennyt hattumuodilleni. Miehen kunniaksi on tosin sanottava, että hän osasi nokkelasti ehdottaa, että koluaisin työpisteeni läpikotaisin ja tutkisin myös liikuntatilojen kaapit ja löytötavaralaatikon (joka on minulta vielä kateissa). Aloin juuri sopeutua ajatukseen omasta hajamielisyydestäni, kun varas iski uudestaan! Tänään kohteena oli Jujun naksutin, joka on haihtunut kuin tuhka tuuleen. Mieheni ei koskaan kähveltäisi Jujun rakkainta harrastevälinettä, ja keittiön yläkaappi on Nupulle kuin Mount Everest, joten sekin vapautuu syytöksistä. Pelottavaa kyllä, asunnossamme taitaa hääriä kissageist, joka on poltergeistin kissoihin erikoistunut serkku.

Älkää peljästykö, vaikka otus näyttää hurjalta! Se kykenee tuskin pahempaan kuin
piilottamaan epämuodikkaita kissa-asusteita ja yliaktiivisten bordercollieiden leluja.

Päätimme  kuitenkin Jujun ja Nupun kanssa näyttää kissageistille pitkää nenää ja vipattavia viiksiä, sillä meitä ei niin vain nujerreta. Kun ykkösnaksuttimemme häviää, kaivamme salamana tilalle kakkosnaksuttimen:

Aloitimme treenit ”palloantennin” kanssa ylimielisinä. Tokihan Juju nyt osaa töpätä sitä nenulla.
Vai osaako sittenkään? Solttupojalle tulikin kullanarvoinen kertausharjoitus.

PIM! Olet hypnotisoitu. Vai tekeekö Sininen haltijatar Jujusta Oikean Pojan?

Kun yksi lelu viedään, tilalle saa joskus uuden, esim. radio-ohjattavan Nupun.
Sellaisen olenkin aina halunnut!

Niin hauskaa kuin meillä kosketuskeppinaksuttimen kanssa olikin, esitän kissageistille yhden kauniin pyynnön: ”Okei, pidä se nätti kissapipo, mutta pliide, tuo takaisin Jujun naksutin, koska sen avulla saadaan treenattua lisää tämänkaltaisia tähtitemppuja”:

Tässä Juju pujottelee Heja Sverige -keppejä:

Seuraavaksi suihkittiin emon askelten välissä. Sivussa Nuppu protestoi tylsyyttään uudenlaisella tassunpäällisnuolulla:

Ja loppuun vielä todistusaineisto, että Juju osaa yhä myös nenutempun:

Rakkaat lukijat, muistakaahan pitää kissoistanne, kissatavaroistanne ja erityisesti kissapipoistanne hyvää huolta näinä kissageisteille altistavina syksyisinä iltoina!