Näytetään tekstit, joissa on tunniste kynttilä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kynttilä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Räsyt sinivalkoisina

Ensi viikolla vietetään historiallista hetkeä, kun Suomi-neito täyttää kunnioitettavat sata vuotta. Vaikka Nupun ja Jujun sukujuuret ovatkin kaukana Amerikan-mantereella, kissat ovat syntyneet ja kasvaneet suloisessa Suomessamme eivätkä tiedä maata armaampaa. Siksi ne haluavat ehdottomasti ottaa osaa Suomi 100 -teemaiseen blogihaasteeseen, johon Tassulinnan kaverit meidät innostivat. Ennen linnanjuhlia ja Maamme-laulun nau’untaa sukellamme siis sinivalkoisiin tunnelmiin supisuomalaisten räsynukkekissojen seurassa.
 
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen... 
Siniset on esteet, sinisyyttä heijastaen...

Valkoinen on kaulus, valkoiset on yöt kesien...
 
Valkoiset on varvaskarvat nuo kissan pehmoisen!

Nupun ja Jujun mielestä näin lyhyt luraus ei mitenkään riitä ilmaisemaan niiden isänmaallisia fiiliksiä. Niinpä virittelemme ilmoille vielä toisenkin kertsin:

 
Pinkki ompi nessu, sininen on katseensa sen...
 
Siniset on puomit, sporttisuutta heijastaen...
 
Valkoinen on matto, valkoinen on niskansa sen...

Valkoiset on viikset sekä nuo kärjet tassujen!

Nuppu ja Juju saivat Jukka Kuoppamäen sävellyksestä sitkeän korvamadon, jonka ne halusivat karkottaa mihhaamalla muitakin kotimaisia klassikoita pienen potpurin muodossa.

Sinisimmukissamme, pus pus pus!
Sulle suukot annamme otsalle!


Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua,
taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa Ruffen luo!

On Pohjantähden alla tää Hupsuttamo mainen,
Mimmille mä laulan, oonhan suomalainen.


Ennen kuin hiljennymme odottamaan Suomen suurta juhlapäivää (ja Hupsujen minilomaa), kertaamme vielä haasteen säännöt ja vieritämme sinivalkoisen pallon näille blogeille:



”Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100 -juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy.”

Haasteen säännöt: 
1. Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista) 
2. Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa  
3. Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan  
4. Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste-postauksen kommenttikenttään.


Hupsuttamoon palailee vähitellen muitakin värejä.
Lämpöistä ensimmäistä adventtia teille kaikille
ja myöhemmin viikolla ihanaa itsenäisyyspäivää!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kanaa, kania vai tunaa?


Toiset syövät torstaisin hernerokkaa ja pannaria – vaan ei Juju eikä kyllä Nuppukaan. Luulin pitkään, ettei kissoille ole nuukaa, mikä purnukka minäkin viikonpäivänä avataan, mutta olin aivan hakoteillä. Eräänä syksyisenä torstai-iltana mies ihmetteli, enkö todellakaan ole pannut merkille, että Juju on mussuttanut jo kuukausien ajan tonnikalaa torstaisin. Siinä missä UniCafessa on pitsaperjantai, Jujulla on kuulemma tunatorstai.
 
”Tänään ei sitten tartte kaivaa pakastinta
ja sulatella jotain ihme raakaklönttejä...”

”Tänään on nimittäin se Kiva Ruokapäivä, jolloin en nirsoile.
Kysy isikissiltä, jos et tiedä, mikä. Iskä handlaa nää jutut!”

”Hyvä mama! Just tätä! Mut onkohan tää A) kanaa, B) kania, C) kanakania vai D) tunaa?”

Elintarviketarkastaja Nupugan saapui tsekkaamaan,
että päiväykset ovat kunnossa ja tölkin sinetti paikoillaan.

Kun purnukka raksautettiin auki ja tunat kipattiin kuppiin,
herra Hienoherra aloitti tehoimuroinnin kynttilänvalossa.

Jostain syystä herra Hienoherra näytti viereiseen pöytään kieltä
neiti Hienoneidille, joka oli valinnut listalta possunsydäntä.
 
Oli ilo katsoa, miten hyvin tunatorstain teema-ateria teki kauppansa.
Tekarit vain vilkkuivat, kuin Juitsi jäyti valtameren eväkkäitä.

Koska kyseessä oli viiden tähden ravintola, Juju esitteli
fiinejä pöytätapojaan nuolemalla lautasen.
 
”Herkkua oli, kiitti vaan! Ensi viikolla taas tunataan!”

Vietättekö te muut tunatorstaita? Entä onko kukaan lanseerannut makrillimaanantaita, lohilauantaita tai vaikkapa sardiinisunnuntaita?

lauantai 4. marraskuuta 2017

Harras marraskuvaus

Hupsuttamossa on juhlittu halloweenia monen monituista kertaa. Olemme väistelleet punkkeja ja kepposia, kilkutelleet kettinkejä ja mananneet esiin jopa kissageistin. Tänä vuonna ajattelimme kuitenkin ottaa rauhallisesti ja virittäytyä alkutalven tunnelmiin valmistelemalla kuvaa Amen ja Tuiken koordinoimaan kissablogikalenteriin. Nupulle ja Jujulle nimittäin valikoitui arvonnassa Rufuksen ja Cocon oma kuu.
 
Nyt on Hupsujen vuoro söpöstellä marraskuun murusina!

Ensimmäinen ideani oli taikoa kissoista valovoimainen tunnelmapotretti. Maalasin sieluni pensselillä hahmotelmia romanttisesti muotoillusta lyhdystä, jonka lämpöisessä hohteessa Nuppu ja Juju poseeraisivat pää kallellaan ja kenties tassut sievästi koholla. Sain anopilta loistavia vinkkejä kameran asetuksiin, mutta ensimmäiset testikuvat muovisia led-tuikkuja pakenevista kissoista palauttivat minut nopeasti todellisuuteen.

 
Ainoassa tärähtämättömässä tunnelmakuvassa
Nuppu mässyttää possunsydäntä. Ei näin.

Marraskuuhun kuuluu onneksi paljon muutakin kuin kynttilät – esimerkiksi viltit, kirjat, pipot, kaulaliinat, zombit, hammajaiset ja talven lumitilannetta enteilevät pihlajanmarjat. Päätin kokeilla niitä kaikkia, jotta saisin loihdittua edes yhden kuvajaisen, joka kiidättäisi kalenteria katsovat kissafanit taianomaisiin marrashetkiin. Kuvaussessio muuttui kuitenkin pian painajaismaiseksi halloween-hurjasteluksi, jossa hikikarpalot helmeilivät otsallani kameran taltioidessa toinen toistaan kaameampia nuhrukuvia. Objektiivi ei tarkentanut koskaan oikeaan kohtaan, pihlajanmarjat näyttivät nuukahtaneilta, kissat viilettivät holtittomasti ympäri asuntoa, ja lopulta jouduin tunnustamaan, ettei kotikodastamme löydy ainuttakaan kuvauksen kestävää kohtaa.
 
Sori, Nupperoinen! Ei tästä tule mitään. Päiväpeitto on karvainen,
matolla on villakoira ja sun silmissä on röhnää. Muuten olisi hyvä!
 
Anteeksi, Juju, mutta ei tämäkään toimi! Et malttanut pysähtyä
sekunniksikaan, ja vaikka me kuinka rajattiin, niin taustalla näkyy
ruma rahi, karvalla kyllästetty tunneli ja lohkeillut pöydänjalka.

Päätin luopua täydellisen kuvan tavoittelusta ja muistella Nupun anopin vakuutusta, että kalenterikuvasta tulisi ihana, kunhan Nuppu ja Juju vain olisivat siinä. Rauhoituin lopulta ja aloin käydä läpi kameraan tallentuneita katastrofikuvia. Yllätyksekseni huomasin, ettei kaikki toivo olekaan vielä menetetty, vaan joissakin räpsyissä pilkahti oikeaa tunnelmaa. Ilahduin siitä niin paljon, että aion järjestää vielä uuden kuvaussession kalenteria varten. Sitä silmällä pitäen toivoisin teiltä lukijoilta vinkkejä, minkä tyylistä marraskuun kuvaa olisi mukavinta katsella kolmenkymmenen päivän ajan.

Otos 1: Syyskurotus

Otos 2: Marjojesi tähden

Otos 3: Punapalleroiden takaa

Otos 4: Marraselementtien tulvassa

Otos 5: Rönkköä simmussa

Otos 6: Hymy kuin pihlajanmarjalla

Otos 7: Miss Pihlajapuuhka


Otos 8: Ota kiinni, jos saat!


Otos 9: Kaamea lukuvinkki


Otos 10: Syystassu heilahtaa

Mikä kuvista oli suosikkinne? Entä keksisittekö meille hauskaa ideaa marraskuvauksiin? Valmiin kalenterin saa muuten kuka tahansa tilata itselleen Amen ja Tuiken palvelusväeltä (ame-sade(at)hotmail.com), ja se maksaa 12 euroa. Kalenterissa esiintyy 12 kissablogia (myös oikeat Marraskuun muruset!) ja projektista voi lukea tarkemmin täältä.


Nuppu ja Zombi haluavat toivottaa vielä kaikille rattoisaa halloweenia!
 
Pysytelkäähän lämpiminä ja söpöinä tähän tapaan!