Näytetään tekstit, joissa on tunniste tonnikala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tonnikala. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. elokuuta 2018

Rahipoika kukkameressä

Moni lapsonen on aloittanut tänään opintiensä, ja olen pystynyt eläytymään hyvin vanhempien haikeuteen, sillä omasta Juitsi-beibistämmekin on tullut Iso Kissa. Yhden tassun varpaat eivät enää riitä iän laskemiseen, sillä Juju täyttää tänään kuusi vuotta. Kattikuopustamme lellittiin täydellä teholla aamusta asti: sitä puunattiin Hipsun hiusstudiolla tuplasti normiaamua pidempään, ja se sai palkaksi ylimääräisiä namupaloja. Leikimme paperikassilla jo ennen kuin kahvi ehti porista, eikä pusuista ollut puutetta missään vaiheessa. Kaikkein hellyttävintä oli, kun huomasin pihalla töihin lähtiessäni Jujun kaihoisan katseen ikkunan takaa. Vilkutin sille ja lupasin, että juhlat jatkuisivat illemmalla.
 
Tänä vuonna Jujulle annettiin synttärilahjat etukäteen.
Se sai uuden pehmopedin sekä tyylikkään paperikassin.
 
Jos oikein tarkkoja ollaan, Juitsin peti oli alun perin tarkoitettu ihmisten rahiksi.


Mutta kenellä muka olisi sydäntä
karkottaa rahilta pikkuista toffeepupua?


Ei ainakaan meillä! Niinpä sovimme, että rahi on Jujun synttärilahja.


Juju on nukkunut synttäripedillään jo monen viikon ajan, ja rahi on
 mukaillut poitsun atleettista vartaloa kuin paraskin Tempur-patja.

Työpäivän aikana mietin monta kertaa, millaisia synttäriunia Huippi mahtaisi laiskanlinnassaan katsella, ja tuntien täytyttyä kiisin vastahuolletulla pyörälläni helteen läpi jatkamaan loistostartin saaneita kissasynttäreitä.

 
Juju otti ruusun vastaan kohteliaasti ja kysyi, olisiko okei siirtyä heti tarjoilujen pariin.

 
Keittiö valmisti herkkusuupojalle sen lempiannoksen: tunaa tunalla.

 
Jotta päivänsankari ei kutsuisi itseään vanhaksi ruttuiseksi kurtuksi,
sen synttäri-illallinen tarjoiltiin ihka oikeasta nuoruuden lähteestä.


Juju muuttui heti hulvattoman huppanaksi kissivaaviksi.


Yläorrella sen sijaan raakkui vanha, viisas huuhkaja.


Yksi ohjelmanumero oli saada hapannaama hymyilemään.
Tarina ei kuitenkaan kerro, onnistuttiinko tehtävässä.

Kun päivänsankarilla oli masu täynnä, se jaksoi siirtyä studiolle ottamaan virallisia synttäripotretteja. Elokuinen aurinko kultasi juhlakatin turkin samppanjanväristen terälehtien tapaan, ja pienen pojan nenu kilpaili suloisuudessaan pinkin ruusunnupun kanssa.

 
Kumpi oli ensin - ruusunnuppu vai Jujun kuono?


Oli niin tai näin, molemmat ovat ihanan herkkiä ja hempeitä.


Täpäkkyyttäkin niistä löytyy!


Juitsi myös tuoksuu yhtä hyvältä kuin synttäriruusu. Ja sen sata kaveria...


”Rahi ja jättiläiskukkakimppu. Kiitti, äiskä! Nää on hyvät!”
 
”Ja vielä vähän kesän lämpöäkin. Sehän sopii! Aah!”


Juitsi lillutteli aikansa ruusujen meressä...

 
...mutta rantautui sitten vielä yhteen täydelliseen lähikuvaan.

Juhlien virallinen osuus väsytti pienen pojan naatiksi, mutta kun kuusivuotias kissanpentumme tokenee nokosiltaan, on vuorossa vielä agilitya, kissanminttua ja iso kasa suukkoja!


Hyvää syntymäpäivää ja hurjan paljon onnellisia vuosia,
 maailman rakkain Pikkukissi! <3

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kanaa, kania vai tunaa?


Toiset syövät torstaisin hernerokkaa ja pannaria – vaan ei Juju eikä kyllä Nuppukaan. Luulin pitkään, ettei kissoille ole nuukaa, mikä purnukka minäkin viikonpäivänä avataan, mutta olin aivan hakoteillä. Eräänä syksyisenä torstai-iltana mies ihmetteli, enkö todellakaan ole pannut merkille, että Juju on mussuttanut jo kuukausien ajan tonnikalaa torstaisin. Siinä missä UniCafessa on pitsaperjantai, Jujulla on kuulemma tunatorstai.
 
”Tänään ei sitten tartte kaivaa pakastinta
ja sulatella jotain ihme raakaklönttejä...”

”Tänään on nimittäin se Kiva Ruokapäivä, jolloin en nirsoile.
Kysy isikissiltä, jos et tiedä, mikä. Iskä handlaa nää jutut!”

”Hyvä mama! Just tätä! Mut onkohan tää A) kanaa, B) kania, C) kanakania vai D) tunaa?”

Elintarviketarkastaja Nupugan saapui tsekkaamaan,
että päiväykset ovat kunnossa ja tölkin sinetti paikoillaan.

Kun purnukka raksautettiin auki ja tunat kipattiin kuppiin,
herra Hienoherra aloitti tehoimuroinnin kynttilänvalossa.

Jostain syystä herra Hienoherra näytti viereiseen pöytään kieltä
neiti Hienoneidille, joka oli valinnut listalta possunsydäntä.
 
Oli ilo katsoa, miten hyvin tunatorstain teema-ateria teki kauppansa.
Tekarit vain vilkkuivat, kuin Juitsi jäyti valtameren eväkkäitä.

Koska kyseessä oli viiden tähden ravintola, Juju esitteli
fiinejä pöytätapojaan nuolemalla lautasen.
 
”Herkkua oli, kiitti vaan! Ensi viikolla taas tunataan!”

Vietättekö te muut tunatorstaita? Entä onko kukaan lanseerannut makrillimaanantaita, lohilauantaita tai vaikkapa sardiinisunnuntaita?

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kirje Korvakarvatunturille

Blogimme sivupalkissa pyöri menneellä viikolla kysely, jossa sai veikata, mitä joulukolli kärrää Juicy Fruitylle eli Juju-räsylle joululahjaksi. Ilahduin kovasti, kun pläräsin tänään vastauksia ja huomasin, että deluxe-kamera kiri kirkkaasti kärkeen, ja sen rantautuminen Hupsuttamoon onkin vain ajan kysymys. Jujukin oli asiasta mielissään, sillä se hallitsee jo poseeraamisen jalon taidon ja sen kauniit, selvärajaiset piirteet digibittiytyvät helposti jopa ilman salamaa:

Tällainen taulu sopisi heti vaikka modernin fotogeenikeskuksen vetonaulaksi.

Innokkaampi Juju sen sijaan oli kyselyn kakkostuloksesta: punaisesta urheiluautosta. Vaarallinen vauhti ja tiukat kurvit saavat huimapäisen poikamme tunnetusti venyttämään tassunsa suoriksi, eikä emoakaan haittaisi, jos pääsisimme joulupäivänä pienelle ajelulle tuliterällä sporttibemarilla. Kunhan Juju vain lupaa, ettei aja luu ulkona ja pidä ikkunaa auki niin, että lumi tuiskuaa emon naamaan. Nuppu ei tietenkään lähtisi ajelulle mukaan, sillä se haluaisi mieluummin asetella kotona höpsöjä pipoja uutukaiseen Bratz-kampauspäähänsä. 

Toistaiseksi Nupulla on leikeissä tällainen Bratz. Yllätin Nupun sovittamassa
nuken päähän emon uutta Wienistä ostettua hattua. Se kun on kissaneidistä
aivan eri luokkaa kuin kissamyssyt tai luppakorvakanipipot.

Nuppua silti nolotti, että tästäkin hommasta piti napata kuva blogiin.
Eihän se ole vielä saanut Bratzin meikkiä tai hampaita kuntoon.

Jujun mielestä emo on uusi hattu päässään niin nätti ja ihana!
Kuka voisi olla hurmaantumatta Jujun sanoista ja eleistä?

Kyselytuloksista vielä mainittakoon, että yhden äänen saivat risut! Tämän pahan mielen rosoäänen antoi mieheni, joka niskotteli meille alkuviikosta sattuneen viattoman virhearvion takia. Mies oli ihan itse jättänyt syömävalmiiksi huuhdellut tonnikalansa pöydälle niin, että eräs pieni räggäriraggari pääsi työntämään kuononsa herkkujen sekaan ja ehti anastaa sieltä yhden pienen tonnikalapalasen ennen kuin tilanne huomattiin ja äkkiä keskeytettiin. Asia kuitenkin sovittiin, ja mies väittää kivenkovaa, että Jujulla riittää kyllä huumorintajua risuvastauksen sulattamiseen.

Minulle oli onneksi heti selvää, mitä Juju viestitti tempauksellaan.
Niinpä meillä on nyt ekstrasatsi kissoille sopivaa tunaa.

Jujun mielestä neljä purnukkaa ei riitä korvaamaan
iskän huonoa huumoria. Onneksi kaapista löytyi
muitakin herkkuja.

Vaikka joululahja-asiat ovatkin nyt aika selvät, ehdotin, että katit kirjoittaisivat silti kauniin kirjeen joulukollille, joka asustaa Korvakarvatunturilla. Tällaisia toivomuksia ne minulle sanelivat:



Yritin ehdottaa, että kissat muokkaisivat pyyntöjään vähemmän käskyttävään suuntaan, mutta niiden mielestä joulukolli mouruaa itsekin sen verran muhkeasti, ettei se vähästä pahastu. Näin toivon minäkin, mutta lähetin silti varmuuden vuoksi hieman toisenlaisen kirjeen Zooplussalle. Jouluna paljastuu, mitä paketit pitävät sisällään! Sillä välin voitte muuten sivupalkista äänestää, mikä lahja sopisi parhaiten Nupulle...

lauantai 9. elokuuta 2014

Pieni iso synttäri-Juju

Juju on tiennyt aamusta asti, että tänään on aivan erityinen päivä. Ja mitenpä se olisi voinut olla tietämättä sitä, koska lauloin sille onnittelulaulun heti, kun sain hilattua luomet ylös iiristeni päältä ja karauteltua hieman kurkkuani. Pieni pojanjuippi täyttää tänään kokonaiset kaksi vuotta ja on siitä itse niin mielissään, ettei tiedä, miten päin hurisisi. Se vastaanotti suukkomylläkkäni väläyttelemällä iki-ihanaa pappailmettään, jossa leuka työnnetään voimakkaasti eteenpäin ja silmät viirutetaan unisirrille. Niinpä tulin hellyydenpuuskassa luvanneeksi, että Juju saa tänään synttärisankarina etuoikeuden tehdä ihan mitä huvittaa ilman kieltoja tai nuhteluja. Ja nokkela poika ottikin lupauksesta kaiken irti:

Synttärisankarin oli pakko päästä katsomaan, mitä aamupalapöydässä on.

Jos sitä rapisevaa magnesiumia ei saa avata, niin Juju
haluaa narskuttaa tuolin pikkuiseen synttärikitaansa.

No niin, tässä tuli ensimmäinen kielto. Ihmisten tonnikala ei
 ole kissoja varten, joten jouduin lupaamaan, että kokki
valmistaa Jujulle illalliseksi tunabruleen.

Juju hyväksyi vaihtokaupan mutta halusi
makoilla aamiaisemme ajan tuolilla.

Vastakkaisella puolella oli tällainen synttärideitti.
Ensimmäistä kertaa tajusin, että meillä täytyisi
olla isompi pöytä ja enemmän tuoleja.


Syntymäpäivisin emolla on tapana heittäytyä nolon nostalgiseksi ja kertoa kullanmuruille tarinoita ajoista, jolloin ne olivat citykanejakin pienempiä pupujussukoita. Muistan yhä selvästi, kuinka kasvattaja nosti unisen kissanpoikasen syliini, ja ihmettelin, mahtaako sellainen lerppana vallan pudota otteestani. Rakastuin silmittömästi söpöön pojanpalleroon, joka esiteltiin minulle nimellä "Unelma Onnesta", ja vaihdoimme ensimmäiset pusut saman tien. En ollut vielä koskaan elämäni aikana hymyillyt yhtä leveästi!

Tässä Juju pääsi ensimmäistä kertaa maman syliin. Ilma oli heti rakkaudesta sakeana!
Pikku marakatti aloitti kiipeilyn kotiin päästyään.
Pikku Jujua odotti monta kivaa lelua.
Pieni ja tosi pieni sekä lättynen, jolle on juuri käymässä köpelösti.

Tätä mieltä Juju oli tänään ohjelmanumerosta, jossa muisteltiin menneitä ja luettiin vauvakirjaa.


Kahden vuoden ikä on jännittävä, sillä vaikka Juju on toisaalta jo iso poika, se on silti emon pieni vauveli. Eilen olin poikkeuksellisesti pois kotoa pidemmän päivän, ja kun vihdoin rapistelin oven auki, Juju juoksi luokseni niin onnellisena, ettei jäänyt epäselvyyttä siitä, oliko se odotellut minua vai ei. Se kulki perässäni, pötkähteli eteeni ja kiehnutteli vieressäni koko illan.

Tänä aamuna mammaripoju oli ainakin vartin verran
onnesta kehräten emon kammattavana ja paijattavana.

Jujun reipastumisen taas huomaa esimerkiksi siitä, että se on nykyisin varsin sosiaalinen, kun luoksemme saapuu vieraita. Poitsu tepsuttaa heti summerisäikäyksestä toettuaan eteiseen, nuuhkii niin tulijat kuin heidän kenkänsäkin ja osallistuu iloisesti seuranpitoon siinä, missä isosisko heittäytyy ujoksi ja jopa apaattiseksi sängynaluslapaseksi.

Tällaisena vieraat eivät yleensä Nuppua näe, vaikka asento on neidille hyvinkin tavallinen. 
Toistaiseksi bileet ovat olleet riehakkaat ja Jujun näköiset, ja niiden on tarkoitus jatkua pitkälle yöhön. Tässä vielä pieniä tunnelmapaloja synttäripäivän kulusta:

Iltapäivällä kissat pääsivät Jujun kunniaksi järjestettyyn limudiskoon.

Meno yltyi pian melko hurjapäiseksi.

Sankarin nenänpää punoitti huolestuttavasti siihen nähden,
että kysessä oli tosiaan ihan vain limudisko.

Pienen rauhoittumistauon jälkeen tutkittiin porukalla kissanminttukassia.

Kun kokki oli haudutellut päivän tunabruleeta, se tarjoiltiin herralle kultalautaselta.
Nuppu tilasi listalta "kananuggetteja", sillä liika gourmet on sen mielestä epäilyttävää.

Loppuun vielä Jujun virallinen kaksivuotispotretti. Onnea, kultamussu! <3