Näytetään tekstit, joissa on tunniste hammasharja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hammasharja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hammaskeijun harjausvideo


Uskollisimmat lukijamme saattavat vielä muistaa postauksen, jossa testasin naurusta ulvoen hattivatin näköistä tumppua. Se oli uusinta uutta eläinten hammaspesurintamalla, mutta vaikka olin hetkellisesti sitä mieltä, että töllerö ajaisi asiansa, totuus oli toinen. Kömpelö patalappu alkoi nopeasti inhottaa Jujua, ja minäkin vieroksuin sen rättimäisyyttä. Niinpä heitin kapineen roskikseen, ja koska Vibracin uusi hammasharja tuntui minusta hankalalta, palasimme lopulta aina käyttämään ikivanhaa suosikkiamme.
 
Eihän se ollut enää ihan uuden veroinen, mutta niin tuttu, turvallinen, pieni ja siro.
Iltarutiineihimme astui mukaan vaikertava monologini siitä, miksei missään myydä enää hyvänmallisia sormiharjoja, joiden ympärille koko Hupsuttamon hammashuolto on rakennettu. Uikutin myös, että vanha basilliharja vain siirtelee kariesta Juju-paran hampaalta toiselle niin, että tunnollinen peseminen menee ihan hukkaan. Mies kyllästyi lopulta voivotteluuni ja googletti, olisiko jossain päin maailmaa vielä tarjolla Vibracin vanhoja kunnon purukalustoputsareita. Koko Eurooppa oli surullisen harjavapaata aluetta, mutta suuresta ja mahtavasta Pohjois-Ameriikasta löytyi onneksi pelastus:

 
Jo muutaman viikon sisällä meille saapui
paketti aurinkoisesta Floridan-osavaltiosta!

Juju lähetti heti kiitokset kiiltävähampaisille alligaattoreille...

...ja Nuppu lupasi, että ne saavat mönkiä viemäristä lavuaarimme,
kunhan vain eivät säikähdä siellä vaanivia lusikoita.

Juju tarkasti, että hygienia-asiat olivat kunnossa...

...ja sitten olikin aika korkata uusi vaaleansininen ihanuus!
Nuppu on aikoinaan esiintynyt hammashoitovideolla, mutta nyt jos koskaan oli Jujun vuoro valmistella emon kanssa laajamittainen tutoriaali, jossa lego-operaatio käydään läpi vaihe vaiheelta hammaslankausta unohtamatta. Jaamme sen nyt kanssanne ja toivomme, että jossain päin Floridaa hymyilee rivistö piparmintulta tuoksuvia alligaattoreita.

 
Minkälaisella harjalla te muut hinkutatte kattienne purupinnat?

perjantai 16. lokakuuta 2015

Harjaava hattivatti

Niin kärsivällinen ja maltillinen ihmisyksilö kuin olenkin, minulla meni tässä jokin aika sitten hermo. Ei siihen, että kissat ovat uudesta ruokavaliostaan ja Nupun tötteröttömyydestä innostuneina pitäneet hillittömiä moukutemmellyskisoja yön pikkutunneilla, vaan siihen, että lähes parikymmentä vuotta vanha sähköhammasharjani alkoi vedellä viimeisiään. Sitä oli ladattava harva se päivä, ja heti hammaskiilteelle päästyään kierrokset laskivat taas onnettomiin rat-tat-tat-lukemiin. Olin varma, että laiskuuteni johtaisi pian muhkeisiin karieskertymiin, joten sain vihdoin aikaiseksi lähteä hammasharjaostoksille ja löysinkin varsin erikoisen vonguttajan, joka väristää hampaistani irti jokaisen plakkihitusen ja houkuttelee kissat aina takuuvarmaksi harjausyleisöksi. Vain popcornit puuttuvat.


Ääni on ihan vetoava, mutta harjan ulkomuoto epäilyttää Nepponaadia.

Jujun tuomio: Tuoksuu piparmintulta ja kuulostaa sirkkeliltä.

Ei hätää, laitetta ei käytetty oikeasti beigen kissan paksujen poskien puunaamiseen!

Meillä hammashoito on ollut suuressa roolissa jo pitkään, sillä sen jälkeen, kun kissoilla vuosi sitten havaittiin hiukan hammaskiveä, olemme kuuranneet legot joka ikinen ilta. Tekipä Nuppu aikanaan aiheesta oman videopätkänkin, ja Jujulle hammaspesu on päivän paras hetki koulutussessioiden lisäksi. Se on sietänyt purukalustoa rapistelevat harjakset sillä verukkeella, että lystistä saa palkkioksi kananameja, mutta kun emo hankki uuden hammasharjan, Jujukin alkoi vaatia, että sen vanha harja vaihdettaisiin uuteen. Se oli minustakin hyvä ajatus, jotta kissapojan lääkärireissulla kiillotetut hampaat pysyisivät tuliterinä mahdollisimman pitkään.

 
Yäk, miten järsitty basillipesäke tuo vanha harja onkaan!
Levittelee vain pöpöjä suupielestä toiseen!

Eläinkaupassa oli vähintään yhtä erikoisia uutuuksia kuin ihmistenkin hammastuotevalikoimissa. Perinteistä pikku harjaa ei enää löytynyt, mutta minulle suositeltiin huomattavasti modernimpaa vaihtoehtoa: mikrokuituista sormiharjaa, joka sopisi oikein hyvin kissojen päivittäiseen suuhygieniaan. Kuulosti hyvältä, joten iskin roposeni tiskiin enkä malttanut odottaa, että pääsisin puunaamaan naukulaisten purukalustoa upouusin metodein.

 
Pakkaus teki heti meihin vaikutuksen: jos tämä harja sopii noutajille,
se sopii saletisti myös Jujun kaltaiselle lintukoirallekin.

Paketin avaamista seurasi kuitenkin hysteerinen naurukohtaus. Olin kuvitellut, että sieltä paljastuisi sorja ja ohut kangassuikula, jonka vetäisin virtaviivaisesti sormeni ympärille kuin sukelluspuvun tai Mustakaavun viitan (tosin tietty valkoisena). Niinpä yllätys oli valtava, kun ”harja” olikin säälittävä pikku tumppu! Kuin mikrokuidusta tehty kissojen pesukinnas tai hiiripadan uunista poistamiseen suunniteltu kattimattien patalappu.

 
Lintukoiraakin alkoi mietityttää, oliko kyseessä harja vai Hattivatti.
 
Olin varma, että tukehdun ja kuolen, eikä vesissä silmin ulvomista parantanut se, että mies kutsui kapinetta jäniksenkäpäläksi ja Juju odotti vakavana, että harjausoperaatio alkaisi. Kun sain hieman rauhoituttua, asensin tumpun oikeaan etusormeeni ja kiinnitin lenkin ohjeen mukaisesti keskisormeni ympärille. Hihitin koko ajan, mutta uusi hervottomuus iski, kun kostutin tumpun ja pursotin sen päälle hieman kanahammastahnaa. Näky oli yksinkertaisesti niin typerä, etten kestänyt:

 
Tämän täytyy olla pöljintä koskaan! :-D :-D :-D

Ajatelkaa, että jossain joku on käyttänyt työaikaa tällaisen suunnitteluun; varmistanut,
että muotoilu on hyvä, kiinnitysmekanismi toimii ja pinta on ihanan kuohkea!
 
Töllerö toi heti mieleeni tilanteen, jossa olisin onnistunut liiskaamaan sormeni vasaralla.
Hellä ja huolehtiva Nuppu-hoitsu tuli varmistamaan, että olihan tilanne lavastettu.

Täsmensin miehen ”jäniksenkäpälä"-vertausta ja osoitin, että uusi hammasharjamme
pystyisi naamioitumaan Jujun tassuksi niin hyvin, ettei poitsu itsekään huomaisi eroa.

Nuppu ei ollut tuotteen trendikkyydestä aivan vakuuttunut,
joten yritin esittää Hattivatin coolia puolta. Peace and love, Nuppu!

Okei, viesti selvä: Nupun hampaita pitää harjata pelkällä sormella ja unohtaa tumppu.

Kun sain taas pyyhittyä kyyneleet, hierottua vatsaani ja hengitettyä pari kertaa syvään, pääsin oikeasti testaamaan tumppua. Mies tosin opasti vierestä, että kannattaisi sipaista ihan vain hampaan reunasta, ettei Juju-parka tukehtuisi tölleröön, ja lupasin olla varovainen. Yllättävää kyllä harjaus sujui ennakkoluulojeni vastaisesti hyvin! Tunsin näppärästi, milloin osuin Jujun hampaisiin, eikä tarvinnut epäillä, tuliko puhdasta vai ei. Hattivatti siis osoitti meille irvailijoille todellisen mahtinsa!
 
Hattivatti ei ole sittenkään hullumpi kaveri vaan osaa hommansa ja hätistää
Haisulin Jujun kidasta joka ilta! Nupulle täytyy keksiä jokin muu puhdistautumisriitti.

Tai ehkä Nuppukin vielä lämpenee Hattivatille, kun näkee,
miten hienossa seurassa se yönsä viettää...

torstai 20. marraskuuta 2014

Huriseva hammashäläri

Hajamielisen ja haaveiluun taipuvaisen ihmisen pelastus on oikeaan aikaan pärähtävä hälytys. Kun puhelimeni alkaa piipata ja välkkyä, tajuan palauttaa lainaopukset kirjastoon, kipittää soittotreeneihin tai kaahata kahvikupposelle ystävän kanssa. Ihan kaikkeen en sentään kännykän kalenteria tarvitse, sillä kotioloissa käytössäni on vielä paljon simppelimpi muistutusmekanismi: kaksi herkkäsensorista naukuhuristinta.


Näitä voi suositella kaikille. Ne eivät kuluta AAA-pattereita tai lataudu akulla. 

Toimiakseen ne tarvitsevat tosin pöperöitä ja muistuttavat 
anniskeluajasta tällaisella helposti mieleen painuvalla eleellä 


Myös tämä on selvä vihje
ruokinnan tarpeesta. Vertaa
kissan pituutta sen painoon
ja kärrää sapuskat pöytään!


Tällainen hälytys taas viestittää, että imuri pöhisee liian kovalla. 

Aamuisin herätyspalvelun hälytykset alkavat noin kuuden maissa
ja sisältävät tähän tapaan heilahtavia tassuja.

Naukuhuristimien hälytyssikermään on viime aikoina hiipinyt uusi tuiki tarpeellinen muistutus. Se aktivoituu aina iltaisin, kun pesen hampaitani. Jossain vaiheessa pepsodenttausta tunnen akillesjänteessäni pehmoista tönimistä ja kuulen vienoa poikakissan vikinää. Aluksi ihmettelin, miksi Juju antaa tassua niin kummalliseen aikaan, mutta pian tajusin, että se vaatii hammaspesua! Eläinlääkärin huomautuksen jälkeen olen ottanut tavaksi putsata toffeegepardien torahampaat joka ilta, ja yllättävää kyllä, puuha ylsi nopeasti yhdeksi niiden lempirutiineista.




Pirrrr! Hälytys! Matolla on pieni, kolmitassuinen, julmasti hylätty kissanpentu,
joka ei mitään muuta halua kuin että joku pesisi sen pienet valkoiset hammasmokkulat!


Näin sitä luututaan hampurivistöt puhtaaksi. Hieman toimenpide
aina puistattaa, mutta palkintona on vino pino kananameja.


Lopuksi kuuluu harjata vielä kielikin!

On suuri helpotus, että katit ovat ottaneet legojen kunnossapidon omallekin kontolleen. Erityiskiitoksen ja riemulaulua kaakattavan papukaijamerkin haluan kuitenkin antaa kiltille pikku Nuppuselle, joka on jokaisen hammaspeikkohäätäjän unelmakohde. Tämän videon myötä reipas kissatypykkä toivottaa kaikille kissoille ja niiden paijaajille raikasta hengitystä ja hohtavan valkoista purukalustoa!


torstai 14. marraskuuta 2013

Hammaspeikon karkotusta

Kun opiskelin kissan omistamista vasta teoriassa, yllätyin lukiessani, että kissojen hampaat olisi harjattava päivittäin. Sädekehä pään päällä ostin heti pikkuruiset sormiharjat ja kanahammastahnaa pikkukatteja odottamaan. Mutta kun pennut tulivat, käytäntö pani teorian todelliseen koitokseen. Juju teki heti selväksi, ettei sen suuta availe kukaan muu kuin se itse. Nuppu kopioi veljensä käytösmallin, ja tunsin itseni perin juurin surkeaksi, kun annoin hammaspeikkojen jyllätä kullanmurujeni legoissa. Kadehdin eläinlääkäriä, joka avasi kissojen suun tottunein ottein, ja päätin opetella homman, vaikka mikä olisi.

Mintunvihreä harja on Jujun, liila Nupun.


Yritin muistella, kuinka näppärästi osaan laittaa hevoselle kuolaimet suuhun. Sitten kuvittelin Nupun ja Jujun miniatyyriponeiksi ja ihan vain varovasti raotin niiden suuta. Näin homma alkoi vähitellen sujua. Lopulta ujutin mukaan myös hammasharjan ja herkkutahnan. Nokkelinta on lähestyä kissoja sivulta ja nostaa poskea vain sen verran, että harja pääsee sutimaan peikot tiehensä. Lopuksi kissat saavat lipoa harjaa niin, että niille jää operaatiosta hyvä mieli. Vaikka pian on mennyt vuosi, My Little Ponyni eivät todellakaan kellahda selälleen suu auki, kun lähestyn hammasharjan kanssa, mutta ehkä ensi vuonna peikonkarkotin on jo niiden uusi paras ystävä...

Kissat odottavat tyynesti hampaiden harjausta
vessan oven edessä.
 
Peikkotarinat pelottavat ujoa Juju-poikaa.
Siksi se alistuu suuhygienistin käsittelyyn.

Nuppu suostuu hammaspesuun, sillä hyväntuoksuinen
hengitys ja valkoinen hymy ovat sille ylpeyden aiheita.