Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummityttö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummityttö. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Tassut sutimaan!

Viimeiset pari postausta olemme puhuneet paljon haamuista, joten ei ole ihme, että sain hieman huolestuneen tiedustelun erään taideteoksen mahdollisesta osallisuudesta säpsyilyyni. Kysyjä oli kummityttöni, joka myös Nupun ja Jujun sarjakuvan kustantajanakin tunnetaan. Hän oli nimittäin yksi ensimmäisistä vieraista Itäisessä Hupsuttamossa ja toi mukanaan mielikuvitustani kovasti kutkuttaneen piirroksen talostamme ja ihanista jutuista, joita se toisi meidän Hupsujen elämään:
 
Juuri tältä Itäinen Hupsuttamo ja sinne pesiytyneet kaksi kattia näyttävät.
Luvassa on esimerkiksi leivontaa, pupuja, puutarhaelämää ja yksisarvinen,
mutta puheeksi nousivat myös haamu sekä pieni vihreä avaruusolio.

Kummitus ja alien olivat kuitenkin niin söpöjä, etteivät ne aiheuttaneet sydämentykytyksiä vaan pikemminkin toivat lisää turvallisuuden tunnetta. Ja mitä tutummaksi talo tulee, sitä helpompi on keskittyä sen ihaniin puoliin. Yksi niistä on ehdottomasti tila: miten auvoisaa onkaan vihdoin venyttäytyä ja vanuttautua useampaan kerrokseen, ja Nuppu ja Jujukin ovat olleet alusta asti innoissaan läänistä, jota riittää joka suuntaan. Hauskin paikka niiden mielestä on alakerran palloiluhalli eli yhdistetty ruokasali ja olohuone, jossa ei vieläkään ole huonekaluja. Aluksi tila täytyi pitää tyhjänä, koska alakerran lattiat hiottiin ja lakattiin, mutta nyt se taitaa kumista autiona vain siksi, ettemme raaski pilata kattien rakasta jumppasalia. Nuppu ja Juju ovat kuin pieniä rasavillejä kissanpentuja sutiessaan toistensa ja lelujensa perässä pitkin alakertaa. Olenkin ottanut paljon videopätkiä niiden tutkimuksista ja leikeistä uudessa kodissa, ja nyt on aika näyttää niitä teillekin:
 


”Ollaan me melkoisia kiito-oravia, vai mitä?”

  
Ja mitä yksisarvisiin tulee, pihalla on jo nähty ainakin yksi poni!

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Hupsuttelua jo vuodesta 2013!

Tasan kahdeksan vuotta sitten tapahtui merkittävä juttu: tähän blogiin ilmestyi uudenkarhea postaus, jossa tutustuttiin karvapalleroihin nimeltä Nuppu ja Juju. Kutsuin silloin itseäni myös ensimmäisen kerran julkisesti kissaemoksi (tosin kainosti heittomerkkien kera, etten saisi heti kättelyssä höperön mainetta) ja julistin innosta puhkuen, että kullanmurujeni puuhista riittäisi kerrottavaa ainakin sadaksi vuodeksi. Ja niin riittääkin, sillä vaikka kirjoitustahtini onkin vähän etanaistunut, Nuppu ja Juju tarjoavat onneksi ihan yhtä paljon hellyyttä ja hupia kuin aina ennenkin. Siksi tulimme tänään naukaisemaan teille uskollisille lukijoillemme juhla-miaun, joka pitää sisällään lupauksen, että Hupsujen blogi on ja pysyy!
 
Juhlimme tänään kera kukkien ja ihanan taideteoksen!

  
Varmaan arvaattekin, että maalauksen on tehnyt suosikkitaiteilijamme,
emon lahjakas kummityttö! <3

 
Juitsi ja Nuppu ihailivat taulun yksityiskohtia, ja emoa hellytti,
miten molempien mussukoiden luonne näkyy siinä niin hyvin.

 
Nupun mielestä mietelause oli niin osuva...

 
...että iso halipönkkäys oli enemmän kuin paikallaan!


Kiitos jälleen kerran kummitytölleni - ja kaikille teille ihanille lukijoille, jotka seuraatte yhä blogiamme! <3 Enpä silloin kahdeksan vuotta sitten arvannut, miten paljon blogin kautta voisi saada hyviä ystäviä.

 
Tekin olette kullankalliita! <3

maanantai 9. elokuuta 2021

Jujucollien juhlapäivä

Jujun synttärit ovat tehneet tuloaan jo hyvän aikaa ja niitä on odotettu hurjan innokkaasti. Viimeksi eilen illalla mietin, mitä kivaa keksisin pienen pojan päänmenoksi, kun se täyttäisi aamulla yhdeksän vuotta. Aamuun mennessä olin kuitenkin autuaasti unohtanut, millä planeetalla asuin ja mitä päivää elettiin. Juju yritti vinkata minulle juhlapäivästään istumalla vienosti kahvinkeittimen ääressä, mutta olin niin silmät sikkurassa ja pää unenpöpperössä, että pusuttelin sitä vain tuttuun tapaan ja nostin sen sitten arkipuunaukseen Hipsun hiusstudiolle. Vasta kello 9:04 puhelimeeni kilahti viesti, joka säpsäytti minut todellisuuteen: 

Miten upean kortin kummityttöni olikaan piirtänyt Jujulle! <3

Hiippailin keittiöön hiljaa kuin ninja, muilutin tonnikalanamiputkilon mukaani ja palasin takaisin makkariin. Sitten polvistuin sängyn päätyyn, nostin vähän päiväpeittoa ja kajautin ilmoille ”Paljon onnea vaan”. Juju alkoi hurista ja kiemurrella, ja olisittepa nähneet, miten kiire sille tuli kääntyä selkäkiehnäysasennosta takaisin tassuilleen, kun se huomasi tonnikalanamit. Se nassutti onnellisena yllätysherkkuja, ihasteli vasta saapunutta korttia ja pönkkäili sekä minua että puhelinta kovin kiitollisena. Sovimme, että juhlat jatkuisivat mukavissa merkeissä työpäivän jälkeen, ja sen aikana päässäni muotoutuikin teema tämän vuoden juhliin. Arvaatteko alla olevasta kuvasta, mikä se on?

Täysimittainen agilityrata, johon kuuluu jopa musisointipiste...
Eiväthän tällaisesta tykityksestä selviä kuin...

 
...oman elämänsä bordercolliet!


Kun Juju oli taituroinut agilityradan monta kertaa läpi niin vauhdikkaasti, ettei kameraan tallentunut ainuttakaan tärähtämätöntä kuvaa, oli sopiva hetki ottaa puheeksi eräs iki-ihana söpönöpöjuttu, joka sai emon päätymään bordercollie-teemasynttäreihin. Syy ei ole nimittäin vain se, että Juju on aina fanittanut niitä ja luultavasti omaa ainakin jonkin verran kyseisen rodun geeniperimää. Pyysin Juitsia katsomaan puhelimesta, mitä hellyttävääkin hellyttävämpää se oli saanut synttärilahjaksi.


Onnea, Juitsi! Sait tänään uuden maalaisserkun, ja se on pieni ihana bordercollievaavi!

Sen nimi on Batman, ja me varmasti saadaan siltä lisää bordercollievinkkejä,
kunhan se tuosta vähän vielä kasvaa! Te ootte sitten kuin kaksi marjaa!

Ihastelimme Batmanin kuvia pitkään, mutta sitten oli aika siirtyä aineellisten lahjojen maailmaan. Juju tiesi kertoa, että bordercolliet voivat oppia erottamaan nimeltä jopa 90 lelua, eivätkä jujucollietkaan jää kovin paljon jälkeen. Juitsi sai lahjaksi kaksi uutta lelua ja oppi heti niiden nimet.
 
Flamu Flamingo ja Rontti Rottanen. Flamu Flamingo ja Rontti Rottanen...

Romu... Flanelli? Ja Flätti Ronttinen...?

No ei vaiskaan, vitsi, vitsi! Jujucolliet ovat aikamoisia humoristeja!

Jujulla oli niin hervottomat jutut, että Nuppukin ryömi sängyn alta niitä kuuntelemaan. Se kuitenkin kääntyi kannoillaan huomatessaan, että emolla oli kamera tassuissaan. Koska halusin Nupunkin juhliin mukaan, vein kameran kiltisti piiloon – ja silloin tietenkin näimme synttärien pöhköimmän ohjelmanumeron: Nuppu heitteli Ronttia ilmaan kerta toisensa jälkeen ja viiletti sitten häntä sojossa ympäri Hupsuttamoa kuin mikäkin vinttikissa. Voisiko ensi kesälle tilata perhepiiriin myös whippetin, jotta Nuppetkin saisi oman sielunsiskon?
 
Päätämme juhlalähetyksemme nyt näihin tunnelmiin. Onnea vielä kerran
meidän oma rakas Pikkukissi Juju! Olet niin fiksu, kaunis ja hieno! <3

PS. Jos haluatte tutustua lisää Jujun bordercollieserkkuun, 
pikkuiselle on avautunut juuri oma Insta-tili nimellä ”bordercolliebatman”.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Velmua elmuilua

Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...
 
Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?

Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.

 
Lähtötilanne oli siis tämä.
Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:

 
Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.

 
Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.
 
Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa:
sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.

Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!
 
Paitsi tämä pikku pinko! 

Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:

Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!

 
Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!


Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!


Nokkelaa viikonloppua teille lukijoillekin! :)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Nallet ikkunassa

Kolmas eristysviikko maailmasta on alkamaisillaan, ja vaikka Nuppu ei ole vieläkään oppinut aivastamaan kainaloonsa, se hallitsee onneksi erään toisen ajankohtaisen taidon:

Aivan, Nuppu on yksi niistä tuhansista ikkunassa pönöttävistä nalleista,
joiden on määrä ilahduttaa ulkona liikkuvia lapsia ja lapsenmielisiä.

Nalleiluun saattaa upota pitkiäkin aikoja...

...joten on parasta ottaa rento asento.

Luin viime viikolla uutisartikkelin, jossa varoiteltiin eläinten stressistä, kun isäntäväki on yhtäkkiä kotona vuorokaudet läpeensä. Sellaistakin varmasti esiintyy, mutta onneksi Nuppu ja Juju eivät ole hiippailleet sängyn alle piiloon. Niiden kehon kielestä voisi melkein päätellä niiden elävän oikein makoisia kissanpäiviä.

 
Kun Nupun ohi kävelee, se alkaa venytellä ja vanutella tähän tapaan.
 
Sitten se sanoo ”här här” ja haluaa, että sen masua rapsutetaan.
 
Pitkien hali-pusi-rapsu-hupsutusten päätteeksi Nubbabubba uinahtaa takatassu pystyssä.

Jujukin on löllöytynyt ihanaksi hellyyspötköksi, jota pitää pusuttaa leuan alta vähän väliä.

Ragdollit siis osaavat ottaa rennosti tällaisinakin aikoina, ja lisää hyvää mieltä meille on tuonut tämä minialbumi, joka tupsahti postista jo jokin aika sitten ja jota olemme ehtineet lukea nyt entistä ahkerammin:

 
Se on kummitytöltäni, ja sisältää toinen toistaan hauskempia Nuppu-sarjiksia.
Olemme myös ihastuneet vierailevaan tähteen, Jujuun.
Tämä on meistä ajankohtaan erittäin sopiva sarjis. Tällaista on Hupsujenkin elämä juuri nyt!

Koska tilauksen mukana tuli lupalappu blogijulkaisuihin, aiomme jakaa nyt
eristyksen aikana teille enemmänkin uusia Nuppu-minialbumin helmiä!
 
Mutta nyt Nupun on taas aika palata akkunan taakse söpöilemään.


Onneksi se saa seurakseen pari muutakin joutilasta pehmoa!

 Tsemppiä kaikille etäilyyn, ja pysykää terveinä! <3

perjantai 29. marraskuuta 2019

Sankarikissa Nuppu

Vuosittain jaetaan mitaleita rohkeille lemmikeille, jotka ovat pelastaneet omistajiaan vaikka minkälaisista pinteistä. En ole varma, hoksaisivatko Nuppu ja Juju suojella minua, jos vessanpöntöstämme kömpisi asuntoomme kaksimetrinen krokotiili tai keltahampainen rotta, mutta yksi asia on varmaa: Nuppu on todellinen sankari. Nimittäin sarjakuvasankari!
 
Kuka tarvitsee Ressua, Pollea tai Karvista, kun meillä on kuvankaunis Nöppis?

Se loikoilee ihanan pinkin koirankoppinsa katolla... vai tulppaanipellolla?

Ja rouskuttaa ahnaasti kauraa... tai siis lasagnea... ei kun possunsydäntä!

Sarjakuviin Nuppu sujahti viikko sitten, kun kummityttöni ja hänen perheensä oli meillä kissoja paijaamassa. Nuppu-neitokaista tarkkailtiin visiitin ajan taiteilijan silmin, ja hetki ennen yhteisen päivän päättymistä saimme lukea seuraavanlaisen loistosarjiksen:
 
Mistä tämän lehden voi tilata? Ja onko sen nimi Nuppuhullu, Villinuppu vai Nöppönen?

Sarjista on luettu Hupsuttamossa monen monituista kertaa, ja aina se vain naurattaa ja hellyttää, sillä mukaan on saatu jotain niin kovin nuppumaista. Eikä Juitsikaan ole jäänyt paitsioon, sillä saimme tuliaisena toisenlaisen taideteoksen, jossa pieni poikamme on tällä kertaa muutenkin kuin piilossa sängyn alla:
 
Maalauksessa Jujulla on ihana pipo, jonka Nuppukin varmasti hyväksyy!

Saakohan Juju lainata Nupun punaista laatikkoa lentoretkilleen?

Suuret kiitokset taiteilijalle näistä huippuihanista taideteoksista 
ja luvasta julkaista ne täällä blogissa! Kuinka moni teistä 
lukijoista haluaisi ahmia lisää Nuppu-sarjiksia? :)

lauantai 31. joulukuuta 2016

Filtterien viemää!


Heräsin vuoden viimeiseen päivään niin pehmoisesti kuin räggärikodissa suinkin voi: Juju hiosti silkkisenä kissataljana pohkeitani, ja Nuppu oli perustanut lämpöä huokuvan pöffimajan kainalooni. Vähemmästäkin hellyydestä menee päänuppi pinkiksi pumpuliksi, joten kovin vaativia vuosianalyyseja ei tähän postaukseen ole valitettavasti tulossa.
 
Kummityttöni loihtima taideteos summaa hyvin viimeaikojen kuulumisemme:
tällä porukalla on joululomasta nautiskeltu - joskin lumiukko taisi jo sulaa.

Vaikka globaalisti vuosi 2016 oli aika hurja, Hupsujen mikronäkökulmasta kalenterikierros meni ihan nappiin: Nuppu sai viettää kokonaisen vuoden ilman typerää tötteröä, ja Huitsi-pupukin pysyi ehjänä yhtä silmätulehdusta lukuun ottamatta. Sanotaan, että lapsi on terve, kun se leikkii, ja jos tätä viisautta on uskominen, Hupsut ovat olleet oikein kelvollisessa kuosissa. Siitä todisteena julkaisen nyt muutamia hömppäkollaaseja Snapchattimme puolelta:

 
Snapin kamera tunnistaa Jujun kauniit pikku kasvot,
joten en malta olla testaamatta niihin pöhköjä filttereitä.





Kyllä Nuppukin on ikuistettu moneen kertaan.
Keskimmäinen kuva on  suorastaan klassikko!
 
Tämä snap-sarja kertoo Nupun joulusta. Ruffesta on haaveiltu niin kovasti,
että jopa emon Scrabble-kirjaimista muodostui kyseisen kissaherran nimi!
 
Jujulla taas oli toisenlaisia joulukiireitä parran, poron ja potkupuvun parissa.

Homma ei suinkaan mene ihan vain kattien kustannuksella hihittelyksi,
vaan nämä kuvat todistavat, että kyllä kissaemokin laittaa itsensä likoon.

Koska keksimme juuri ennen joulua KonNupun mullistavan siivouksen taian, olimme pyytäneet joulukollia tuomaan meille enimmäkseen aineettomia lahjoja. Niinpä Nuppu ja Juju ovat nauttineet tänä vuonna ylimääräisistä liha-aterioista, pidemmistä leikkisessioista, lällyistä lepohetkistä kainalossamme sekä satunnaisista ruokailuista keittiönpöydällä. Ihan oikeitakin joululahjoja ne silti saivat, kuten Läntisestä mummolasta putkahtaneita hiirulaisia ja naminami-herkkuja! Yksi Jujun lempilahjoista oli myös tämä:

 
Iki-ihana pahvilaatikko, joka tuli emon joulupaketin mukana.
Puippi kökötti lootassa kuin liimattuna läpi joulupyhien.

Meillä oli siis jouluna lanttulaatikkoa,
porkkanalaatikkoa, bataattilaatikkoa
ja Juitsi-laatikkoa!
Postiljooni toi myös Nupulle aivan erityisen lahjan, joka ansaitsee ihan oman kuvasarjansa:

 
Mikä ihme tämä ihanuus oikein on? Se tuli Nupun rakkaalta leikkikaverilta,
ja kuoressa oli ylimpänä Nupun nimi, joten tietysti neiti avasi lähetyksen itse.
Sehän on kaunis kirjanmerkki omistuskirjoituksen kera!

Nuppu kiittää ihanasta lahjasta taiteilijaa
ja lähettää hänelle hempeän lentosuukon!
Muistelimme Nupun kanssa, miten mukavia leikkejä sillä oli juuri ennen joulua kummityttöni ja hänen veljensä kanssa.
 
Porukalla oli kiva piirtää ja värittää!

Nuppu otti kantaa värivalintoihin...

...ja tallusti jopa piirustusten maisemiin. Melkoisia seikkailuja siis!
Jujukin oli reipas poika lapsivieraiden läsnäollessa, joten toki
sekin sai katsoa lähempää Nupun suloista kirjanmerkkiä.

Näissä tunnelmissa taputtelemme tämän vuoden päätökseen, ja haluamme vielä kiittää kaikkia teitä lukijoita ihanan vuorovaikutteisesta blogielämästä! Jokainen kommentti on meitä ilahduttanut, ja olisipa mahtavaa, jos viihtyisitte kanssamme yhtä tiiviisti myös ensi vuonna. <3
 
Iloa, onnea, terveyttä, naurua, kehräystä,
leikkimielisyyttä ja ihania yllätyksiä vuodelle 2017!
 
Ja tässä vielä snap-koodimme, jos joku haluaa
hömpötyksiämme siinäkin kanavassa seurata.