Näytetään tekstit, joissa on tunniste huvipuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huvipuisto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. elokuuta 2018

Kesähien karkotusta

Jos voisin yhdistää Nupun ja Jujun parhaat puolet, minulla olisi kissa, joka olisi helppo pestä ja ilo kuivata. Käyttämättä jäisi suurisilmäinen, räpiköivä mourukatti, joka muuttuu elohopeaksi föönin alla. Reagointitapoja ei kuitenkaan voi poimia kuin irtokarkkeja paperipussukkaan. Niinpä minun oli viikonloppuna hyväksyttävä, että jos haluaisin huljuttaa kesähiet ragdollieni turkista, minun olisi taas pakko laulella Jujulle suihkussa ja jahdata Nuppua föönin kanssa. Lauantaina keräsin koitokseen voimia, ja sunnuntaina viiletin tukkijokea alas katti numero yksi kainalossani...


Spläshhhh! Nuppu sattui nököttämään juuri sillä paikalla, jolla kastui kaikkein pahimmin. Mikä tuuri, voi ei!

Töpöttelin Nupun sorsamaisesti vettä hylkivää turkkia
kuivemmaksi pehmoisella pyyhkeellä. Towel, you know.


Nuppua ihmetytti, miksi oli pakko mennä tukkijokeen
eikä vaikka ihanan ilmavaan maailmanpyörään.


Tornadossakin olisi pysynyt kuivana.

Ehdotin, että Nuppu kokeilisi lentävää mattoa. Lämmin tuuli
suhisi sen turkissa, kun se viiletti tähtitaivaan halki.

Jostain syystä viima jatkui vielä ajelun jälkeenkin.

Nuppu pyöri ympyrää ja sähläsi niin, että koko towel
oli jo liukumassa pyykkikoneen päältä lattialle.

Lopulta Nuppu onneksi nousi kummitusjunaan
ja katsoi föönipaholaista silmästä silmään.


Silloin se tajusi, ettei tilanne ollutkaan kovin hurja. Vielä parit puhinat ja pöyhinnät,
ja neitonen pääsi tepsuttelemaan elämyspuistosta freesinä pikku pulmusena.

Juju nuuhkaisi ilahtuneena hyväntuoksuista systeriä, mutta kun nappasin töhnäturkkipojan sylkkääni, se tajusi heti, mitä tapahtuisi, ja päästi sisuksistaan alakuloisen bassorekisterissä resonoivan mou'un. Vaikka sisintäni riipi, en antanut Jujulle periksi, vaan lähdimme yhdessä Hurjakuru-ajelulle. Vaahdotin Jujun turkin niin näppärästi kuin osasin ja näytin sille parasta mahdollista esimerkkiä: en naukunut laisinkaan, vaikka yhteisen suihkutteluhetkemme päätteeksi olin kuin uitettu koira ja naamatauluani peitti niljainen irtokarvakerros. Mouruaminen olisikin ollut siinä vaiheessa turhaa, sillä edessämme oli enää paras vaihe: Juju sai vetäytyä aurinkoterassille paapottavaksi.

Söpöläinen käärittiin Iines-pyyhkeeseen,
ja se sai napostella lempiherkkujaan.

Jos herra vain haluaa, niin herra on hyvä
ja sujauttaa toffelit tassuihinsa!


Juju harkitsi asiaa mutta olisi mieluummin ottanut släbärit. 

Jujusta föönaus oli mukavaa, mutta vielä mukavammaksi
homma muuttui, kun emolle kävi kameran ja föönin kanssa
taiteillessa pikkuruinen haaveri...


Suurimmat tuhot on tässä jo siivottu, mutta voitte kuvitella, että Juju tuuletti riemusta!
Sen kohdalla huvipuistoretki päättyi nassupossuannokseen Vekkulan buffetissa.

Olin helpottunut, kun kesän vesihurvittelu oli vihdoin ohi, ja kissat vaikuttivat tyytyväisiltä oloonsa. Viimeisetkin irtokarvat ja tunkkaiset kesäpölyt oli imaistu viemäriin, ja molempien turkki oli ihanan puhdas ja kuohkea. Nuppu ja Juippi taas olivat virkeitä ja hyväntuulisia jopa siinä määrin, että rallien päätteeksi Juju käpertyi pitkästä aikaa jalkani päälle nukkumaan.

”Tuun toistekin jos lupaat, että seuraava pesu on vasta jouluna!”


Ovatko muutkin katit päässeet tänä kesänä vesijetteilemään, 
vai onko tassut ja nassut pidetty ihanan kuivina?

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Puuhamaa on jännä paikka!

Siinä missä monet kesälomalaiset heittävät juuri nyt volttia Särkänniemen Tornadolla, pyörivät itsensä vihreiksi Lintsin Kieputtimessa tai kiitävät tukka ja häntä hulmuten Tykkimäen Idän pikajunalla, me arjen pariin palanneet otimme suunnaksemme... ei, ei Visulahtea vaan Puuhamaan. Emme edes eksyneet matkalla, sillä oikeastaan Puuhamaa tuli luoksemme. Sen toi nuori lähettipalvelun jannu, ja pelkkää nimmariani vastaan saimme hurvittelulaitteiston käyttöömme ihan ilman ranneketta niin kauaksi aikaa kuin lystiä piisaisi. Ja voi, sitähän riitti!

"Joko ne portit pian aukeaa? Joko, joko, joko, joko?"

Juju sai kurkata porteilta suoraan kummitustaloon. Nuppu
sen sijaan jäi pelikojuille mutta ei valitettavasti voittanut
suurta pehmopupua. Ellei sitä itseään lasketa.

Miksi kukaan menisi Tykkimäelle, kun Idän pikajunan
voi saada oman kodin karvamatolle?!

Juju näytti aavistuksen huonovointiselta juna-ajelun jälkeen mutta jatkoi innokkaasti hurvittelua.

Lentävästä matosta tuli heti molempien kestosuosikki,
vaikka olin epäillyt, ettei kumpikaan suostuisi
astumaan tassullakaan sen kyytiin.

Törmäilyautojen sijaan meidät kaikki tyrmäsi tämä
virmajuurtelta tympeästi löyhkäävä rotta.

Rohkeana poikana Juju kruisaili menemään myös "yökkörotan"
kanssa, kunnes laite meni valitettavasti epäkuntoon
ja piilotettiin mustassa kakkapussissa varikolle.

Seuraavaksi vuorossa oli hurjaa vauhtia pyörivä Hurveli.

Juju kävi Hurvelissa kerta toisensa jälkeen toisin kuin
yökkörotta, joka hajusta päätellen ykäsi laitteen viereen.

Nuppu rakastui Lentävän maton lempeään kyytiin. Se kuvitteli olevansa iki-ihana
Agraban prinsessa Jasmine, jonka Aladdin on juuri vienyt romanttiselle yölennolle.

Vekkulassa oli kaikenlaista hauskaa! Juju ihastui vihreän höyhenen metsästykseen ja jalkapalloiluun,
mutta sen intohimoiseksi suosikiksi nousi pitkävartinen sulkavirveli. Nuppu taas sekosi onnesta,
kun se pääsi laittamaan jalalla koreasti niin sanotun Cat dancerin (= rautalankavempaimen) tahdissa.
Kuten arvata saattaa, suuren suosion saavutti myös tämä
Raketti, joka ampuu välillä sisuksistaan raksuja.



Ilta kului Puuhamaassa kuin siivillä, ja aktivoinnin päätteeksi molemmille kateille maistuikin jo uni. Ne olivat selvästi hyväntuulisia, ja koska Nupun tassu oli jo kunnossa, jätimme sen uskaliaasti ilman tötteröä. Yöllä heräsin pari kertaa Nupun riemunsirkutukseen ja pikku tassujen töminään, ja aamulla tötterötön Nuppu laukkasi villisti luoksemme ja tahtoi mönkiä peiton alle. Ja mikä parasta, tassun nuoleminen ei ole juolahtanut mieleen sen koommin! Jos kissojen kesän kohokohta oli leikkimaraton Puuhamaassa, minun suurin ilon aiheeni on niiden hyvä mieli ja sen nostattama toiveikkuus.

"Vielä yksi ajelu Lentävällä matolla, mama... Ja vielä yksi.... Zzzzz"

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Yö Kissalandiassa

Kun on viuhtonut viikonlopun reissussa vähillä unilla, on ihana tulla kotiin ja valmistautua lataamaan akut oman sängyn lempeässä syleilyssä. Varsinkin sen jälkeen, kun on saanut tavata pitkästä aikaa omat kissanrutaleensa ja kuullut kaikista hassutuksista, joita ne ovat ”mummin” iloksi viime päivinä kehitelleet. Jotta äitinikin saisi nukkua yön rauhassa, rakensimme kissoille keittiöön mitä ihanimman kissahuvipuiston. Niille oli leluja, tunneli, tassupeti, raapimishiiri ja paljon kaikkea mukavaa, joka pitäisi ne tyytyväisinä aamuun asti. Näin hyväuskoisina painoimme päämme tyynyyn ja nukahdimme…

Jotenkin tähän tapaan mekin vaivuimme Höyhensaarille.
Nukkuminen on ihanaa, kun oikein väsyttää...


Mutta jo ennen puoltayötä Juju oli testannut kaikki Kissalandian laitteet, ja sen valitusnauku sai huvipuiston kuulostamaan karmivalta kummitusjunalta. Koska sähähdyksetkään eivät tällä kertaa auttaneet, jouduimme pitämään poikkeustilapalaverin. Siinä päätettiin, että kunhan Juju seuraavan kerran hiljenisi henkeään vetämään, kissat saisivat VIP-kortit henkilökunnan taukotiloihin. Uni pätkissä on kuitenkin parempi kuin ei unta ollenkaan. Ja kun ovi avattiin, kissat tunkivat sisään päällekkäin kuin kaksikerroksinen Lontoon bussi. Hurinakin oli samaa luokkaa. Vaikka voisi kuvitella, että tämä päivitys päättyisi kuin Tukkijoen loppulätsähdys, on ilokseni kerrottava, että Nuppu ja Juju saivat käytöksestään toistaiseksi parhaimman kouluarvosanansa: 7,5. Numeroa alensivat vain paini selkäni päällä, hiuslenkin (sen trendikkään!) nyhtäminen nutturastani, kovaääninen kehrääminen ja kostean kuonon tökkiminen jalkapohjaan. Hellyttävyysarvosanaksi muodostui sentään tälläkin kertaa kymppi plus.

Jos meidän jalkamme näyttävät yöllä yhtään tältä,
niin ymmärrän hyvin, miksi Jujun tekee
vähän mieli kutitella niitä.
 
Nämä ketarat ovat olleet tänäiltana näkyvillä,
sillä yön touhujen jälkeen uni näyttää maistuvan.
Nyt ei mau'uta sitten ollenkaan. 
Aa tuuti lullaa... Uni maistuu myös Nupulle.
Jos en joskus saa unta, voin laskea
lampaiden sijaan silkkisiä kissantassuja...