Monille kissoille kylpyhuone on tuttu paikka, mutta Nupulla ja Jujulla on ollut asiaa sinne vain kahdesti vuodessa – jouluna ja juhannuksena. Toisinaan Nuppu on silti onnistunut livahtamaan pesutiloihin muulloinkin: se on väijynyt sopivaa hetkeä ja hyökännyt ovenraosta ihanan lämpimälle lattialle köllöttämään. Kyljellään retkottavaa kuuttia on ollut säälittävää töniä kylppäristä pois, ja maailmankaikkeuttakin alkoi lopulta säälittää niin paljon, että se järjesti meille vesivahingon, jonka ansiosta kylpyhuoneen ovi on ollut nyt auki päivät läpeensä. Eikä siinä kaikki, sillä peseytymistilamme joutuivat marraskuussa remonttiin, joka tarjosi Hupsuille viihdettä roppakaupalla.
Kaikki alkoi teippauksella, eikä mikään maailmassa ole teippausta hauskempaa!
Nuppua ja varsinkin Jujua silti kismitti, etteivät ne saaneet osallistua täyspainoisesti raksamiesten kanssa eteisen paketointiin, mutta suurin hupi alkoi, kun miekkoset lähtivät ja Hupsut pääsivät tarkastamaan alustustöiden tuloksia. Näin jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut kuvata prosessin seuraavaa osiota kameralla vaan ihan vain kännykällä pystysuunnassa, mutta toivottavasti saatte selvää videosta ja se naurattaa teitäkin:
Videon viesti on selvä: jos höpsöt kissamme saisivat sittenkin esittää joulukollille lahjatoiveita, ne haluaisivat ehdottomasti lisää huoneiden teippauksia. Ehkä voisimme paketoida seuraavaksi makkarin?
”Joo! Muovitetaan tämä sänky ihan kokonaan! Leveys 24,5 cm!”
”Ei voi pitää paikkaansa! Annapa tänne se mittanauha!”
”Kohteuhphohentti on huuhi! Ehhä haha!”
”Maku ei oo häävi! Tarvitaan lisää teippiä, äiskä!”
”Mmm, miten aistikkaan maalarimainen aromi!”
Olin vähän huolissani, kun teippausvaiheen jälkeen koitti varsinainen remontti. Pakenin sitä toimistolle, mutta takaraivossani jyrskytti betonipora, ja minun oli pakko kysyä mieheltä, miten kissanreppanoilla sujui piikkauksen ja jyrsinnän keskellä. Vastaukseksi sain videon, jossa Nuppu nassutti ruokakupilla poran laulaessa taustalla. Jujukin vain vähän heilutteli korviaan, joten saatoin huokaista helpotuksesta.
Mitä ydymmät päristimet, sitä reippaammat raksakatit!
Koska koko eteisemme oli pussitettuna kolmisen vuorokautta, saatoimme viettää entistä intensiivisempää kissaperhearkea. Emme raaskineet rajata Nupun ja Jujun elintilaa yöksi pelkästään olohuoneeseen, joten pidimme makuuhuoneen ovea auki sillä seurauksella, että meillä oli kummallakin oma kehräävä uninalle. Juju nukkui minun ja Nuppu miehen jaloissa, ja sain olla ylpeä niiden rauhallisesta tuutilullakäytöksestä. Ei kaulurinuottasta tai pohjehyökkäyksiä, vaan silkkaa lämmintä horretta! Ja kun eteispussit vihdoin siivousten jälkeen otettiin pois, pikkuisille avautui jälleen uudet seikkailut...
Kylppäriä pääsi tutkimaan turvallisesti isikissin sylissä.
”Mamaa! Kato! Ne sedät rikkoi meidän kylppärin! Irrottivat koko katon!”
Nupun mielestä spa-tilat ovat nyt paremmat kuin ennen. Jotenkin rouheat, loftmaiset ja Nupun väreihin sopivammat.
Kylpyhuoneeseemme ei asennettu kuivureita, vaan talven annetaan kuivattaa se, minkä naapurien poksahtanut vesijohto kasteli. Kukaan ei ole kertonut meille, kauanko tehdashallimainen lookkimme kestää, mutta kaiken muun säädön keskellä asia on tuntunut toissijaiselta. Ehkäpä uusi vuosi tuo Hupsuille lopulta uudet kylppäripinnat. Veikkaan, että joulupesulle päästään silti karhean kivisessä atmosfäärissä. Jos edes vääntäydymme aattona spa-tiloihin...
...sillä kuka nyt näin pienen kisun raaskisi pestä?
Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…
Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan Föönille kiva pikku kesäprojekti!
Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.
Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.
Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.
Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.
Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?
Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:
Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!
Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!
Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.
Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.
Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen! Kannatti räpistellä, vai mitä?
Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:
Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)
Jujun elämää seuranneet ovat saattaneet jo huomata
sen kaksi vastakkaista puolta. Toisaalta Juju on herkkä ja ujo nössykkä, jota
maman pitää suojella hurjalta maailmalta. Toisaalta se sitten osaa varastaa show'n
hinnalla millä hyvänsä. Se käyttäytyy välillä kuin mikäkin Kissadonian
ruhtinas, joka menee minne kuono osoittaa ja pötkähtää halutessaan nukkumaan vaikka pehmoisen siskonsa päälle. Lomareissullamme
mukana olivat sekä tohtori Jekyll että Mr. Juju, joten tylsyydestä ei ollut tietoakaan.
Voi miten kiltti ja pieni kissanpoikanen sieltä kurkkiikaan!
Senkin iso rötkäle! Äkkiä pois koriste-esineiden kimpusta!
Kiltti vai tuhma? Nyt en kyllä osaa enää edes sanoa...
Kun kävimme viime syksynä Läntisessä
Mummolassa, Juju oli enimmäkseen pupujussimoodissa. Se luikahti sekunnissa
sohvan taakse, kun portaista alkoi kuulua ääntä. Vaan toisin oli tällä kertaa!
Yläkerta poltteli pikkuista Jujua niin kovasti, että saimme olla vuoronperään
nostamassa sitä pois portilta. Se jäi aidan eteen naukumaan, kurkisteli
kaiteiden läpi ja mittaili, miten se pääsisi yläkertaan. Yhden kerran Juippi
onnistuikin siirtämään itsensä jollain keinolla portin yli. Meille jäi
epäselväksi, miten kaikki kävi, mutta veikkaan, että Juju kaivoi itselleen
reitin pyyhkeiden välistä. Se on niin älykäs poika, että osaisi varmasti
rakentaa portin ylitystä varten vaikkapa jonkin lentohärvelin, jos sille vain
tarjottaisiin oikeat työkalut.
Tällainen näky oli aina vastassa, kun saavuin yläkerrasta: tassua antava kissapoika, joka niin kovasti halusi päästä uusia paikkoja tutkimaan. Tai sitten Juju vain halusi tulla mammanpoikana hakemaan pusuja emolta.
Mr. Jujun teki kovasti mieli päästä myös
saunaosastolle. Se moukui vaativasti pukuhuoneen ovella, mutta kun ovi yllättäen
avattiin, esiin puikahtikin tohtori Jekyll, joka oli huomattavasti matalampi,
hiljaisempi ja hyytyneempi kuin sarvipäinen kaksoisolentonsa. Se liimautui
kynnykselle nytkyttämään kaulaansa ja katsoi hämillään, kun majatalon rempseä
emäntä (joka sattui muuten olemaan nimeltään Nuppu!) köpötti suorinta tietä
pesuhuoneen kautta saunan lauteille. Vaikka vietimme mummolassa kokonaiset viisi
päivää, tohtori Jekyll ei koskaan päässyt pesuhuoneen kynnysmattoa pidemmälle.
Onneksi tutkijaherra sentään uskaltautui ulos sen verran reippaasti, että
pihamaalla nähtiin vilahduksia jopa Mr. Jujusta – tuosta kaikkien rakastamasta
herttaisesta pikku riiviöstä...
Tässä tohtori Jekyll astelee korrektisti pihamaalla.
No mutta! Mr. Jujulle ei riitä edes hehtaarien laajuinen pihamaa! Rajoittava aita löytyi täältäkin.
Mr. Juju on päättänyt selvittää, miten se pääsisi aidan tuolle puolen. Näkeehän sen hönömpikin, että ruoho on siellä vihreämpää.
Onneksi portin lähellä tohtori Jekyll sai taas vallan ja alkoi kummastella läpättävää tuulihyrrää.
Ohi hurahtava traktori varmisti, että Mr. Juju palaisi vasta seuraavalla ulkoilukerralla.
Meillä katsotaan futista vain silloin, kun fanit osoittavat suosiotaan Kissadonian ruhtinaalle. Hurraa, Juju, Jekyll ja Hyde!
