Tassut sutimaan!

Viimeiset pari postausta olemme puhuneet paljon haamuista, joten ei ole ihme, että sain hieman huolestuneen tiedustelun erään taideteoksen mahdollisesta osallisuudesta säpsyilyyni. Kysyjä oli kummityttöni, joka myös Nupun ja Jujun sarjakuvan kustantajanakin tunnetaan. Hän oli nimittäin yksi ensimmäisistä vieraista Itäisessä Hupsuttamossa ja toi mukanaan mielikuvitustani kovasti kutkuttaneen piirroksen talostamme ja ihanista jutuista, joita se toisi meidän Hupsujen elämään:

 

Juuri tältä Itäinen Hupsuttamo ja sinne pesiytyneet kaksi kattia näyttävät.
Luvassa on esimerkiksi leivontaa, pupuja, puutarhaelämää ja yksisarvinen,
mutta puheeksi nousivat myös haamu sekä pieni vihreä avaruusolio.

Kummitus ja alien olivat kuitenkin niin söpöjä, etteivät ne aiheuttaneet sydämentykytyksiä vaan pikemminkin toivat lisää turvallisuuden tunnetta. Ja mitä tutummaksi talo tulee, sitä helpompi on keskittyä sen ihaniin puoliin. Yksi niistä on ehdottomasti tila: miten auvoisaa onkaan vihdoin venyttäytyä ja vanuttautua useampaan kerrokseen, ja Nuppu ja Jujukin ovat olleet alusta asti innoissaan läänistä, jota riittää joka suuntaan. Hauskin paikka niiden mielestä on alakerran palloiluhalli eli yhdistetty ruokasali ja olohuone, jossa ei vieläkään ole huonekaluja. Aluksi tila täytyi pitää tyhjänä, koska alakerran lattiat hiottiin ja lakattiin, mutta nyt se taitaa kumista autiona vain siksi, ettemme raaski pilata kattien rakasta jumppasalia. Nuppu ja Juju ovat kuin pieniä rasavillejä kissanpentuja sutiessaan toistensa ja lelujensa perässä pitkin alakertaa. Olenkin ottanut paljon videopätkiä niiden tutkimuksista ja leikeistä uudessa kodissa, ja nyt on aika näyttää niitä teillekin:

 

”Ollaan me melkoisia kiito-oravia, vai mitä?”

  

Ja mitä yksisarvisiin tulee, pihalla on jo nähty ainakin yksi poni!

Itäinen Hupsuttamo avautui!

Täällä blogissamme on puhuttu moneen kertaan itäisestä mummilasta ja esitelty kuvia monenlaisista maalaisserkuista. Viimeisen vuoden aikana Nuppu ja Juju ovat vierailleet emon itäisillä kotiseuduilla yhä tiheämpään tahtiin, mutta monelle saattaa silti tulla yllätyksenä, että helmikuun lopulla katit karistivat pääkaupungin pölyt tassuistaan ja köröttivät kimpsujensa ja kampsujensa kera ihanaan paikkaan, joka esiteltiin niille Itäisenä Hupsuttamona – kakkoskotina, jossa pienet räggärit pääsisivät nauttimaan ihan uudenlaisesta elämästä.
 

Muutos oli suuri, mutta meistä kaikista tuntui, että jotain loksahti heti kohdilleen!

Me kissojen palvelijat olimme jo pitkään miettineet, mitä tehdä asumisen suhteen, sillä sattuneesta syystä parin viime vuoden aikana kaupunkikaksio on alkanut tuntua aika pieneltä. Kun tuli tilanne, että olimme molemmat melko vakituisesti etätöissä, tajusimme yhtäkkiä, ettei Hupsuttamon ole pakko juurtua vain yhteen paikkaan, vaan meillä olisi mahdollisuus kokeilla myös toisenlaista elämää. Kun suloinen, siniovinen talo löytyi järvien ja metsien ääreltä, tiesimme melko nopeasti, että siitä tulisi meidän ja kattien oma retriitti kaukana kaupungin vilinästä.

Pienellä paikkakunnalla ehtii ottaa iisisti ja nauttia keväästä.

Nupullekin maistuu verkkaisempi elämänmeno.

Oikeastaan arkemme on ollut nyt vauhdikkaampaa kuin moneen vuoteen. Uudessa kodissa riittää remontoitavaa, pihaa on pitänyt kolata, meillä on piipahdellut ihania vieraita – ja uusia kotikulmia on ollut jännittävää tutkia. Hupsuillakin on ollut vauhti päällä: ne ovat pelanneet palloa kuin pienet kissanpennut konsanaan ja nuohonneet läpi talon joka nurkan. Ne ovat pinkoneet portaissa, pomppineet pöydillä, ihmetelleet pönttöuunin lämmitystä ja silittäneet tassuilla jännän tuntuisia tapetteja. Sisustaminen on ollut muutenkin niiden sydäntä lähellä:

 

Juju on pohtinut, sopisiko senkki tunanaksujen säilytykseen...

...ja Nuppu on koekököttänyt sohvalla. Kerrankin oikean kokoinen mööpeli!

Toistaiseksi olemme viihtyneet erinomaisesti täällä uudessa kodissa, ja varsinkin näinä epävarmoina aikoina tuntuu hyvältä olla lähellä omaa perhettä ja ihanaa luontoa. Vaikka me palvelijat pyrähtelemme vuorotellen työasioissa Helsingissä, pikku karvakuonojen ei ole vielä tarvinnut reissata mihinkään...

...koska mihinpä sitä kissa kotoaan lähtisi?