Hupsujen hurja halloween-pläjäys

Hupsuttamossa ollaan jännityksestä pinkeinä, sillä elämme vuoden ehdottomasti haamumaisinta aikaa. Kummia on tapahtunut asunnossamme pitkin syksyä. Milloin on kadonnut pipo, milloin naksutin. Toisinaan jopa Nuppu-niminen kissaneiti on ollut kateissa mutta löytynyt aina joko sohvan, nojatuolin tai sängyn alta. En ole varma omasta suhtautumisestani yliluonnollisiin voimiin, mutta kultamussukkani päättivät halloweenin kunniaksi kutsua koolle omituisten otusten kerhon, joka selvittäisi perinpohjaisesti, onko kissageistia olemassa vai ei.

En saanut itse kutsua kokoukseen, mutta paikalla olleet kertoivat, että Juju oli pitänyt lähes hurmoksellisen puheen muinaiskantonin kielellä. Lopuksi puheen ydin sentään tulkattiin selvälle sarjiskielelle:

Spiritismilaudalle oli väsätty ystävällinen viesti kissageistille, mutta Nuppu viis veisasi ouijasta. Sen oli päästävä äkkiä keskelle lautaa kysymystään esittämään.

Kuuluiko ritinää tai rätinää? Lensikö kissageist käkättäen paikalle resuisella luudallaan?

Juju on kuitenkin intuitiivinen kissa ja tunsi movemberia varten suituissa viiksissään maagista värinää. Niinpä se lähti etsimään vieraaksi kutsuttua räyhähenkeä asuntomme synkimmistä sopista.

Jujulla oli aavistus, missä pahikset (miksei siis myös kissageist) polttavat tupakkaa...

Pettymys oli suuri, kun pesutiloissa ei havaittu mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Juju ei halunnut antaa periksi, vaan pyysi Nuppua liittymään etsintöihin. Katit vaihtoivat suuremmalle vaihteelle ja terästivät karvaisia korviaan:

Nuppu tiesi kertoa, että kyseinen ääni kuului sen masusta, jonne ei ole lastattu raksuja pitkään aikaan. Juju huokaisi pettymyksestä ja erkaantui korvat hörössä omille teilleen. Nuppu taas vaelsi makuuhuoneeseemme, joka oli muuttunut talven ihmemaaksi:

Nupun mielestä oli ok lopettaa hetkeksi yliluonnollisten voimien etsintä, sillä kuinka usein kissa pääsee nauttimaan lumituiskusta uusi, trendikäs kaulaliina yllään oman kodin lämmössä? Se kyhäsi matolle pienen lumiräggärin ja jatkoi sitten illanviettoa perinteisin menoin:

Juju väitti yliluonnollisen väreilyn voimistuneen. Siitä tuntui siltä kuin jokin vaanisi sitä. Nupusta ajatus oli niin hassu, että se heittäytyi laskemaan rempseästi leikkiä:

Ilta vaihtui yöksi, ja kissojen oli pakko luopua haaveistaan. Ne myönsivät, että emon puheet kissageistista saattoivat olla samalla tavalla legendoja kuin kertomukset ajoista, jolloin ragdollit vaelsivat villeinä laumoina Afrikan savanneilla. Mutta juuri silloin alkoi tapahtua, ja maahan muodostui kryptinen kuvio:

Hupsuilla meinasi lirahtaa pisut yli hiekkiksen laidan, sillä kissageistilla oli karmivan harvat hampaat ja hurjan kumea kollimouru. Onneksi keskustelun aikana saatiin vastaus siihen suurimpaan mieltä kalvaneeseen mysteeriin:

Kissageist peuhasi aikansa asunnossamme: tyhjensi Nupun ja Jujun ruokakupit, käytti niiden hiekkistä, raapi sohvaa ja kallistushalasi emoa, mutta sen jälkeen kuului ”pufff”, ja olento haihtui Feliwayna ilmaan. Jännittävää kyllä, jälkikäteen vierailijasta paljastui pehmeä puoli:

Kukapa olisi osannut kuvitella, miten taitava sanankäyttäjä kissageist onkaan, sillä juuri samoin termein me hupsutkin halusimme toivottaa kaamean kivaa halloweenia teille blogimme ihanille lukijoille!