Näytetään tekstit, joissa on tunniste kampaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kampaaminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. marraskuuta 2014

Hienohelmainen hepokatti

Juju osaa käyttää pinkkiä nöpönenäänsä kuin parhaat tryffelitpossut. Se tuhistelee matolle putoilleet agilityherkkujen jämät lähes yhtä tarkasti kuin Dyson ja havaitsee heti emoa suukottaessaan uusien kosmetiikkatuotteiden tuoksut. Jujulta on turha pitää salassa, jos on horinut kaupungilla vaahterasiirappi-latten tai repsahtanut kerroshamppariin. Juju tietää kaikesta kaiken yhden hellän nuuhkaisun perusteella. Toisinaan se jatkaa silti nuuskutteluaan ympäri kasvoja ja kruunaa kutittelusession puhahtelemalla lempeästi emon korvakäytävään.


Nämä movemberit paitsi näyttävät myös tuntuvat ihanilta! 

Nuppusen nessua ei sen sijaan ole viritetty kovin tarkoille taajuuksille. Se vainuaa toki raksut kilometrien päähän, mutta ei tuhlaa arvokasta aikaansa hikisukkien, valkosipulihengityksen tai edes kukkaisparfyymien aistimiseen. Tärkeämpää Nupun mielestä on käyttää söpöjä pikku sieraimiaan trendien nuuskutteluun.


Voi ei! Nupun muotitutka aavistaa jotakin pahaenteistä... 

Kyllä! Kiipeilypuusta leijui nolouslemua! Emo oli mennyt
ostamaan lastenosastolta itselleen UUDEN kissapipon...
Onneksi muotitietoinen kissasöpöliinimme teki tämän karmean havainnon lisäksi myös tärkeän kauneusbongauksen eräänä harmaana marraskuun aamuna, kun emo näytti aamupalapöydässä tapansa mukaan uniselta takkupäämaahiselta. Viimeisen päälle karvapeitteensä sukinut Nuppu oli intoa täynnä ja aloitti vessassa omituislaatuisen hyppimisen. Se poukkoili lavuaarin alla rantapallon lailla ja sohi tassuillaan jotakin, joka kolisi niin erikoisesti, että minun oli pakko jättää puurot lautaselle ja mennä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Riemuni oli suuri, kun lavuaarin takaa paljastui kokonaista kaksi kauan kadoksissa ollutta piikkikampaa! Sain siis tukkani ojennukseen ennen töihin lähtöä, ja jakaukseni oli pitkästä aikaa suorassa kiitos siistin ja muotivainuisen kissani!


Saiko kampoihin tarttunut hiuslakan vivahde Nupun bongaamaan ne?

Olipa havainnon syy mikä tahansa, Nuppu paljasti, että talvimuodissa tärkeintä on leikkisyys!

Kampaa kokeiltiin Nupun kauluriin, ja neiti halusi antaa vielä yhden muotivinkin:
hienoimmat hepokatit kaivelevat haravalla hampaitaankin!

lauantai 9. elokuuta 2014

Pieni iso synttäri-Juju

Juju on tiennyt aamusta asti, että tänään on aivan erityinen päivä. Ja mitenpä se olisi voinut olla tietämättä sitä, koska lauloin sille onnittelulaulun heti, kun sain hilattua luomet ylös iiristeni päältä ja karauteltua hieman kurkkuani. Pieni pojanjuippi täyttää tänään kokonaiset kaksi vuotta ja on siitä itse niin mielissään, ettei tiedä, miten päin hurisisi. Se vastaanotti suukkomylläkkäni väläyttelemällä iki-ihanaa pappailmettään, jossa leuka työnnetään voimakkaasti eteenpäin ja silmät viirutetaan unisirrille. Niinpä tulin hellyydenpuuskassa luvanneeksi, että Juju saa tänään synttärisankarina etuoikeuden tehdä ihan mitä huvittaa ilman kieltoja tai nuhteluja. Ja nokkela poika ottikin lupauksesta kaiken irti:

Synttärisankarin oli pakko päästä katsomaan, mitä aamupalapöydässä on.

Jos sitä rapisevaa magnesiumia ei saa avata, niin Juju
haluaa narskuttaa tuolin pikkuiseen synttärikitaansa.

No niin, tässä tuli ensimmäinen kielto. Ihmisten tonnikala ei
 ole kissoja varten, joten jouduin lupaamaan, että kokki
valmistaa Jujulle illalliseksi tunabruleen.

Juju hyväksyi vaihtokaupan mutta halusi
makoilla aamiaisemme ajan tuolilla.

Vastakkaisella puolella oli tällainen synttärideitti.
Ensimmäistä kertaa tajusin, että meillä täytyisi
olla isompi pöytä ja enemmän tuoleja.


Syntymäpäivisin emolla on tapana heittäytyä nolon nostalgiseksi ja kertoa kullanmuruille tarinoita ajoista, jolloin ne olivat citykanejakin pienempiä pupujussukoita. Muistan yhä selvästi, kuinka kasvattaja nosti unisen kissanpoikasen syliini, ja ihmettelin, mahtaako sellainen lerppana vallan pudota otteestani. Rakastuin silmittömästi söpöön pojanpalleroon, joka esiteltiin minulle nimellä "Unelma Onnesta", ja vaihdoimme ensimmäiset pusut saman tien. En ollut vielä koskaan elämäni aikana hymyillyt yhtä leveästi!

Tässä Juju pääsi ensimmäistä kertaa maman syliin. Ilma oli heti rakkaudesta sakeana!
Pikku marakatti aloitti kiipeilyn kotiin päästyään.
Pikku Jujua odotti monta kivaa lelua.
Pieni ja tosi pieni sekä lättynen, jolle on juuri käymässä köpelösti.

Tätä mieltä Juju oli tänään ohjelmanumerosta, jossa muisteltiin menneitä ja luettiin vauvakirjaa.


Kahden vuoden ikä on jännittävä, sillä vaikka Juju on toisaalta jo iso poika, se on silti emon pieni vauveli. Eilen olin poikkeuksellisesti pois kotoa pidemmän päivän, ja kun vihdoin rapistelin oven auki, Juju juoksi luokseni niin onnellisena, ettei jäänyt epäselvyyttä siitä, oliko se odotellut minua vai ei. Se kulki perässäni, pötkähteli eteeni ja kiehnutteli vieressäni koko illan.

Tänä aamuna mammaripoju oli ainakin vartin verran
onnesta kehräten emon kammattavana ja paijattavana.

Jujun reipastumisen taas huomaa esimerkiksi siitä, että se on nykyisin varsin sosiaalinen, kun luoksemme saapuu vieraita. Poitsu tepsuttaa heti summerisäikäyksestä toettuaan eteiseen, nuuhkii niin tulijat kuin heidän kenkänsäkin ja osallistuu iloisesti seuranpitoon siinä, missä isosisko heittäytyy ujoksi ja jopa apaattiseksi sängynaluslapaseksi.

Tällaisena vieraat eivät yleensä Nuppua näe, vaikka asento on neidille hyvinkin tavallinen. 
Toistaiseksi bileet ovat olleet riehakkaat ja Jujun näköiset, ja niiden on tarkoitus jatkua pitkälle yöhön. Tässä vielä pieniä tunnelmapaloja synttäripäivän kulusta:

Iltapäivällä kissat pääsivät Jujun kunniaksi järjestettyyn limudiskoon.

Meno yltyi pian melko hurjapäiseksi.

Sankarin nenänpää punoitti huolestuttavasti siihen nähden,
että kysessä oli tosiaan ihan vain limudisko.

Pienen rauhoittumistauon jälkeen tutkittiin porukalla kissanminttukassia.

Kun kokki oli haudutellut päivän tunabruleeta, se tarjoiltiin herralle kultalautaselta.
Nuppu tilasi listalta "kananuggetteja", sillä liika gourmet on sen mielestä epäilyttävää.

Loppuun vielä Jujun virallinen kaksivuotispotretti. Onnea, kultamussu! <3

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Epämaagiset pehmonallet

On onni, että elämme vuotta 2014 emmekä vuotta 1483, sillä Tiede-lehden artikkelin mukaan paavi Innocentius VIII määräsi silloin kaikki kissanomistajat polttoroviolle noitina. Minä olisin roihunnut tuplaliekeissä, paitsi jos olisin onnistunut pelastamaan itseni kertomalla, etteivät Nuppu ja Juju ole oikeastaan kissoja. Nuppu on harvinainen kävelevä teddypehmonalle ja Juju silkkiuikun ja bordercollien ihastuttava risteytys. Minä taas en satunnaisista enneunistani huolimatta kykene kovin kummoisiin taikoihin. Jujun ja Nupun näkökulmasta bravuurini taitaa olla hämmästyttävä kyky loihtia ufojen katolle (=ruokakuppeihin) herkullisia pöperöitä.

Osaan myös leijuttaa taianomaisesti Jujun pentuaikojen
suosikkilelua, rikki jauhettua unisiepparia.

Jujun ja Nupun isä on nimeltään Dreamcatcher.
Ehkä siksi tämä lelu on molempien sydäntä lähellä.


Monet väittävät, että kissoilla on kuudes aisti, mikä tukee teoriaani siitä, etteivät Nuppu ja Juju kuulu tähän eläinlajiin. On toki ällistyttävää, kuinka ne juoksevat ovelle jo kauan ennen kuin mieheni askelia edes kuuluu rappukäytävästä, mutta tylsänä (ja huomattavan epänoitamaisena) tyyppinä pistän ilmiön otusten tarkkojen karvakorvien piikkiin. Joskus Nuppu näyttää siltä kuin se näkisi jotain, mitä me muut emme näe, mutta ajatus Nupusta mystisenä viestinviejänä lähinnä huvittaa minua. Eikä ”Neebo” suinkaan aina ole kovin skarppina, vaan uppoutuu välillä niin syvälle haaveisiinsa, että säikähtää helposti. Se inahtaa, jos sitä silittää ”yllättäen”, ja yhtä lailla Juju saattaa säikäyttää Nupun tupsahtamalla ”arvaamattomasti” jostakin. Jujua taas ei niin vain säikäytellä, joten ehkäpä se onkin meidän taloutemme aito ja oikea velho. Voisiko se olla jopa kissa?

Lupasin povata kullanmuruilleni tulevaisuutta.
Valitse jokin kortti, Nuppu!

Nuppu pyysi valinta-apua toisesta ulottuvuudesta...

Ja kuinka ollakaan, Lovely Kisses valitsi tämän kortin.
Tulossa on siis paljon lällyjä pusutteluhetkiä.

Jujun vuoro katsahtaa tulevaisuuteen. Ota vain
rohkeasti jokin kortti, mutta älä sitä reunimmaista rosvoa...

Hupsista heijaa! Ei kannata näyttää noin vakavalta,
sillä tulossa on jotain, mistä tykkäät satavarmasti!

Kas näin pieni, tyytyväinen poika saa kampausta. Juju kuuntelee
kampailua pitkät ajat, sulkee silmänsä ja ojentaa kaulaa siinä
vaiheessa, kun kampa kutittelee leuan alta. Kannatti povata!