Näytetään tekstit, joissa on tunniste hammaspesu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hammaspesu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. tammikuuta 2019

Nuppu huppelissa

Tipattomuus kuuluu oleellisena osana Nupun ja Jujun tammikuuhun ja oikeastaan koko elämään. Ne juovat hyvin vähän, sillä niiden ruokavalio koostuu silkasta märkä- ja raakaruoasta, mutta kun niille tulee tarve naukata jotakin, ne kumoavat kurkkuunsa vain raikasta kraanavettä. Se ei kuitenkaan estänyt Nuppua päihtymästä viikko sitten sen verran vinkeästi, että meno huimasi raivoraitista emoakin. Kaikki alkoi maanantai-iltana, kun Hupsuttamon seinille spraymaalattiin ikäviä pamfletteja:
 
Siis näkeekö Nuppu nyt oikein?!

Todella törkeää kielenkäyttöä. Tämän täytyy olla huonoa pilaa.

Nuppu kyllä ymmärtää, että koffit, karhut ja heinekenit ovat siltä pannassa, mutta on se kumma, kun toisen pienen ruokavalioonkin puututaan näin radikaalisti.
Aamulla keittiössä oli kaksi tyytymätöntä lemmikkiä.
Kupit olivat tyhjinä ja Juitsin heinätkin pahasti länässä.

Muistutin Nuppua, ettei sitä suinkaan paastotettu joulun mässyttelyn vuoksi, vaan valmistauduimme hammaskiven poistoon. Nupun taannoisella rokotuskeikallahan kävi ilmi, että sen söpöt pikku torahampaat olivat alkaneet möhnäistyä. Ikävästä töhnästä oli päästävä eroon, joten emme halunneet mokata projektia ruokkimalla vahingossa Nuppua juuri ennen toimenpidettä.
 
”Pari lihapalasta vain, äiskä! Ei se niin nuukaa voi olla!”
Vaan kyllä se oli. Kovetin sydämeni, ja kuppi pysyi tyhjänä.

Vielä kurjemmalta tuntui riistää nälkäiseltä Nupulta
 vapauskin ja tunkea se boksiin.

Suhasimme Nupun kanssa kissaklinikalle, ja jälleen kerran sain todistaa tuttua Nuppet Show'ta. Höppänä kissa pöykkäili minua ja eläinlääkäriä päällään, kiipeili ympäriinsä pörröhäntäoravana ja pompahteli vaa'alla siihen malliin, että pelkäsin vekottimen räsähtävän rikki. Unilääke alkoi kuitenkin pian vaikuttaa, ja jätin Nupun torkkumaan pariksi tunniksi, kun sen hampaita rassattiin tuliteriksi.
 
Ikävöin Nuppua ihan kamalasti, mutta onneksi Juitsi tuli kainalooni kehräämään.
Sen mielestä oli kivaa, ettei lämmöstä tarvinnut kilpailla isosiskon kanssa.
 
Olin heti sovittuna aikana Nuppua hakemassa ja huojennuin, kun takahuoneesta kuului hoitajien lirkuttelua: Nuppu oli hereillä ja hyvässä kunnossa - ja valmiina palaamaan emon hellään huomaan. Hoitaja kantoi Nupun boksissa luokseni ja selitti sille, että ”katsopas kuka tuli hakemaan!” Lässyttelin onnellisena kullannuppujuttuja, mutta pöhkö kattini kääntyi katsomaan ihan väärään suuntaan! Heiluttelin sille ja yritin antaa verbaalisia ohjeita, mutta Nuppu ei hoksannut, missä olin, kuka olin ja mihin olin sitä viemässä.
 
Hola hola!

Hieman nolona kiikutin kissani pois ja mietin, kantoiko se kaunaa ruoan panttaamisesta vai oliko se vain aivan pöllähtänyt päikkärien jälkeen. Kotona kuitenkin muistin, että pienen Nuppu-poloisen kuuppa menee aina sekaisin nukutuksesta ja siitä tulee huippuälykäs Matrix-kissa. Ja niin kävi myös tällä kertaa. Kotona Nuppu jo hoksasi, kuka olen. Se tajusi, miksi hammashoito oli ollut sille niin hyväksi ja istui vieressäni miettimässä syntyjä syviä. Se ei nörkännyt tassua, komentanut silittämään tai tehnyt muitakaan tyypillisiä Nuppu-muuveja, vaan istui selkä suorana (huom. Ei kyömyssä!) ja katseli sielukkaasti kaukaisuuteen. Kun leikitin kissoja mustalla mamballa (eli vyöllä), Juju oli riemuissaan mutta Nuppu mulkaisi minua ja käveli häntä maassa laahaten nojatuolin alle.
 
Tuskin Sokratesta tai Platoniakaan häirittiin millään
rahvaalla luikerteluleikillä! Miksi siis Nupputesta?

Nuppu hämmästytti meitä illan aikana jahtaamalla näkymättömiä avaruusolioita, liikkumalla kuin nopeutetussa filmissä ja pönkkäilemällä meitä ylitsevuotavan lempeästi. Kaikista omituisin huppelihetki koettiin kuitenkin yön pimeinä tunteina, kun heräsin enkä saanut enää unta. Avasin makuuhuoneen oven ja olin vähällä kiljaista: Nuppu tuijotti minua intensiivisesti keittiönpöydältä, jonka päällä se jostain käsittämättömästä syystä makasi ja päivysti oveamme kuin dobermanni! 
 
Näin jälkikäteen asialle voi jo nauraa!

Ihmettelin hetken Nupun touhuja, mutta jätin sen partioimaan ja jatkoin matkaani ihmisten hiekkikselle. Olin säikähtää uudemman kerran, kun yhtäkkiä ovi aukesi riuskalla tassun nykäisyllä! Nuppu pöristeli sisään ja heittäytyi vessan lattialle kierimään, kiehnäämään ja venkuroimaan kuin viimeistä päivää. Kun palasin Nuppua riittävästi vatkattuani peiton alle, vaadittiin paljon tahdonvoimaa, etten herättänyt miestä kuulemaan kertomustani Huppeli-Nupun uusimmista höpsötyksistä!

Vähän jäi mietityttämään, että mitähän muuta Nuppu vielä yön aikana hassutteli.

Aamulla Nuppu oli onneksi jo ihan oma itsensä. Sovimme, että jos se haluaa jatkossa välttää paastot ja huppelit, sen ei missään nimessä kannata haihtua paikalta iltaisin hammaspesun kinttailla.
 
”Lupaan, äiskä”, Nuppu huudahti ja pesi pöksynsä kissanmintunraikkaalla kielellään.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kadonneen kanapalan arvoitus

Rakastin pienenä Neiti Etsivä -kirjoja. Niissä nokkelaakin nokkelampi Paula Drew ratkaisi esimerkiksi Krokotiilisaaren arvoituksen, koikkelehti kummitussillalla, bongasi lentävän lautasen ja löysi inkojen aarteen. Ei hullummin ihan tavalliselta koulutytöltä! Itse en ole kummoinen salapoliisi, mutta onnekseni haikara toi minulle aikoinaan näppäränenäisen Juju Drew’n, joka seikkailee kadonneiden jäljillä joka ikinen ilta.
 
”Ei tehtävää liian suurta tai kanapalaa liian pientä!
Juju Drew on aina valmiina!”
Vaikka Hupsuttamon keittiö on kovin pieni ja suippo, sinne katoaa joka ilta useampi viaton kanapala. Kaikki mysteerit sattuvat aina samoihin aikoihin, joten Jujusta on alkanut tuntua, että hammaspesuilla ja kidnappauksilla on jokin mystinen yhteys. Niinpä se päätti eilen olla erityisen skarppina harjauksen ajan. Mutta vaikka Juju kuinka keskittyi, putsaustoimenpiteiden jälkeen Hupsuttamon seinälle ilmestyi taas huolestuttava ilmoitus:




”Ou nou! Taas yksi Coucoun herkku on teillä tietämättömillä!”
Juju Drew'n pienet mutta tehokkaat aivot alkoivat puksuttaa täysillä, ja keittiö oli pian mietintäsavusta sakeana. Kun käry vihdoin hälveni, ratkaisu paloi kirkkaana lamppuna pikku etsivämme pään päällä: kaiken takana on takuulla hammaspeikkojen häijy iskuryhmä. Ne vihulaiset piilottavat Juju Drew'n palkintonamit, jotta herra etsiväherra masentuisi ja luopuisi säntillisestä suuhygieniastaan. Hammaspeikot eivät kuitenkaan tiedä yhtä tärkeää juttua: Juju Drew'n mielestä kunnon etsintäsessio on itsessään palkinto, joka tekee hammaspesusta entistä hauskempaa! Kjähhäh!
 
”Täältä se Coucou-kimpale kidnapattiin!”

”Ilmassa lemahtaa yhä karies,
joten hammaspeikot kipittivät tuonnepäin...”

”Tässä ne nousivat pieneen helikopteriin ja kiikuttivat
kanareppanan korkealle kallionkielekkeelle.”


 
”Ei hätää! Juju Drew astelee pelottomasti kalmantikkaille
ja pelastaa pikku Coucoun pulasta.”
 
”Hiiiiiop! Hyppää vain tähän kuonon päälle,
niin vien sut turvallisesti takaisin sinne pussiin.”

Valitettavasti meillä ei ole kuvamateriaalia kanapalan riemukkaasta kotiinpaluusta, mutta Juju Drew vakuutti, että kohtaaminen sai kaikkien silmäkulmat kostumaan. Kanapalaa ja sen sankkaa sukua myös ilahduttaa, että Juju Drew lupasi etsiä ne jatkossakin hyppysiinsä ihan mistä vain: niin imurin päältä, patterin alta, kallioluolasta kuin Siniparran huoneestakin.

 
Tämä urhoollinen poika lähtee namin perässä vaikka kummituskaruselliin!
Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, onko Juju Drew kyvykäs pitämään lupauksensa, lataamme nyt näkyville videomateriaalia Jujun etsintäretkeltä:

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hammaskeijun harjausvideo


Uskollisimmat lukijamme saattavat vielä muistaa postauksen, jossa testasin naurusta ulvoen hattivatin näköistä tumppua. Se oli uusinta uutta eläinten hammaspesurintamalla, mutta vaikka olin hetkellisesti sitä mieltä, että töllerö ajaisi asiansa, totuus oli toinen. Kömpelö patalappu alkoi nopeasti inhottaa Jujua, ja minäkin vieroksuin sen rättimäisyyttä. Niinpä heitin kapineen roskikseen, ja koska Vibracin uusi hammasharja tuntui minusta hankalalta, palasimme lopulta aina käyttämään ikivanhaa suosikkiamme.
 
Eihän se ollut enää ihan uuden veroinen, mutta niin tuttu, turvallinen, pieni ja siro.
Iltarutiineihimme astui mukaan vaikertava monologini siitä, miksei missään myydä enää hyvänmallisia sormiharjoja, joiden ympärille koko Hupsuttamon hammashuolto on rakennettu. Uikutin myös, että vanha basilliharja vain siirtelee kariesta Juju-paran hampaalta toiselle niin, että tunnollinen peseminen menee ihan hukkaan. Mies kyllästyi lopulta voivotteluuni ja googletti, olisiko jossain päin maailmaa vielä tarjolla Vibracin vanhoja kunnon purukalustoputsareita. Koko Eurooppa oli surullisen harjavapaata aluetta, mutta suuresta ja mahtavasta Pohjois-Ameriikasta löytyi onneksi pelastus:

 
Jo muutaman viikon sisällä meille saapui
paketti aurinkoisesta Floridan-osavaltiosta!

Juju lähetti heti kiitokset kiiltävähampaisille alligaattoreille...

...ja Nuppu lupasi, että ne saavat mönkiä viemäristä lavuaarimme,
kunhan vain eivät säikähdä siellä vaanivia lusikoita.

Juju tarkasti, että hygienia-asiat olivat kunnossa...

...ja sitten olikin aika korkata uusi vaaleansininen ihanuus!
Nuppu on aikoinaan esiintynyt hammashoitovideolla, mutta nyt jos koskaan oli Jujun vuoro valmistella emon kanssa laajamittainen tutoriaali, jossa lego-operaatio käydään läpi vaihe vaiheelta hammaslankausta unohtamatta. Jaamme sen nyt kanssanne ja toivomme, että jossain päin Floridaa hymyilee rivistö piparmintulta tuoksuvia alligaattoreita.

 
Minkälaisella harjalla te muut hinkutatte kattienne purupinnat?