Hönkäilevä bestis

Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…

Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan
Föönille kiva pikku kesäprojekti!

 

Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.

Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.

  

 

Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.

Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti  meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.

 

Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?

Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:

 

Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!

Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!

  

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T
kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.

 

Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.

Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen!
Kannatti räpistellä, vai mitä?

Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:

Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)

Kesän kastelemat karvakasat

Omistan kaksi varsin puhdasta ja hyväntuoksuista kissaa, mutta joskus elämässä tulee tilanteita, joissa aromit menevät syystä tai toisesta vinksalleen ja villahousut kaipaavat vähintään miedon huuhtelun. Niinpä päätin kissat hankkiessani totuttaa niitä edes jonkin verran veteen ja pestä ne kunnolla kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena. Vaikka Jujulla on hyvä matikkapää ja se esimerkiksi osaa laskea päivät viikonloppuun ja lomiin, se ei nähnyt tulevaksi juhannuskylpyä. Se hyöri iloisena ympärilläni, kun kasasin pesutarvikkeita, eikä vielä suihkukopissakaan ollut täysin varma, mitä tuleman piti.

"Ihanaa, mama! Leikitäänkö me jotain kivaa?"

"Fööni, sampoo, nameja... Hmm?"

Käytin kädenlämpöistä vettä ja lauloin laulua "Pien' kissanpoikanen uiskenteli veessä", mutta veden lotina silkkisellä turkilla inhotti Jujua niin paljon, että se päätti peittää enkelimäisen hyräilyni karmivalla harminmourullaan. Meganaukaukset kimpoilivat seinälaatoituksista, ja naapurin mummo soitti luultavasti manaajan paikalle. Meille kävi myös hieman nolosti, sillä kesken suihkuttelun Juju päätti hypätä syliini ja kurottautua niin, että sen viisimetriset etutassut ylsivät yhtäkkiä sampootelineeseen! Niinpä jouduin sysäämään suihkun lattialle samalla, kun maanittelin Jujua irrottamaan kauhistuneen otteensa telineestä. Turha edes kuvailla, kuinka märkä ja hämmentynyt olin – kissasta nyt puhumattakaan.

Tässä kuva hetkestä, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Syystä
tai toisesta meillä ei ole kuva-aineistoa allasosastolta...

Surukseni päättelin myös vioittaneeni Jujun herkkää psyykeä, mutta heti suihkusta päästyään sille maistuivat palkintonamit ja se näytti jopa nauttivan föönauksesta. Kuivaaminen sujuikin kätevästi, sillä Juju asettautui aina vähän eri päin, ja sen turkki on sen verran lyhyt, ettei puuhaan kulunut vuosisataa. Henkilökohtaisesta hygieniastaan välittävä poika oli myös erittäin tyytyväinen kuohkeaan karvapeitteeseensä, josta puolet oli tosin föönausvaiheessa liimautunut kasvoihini kutiavaksi pupunaamariksi.

Pupuista puheen ollen... Tämäkin kullannuppu halusi stailauttaa turkkinsa.

Pohdin kaksi kertaa, pesisinkö Nupun, koska A) yhdenkin kissan peseminen käy työstä ja B) sen tassu oli vasta parantunut. Päätin olla reipas ja ottaa riskin, koska Nuppu täytyisi joka tapauksessa jossain vaiheessa pestä. Suihkuttelu hoituikin varsin helposti: Nuppu oli rauhallisesti ja tepasteli suihkukopin ympäri vain pari hassua kertaa. Föönaus sen sijaan oli taas melkoista pyörimistä, sillä Nuppu ei jaksa istuskella paikoillaan. Tällä kertaa se innostui jahtaamaan villisti karvapalleroa, joka lenteli sinne tänne lämpimässä ilmavirrassa. Kuivasin tassut vielä erikseen talouspaperilla, mutta kyllähän Nuppu sitten alkoi nykerrellä vakkaritassua muun silottelunsa ohessa sen verran, että tötterö tuli taas yhdeksi yöksi päähän. Toivottavasti viimeisen kerran! Nyt meillä kuitenkin on kaksi ihanan puhdasta höytyväkissaa, jotka ovat yhtä pesukokemusta rikkaampia. Niin, ja spa-palvelija, joka on onnellinen, että jouluun on vielä piiiitkä aika...

"Minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" -sanonta pätee kyllä kissoihin toisin kuin ihmisiin,
jotka yrittävät nauttia kesästä lähtemällä parinkymmenen kilometrin pyöräretkelle...

Suihkunraikkaina jouluun

On jouluaattoaamu, ja Nuppu ja Juju ovat valmiita suureen juhlaan. Ne saivat yhden joululahjoistaan ennakkoon ja pääsivät jo kumpikin vuorollaan nauttimaan puolivuosittaisesta spa-hoidostaan. Tällä kertaa saunaosastolle kutsuttiin ensimmäisenä Juju. Hätäisen alkuräpistelyn ja suihkuoven rämppäämisen jälkeen herra vihdoin tajusi, että tarkoitus on puunata siitä entistä kuohkeampi. Niinpä se istui loppuajan nätisti lattialla ja tuntui jopa viihtyvän, kun sen turkkia vaahdotettiin ja huuhdeltiin. Tämän jälkeen Juju kiedottiin ihanan imukykyiseen Mikki-pyyhkeeseen. Föönauksen ajan herra tahtoi nököttää kylppärin hyllyllä ja pöykki minua päällään tyytyväisesti huristen. Koko loppupäivän se esitteli kaikille vastaantulijoille unelmanpehmoista turkkiaan ja riehui villisti kuin kissanpentuaikoinaan.

Tervetuloa, herra Kissaherra. Astukaatte suihkun puolelle!

Ups, herra Kissaherran pyyhe valahti nilkkoihin!

Kas näin! Tässä herra Kissaherran virallinen spa-poseeraus.

Nupun kanssa kylpyläreissu oli aavistuksen hektisempi kokemus. Se ei sanonut tällä kertaa edes ”skviik” ”skvääkistä” nyt puhumattakaan, mutta mennä touhotti suihkukoppia ympäri niin virkeästi, että jos olisi ollut kyse rusketussuihkutuksesta, Nupusta olisi tullut melkoinen seepra. Pesun jälkeen Nuppua kuivasi fööniä enemmän ilmavirta, joka aiheutui Nupun innokkaasta paikanvaihdosta. Sen turkkiin sipaistiin lopuksi hieman uutta sähkönpoistohoitoainetta, ja tulos oli vähintään yhtä silkkinen kuin Jujun tapauksessa. Nuppukin selvästi nauttii puhtaasta turkistaan, jossa ei ole enää ripaustakaan syksyn töhnistä. Tervetuloa joulukolli – täällä tuoksutaan hyvältä, näytetään suloisilta ja käyttäydytään kuin herttaiset pikkuenkelit!

Nupusta ei saanut otettua parempaa suihkukuvaa,
sillä se kiisi kylpylää ympäri kuin pillastunut polkuvene.

Taideteosmainen otos puhdasturkkisesta Nuppu-neidistä.

Näiden kuvakorttien myötä minä, Nuppu ja Juju toivottamme kaikille teille lukijoille ihanaa ja rentouttavaa joulua! Kiitos, kun olette lukeneet hupsutuksiamme ja kommentoineet niitä ahkerasti!