Rahipoika kukkameressä

Moni lapsonen on aloittanut tänään opintiensä, ja olen pystynyt eläytymään hyvin vanhempien haikeuteen, sillä omasta Juitsi-beibistämmekin on tullut Iso Kissa. Yhden tassun varpaat eivät enää riitä iän laskemiseen, sillä Juju täyttää tänään kuusi vuotta. Kattikuopustamme lellittiin täydellä teholla aamusta asti: sitä puunattiin Hipsun hiusstudiolla tuplasti normiaamua pidempään, ja se sai palkaksi ylimääräisiä namupaloja. Leikimme paperikassilla jo ennen kuin kahvi ehti porista, eikä pusuista ollut puutetta missään vaiheessa. Kaikkein hellyttävintä oli, kun huomasin pihalla töihin lähtiessäni Jujun kaihoisan katseen ikkunan takaa. Vilkutin sille ja lupasin, että juhlat jatkuisivat illemmalla.
 

Tänä vuonna Jujulle annettiin synttärilahjat etukäteen.
Se sai uuden pehmopedin sekä tyylikkään paperikassin.

 

Jos oikein tarkkoja ollaan, Juitsin peti oli alun perin tarkoitettu ihmisten rahiksi.

Mutta kenellä muka olisi sydäntä
karkottaa rahilta pikkuista toffeepupua?

Ei ainakaan meillä! Niinpä sovimme, että rahi on Jujun synttärilahja.

Juju on nukkunut synttäripedillään jo monen viikon ajan, ja rahi on
 mukaillut poitsun atleettista vartaloa kuin paraskin Tempur-patja.

Työpäivän aikana mietin monta kertaa, millaisia synttäriunia Huippi mahtaisi laiskanlinnassaan katsella, ja tuntien täytyttyä kiisin vastahuolletulla pyörälläni helteen läpi jatkamaan loistostartin saaneita kissasynttäreitä.

 

Juju otti ruusun vastaan kohteliaasti ja kysyi, olisiko okei siirtyä heti tarjoilujen pariin.

 

Keittiö valmisti herkkusuupojalle sen lempiannoksen: tunaa tunalla.

 

Jotta päivänsankari ei kutsuisi itseään vanhaksi ruttuiseksi kurtuksi,
sen synttäri-illallinen tarjoiltiin ihka oikeasta nuoruuden lähteestä.

Juju muuttui heti hulvattoman huppanaksi kissivaaviksi.

Yläorrella sen sijaan raakkui vanha, viisas huuhkaja.

Yksi ohjelmanumero oli saada hapannaama hymyilemään.
Tarina ei kuitenkaan kerro, onnistuttiinko tehtävässä.

Kun päivänsankarilla oli masu täynnä, se jaksoi siirtyä studiolle ottamaan virallisia synttäripotretteja. Elokuinen aurinko kultasi juhlakatin turkin samppanjanväristen terälehtien tapaan, ja pienen pojan nenu kilpaili suloisuudessaan pinkin ruusunnupun kanssa.
 

Kumpi oli ensin - ruusunnuppu vai Jujun kuono?

Oli niin tai näin, molemmat ovat ihanan herkkiä ja hempeitä.

Täpäkkyyttäkin niistä löytyy!

Juitsi myös tuoksuu yhtä hyvältä kuin synttäriruusu. Ja sen sata kaveria...

”Rahi ja jättiläiskukkakimppu. Kiitti, äiskä! Nää on hyvät!”

 

”Ja vielä vähän kesän lämpöäkin. Sehän sopii! Aah!”

Juitsi lillutteli aikansa ruusujen meressä...

 

...mutta rantautui sitten vielä yhteen täydelliseen lähikuvaan.

Juhlien virallinen osuus väsytti pienen pojan naatiksi, mutta kun kuusivuotias kissanpentumme tokenee nokosiltaan, on vuorossa vielä agilitya, kissanminttua ja iso kasa suukkoja!

Hyvää syntymäpäivää ja hurjan paljon onnellisia vuosia,
 maailman rakkain Pikkukissi! <3