Näytetään tekstit, joissa on tunniste bordercollie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bordercollie. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. tammikuuta 2022

Serkkujen terkkuja

Vaikka ragdollit ovat geeniperimältään periamerikkalaisia rutaleita, Nupulla ja Jujulla on paljon sukulaisia myös Savon sydämessä. Niinpä niiden joululomaohjelmaan kuului söpöä sosialisointia sukulaisten kanssa. Mummi Poppanen kävi murusia paijaamassa, samoin Nupun ihana kummisetä sekä molempien kattien eno. Juitsia alkoi vähän jännittää, kun mama teki lähtöä Tallin tarinoiden kotitilalle: miten sujuisi tapaaminen kissojen ihka uuden serkun, bordercollie Batmanin kanssa?

”Äiskä hei, kantsii harjata hiukset ja pestä hampaat, jotta olet 
edustavana, jos se Batman vaikka sattuisi antamaan sulle pusun!”

 
”Hammastikkua ei saa unohtaa! Jos sulla on raksu
hampaan välissä, niin johan sulle hepatkin hihittää.”


Noudatin Hupsujen ohjeita, ja hyvä niin, sillä häntää iloisesti heiluttava uusi sukulaishauva tosiaan moiskautti minulle heti suukon jos toisenkin. Ilma oli sakeana rakkautta ja lumihiutaleita!

 
Isot korvat, älykäs katse, hieno häntä, komea kuono, tomerat tassut,
lempeä luonne... Aivan täydellinen serkku Jujulle ja Nupulle!

Seuraavaksi rapsuttelujonossa oli kisujen
nallekarhumaisen pörheä shettisserkku Prinssi...
    
...ja suloinen suomenheppaserkku Eemeli.

 
Lähetin myös lämpöiset ajatukset Sónatalle,
joka on laukannut vehreämmille laidunmaille
mutta asustaa ikuisesti sydämessämme. <3

 
Nelsonille ja muulle vuohijengille kuului hyvää,
samoin pupuserkuille, kanaserkuille, kukko-
serkku Elmerille....

...sekä emosta aina yhtä pikkuisilta näyttäville Pipsalle ja Misselle. <3


Illalla Hupsut saivat lomahuoneistoonsa hurjasti terveisiä ja nuuhkuja sukulaisilta, ja Juitsista oli hauska kuunnella jännittäviä bordercollietarinoita. Olihan emo päässyt livenä näkemään, miten taitavasti Batman osasi tehdä temppuja ja hakea pyynnöstä eri leluja, kuten letkeän pikku laiskiaisen, jonka se oli saanut juuri joululahjaksi. Ei ihme, että Jujunkin tempputassuja alkoi poltella...

      
”Miten ois pienet agilitytreenit, mama?”

Hetken aikaa olin harmistunut, sillä jujucollien esteet eivät olleet mahtuneet takakonttiin, mutta sitten puskimme Jujun kanssa pienet aivomme hellästi yhteen ja saimmekin loistoidean. Palaset loksahtelivat kirjaimellisesti kohdilleen, ja tuossa tuokiossa olimme rakentaneet omin tassuin Kaikkien Aikojen Lomaesteen!

     
Zädäm! Hieno, vai mitä? Valitettavasti puhelimella ei saanut yhtään
loikkakuvaa, mutta Juju liiteli rakennelman yli varpaat suloisesti harallaan.

 
Nuppu jätti agilitypuuhat suosiolla bordercollietyypeille
ja keskittyi itse olennaiseen: pusuihin ja söpöstelyyn.

Lomakuvat on nyt plärätty läpi mutta Joulukollin tuomat lahjat
ovat yhä esittelemättä - ja niillä on ollut kiva leikkiä täällä
kotosallakin. Palataan siis niihin tuota pikaa!
Leppoisaa loppiaista, kamut!

maanantai 9. elokuuta 2021

Jujucollien juhlapäivä

Jujun synttärit ovat tehneet tuloaan jo hyvän aikaa ja niitä on odotettu hurjan innokkaasti. Viimeksi eilen illalla mietin, mitä kivaa keksisin pienen pojan päänmenoksi, kun se täyttäisi aamulla yhdeksän vuotta. Aamuun mennessä olin kuitenkin autuaasti unohtanut, millä planeetalla asuin ja mitä päivää elettiin. Juju yritti vinkata minulle juhlapäivästään istumalla vienosti kahvinkeittimen ääressä, mutta olin niin silmät sikkurassa ja pää unenpöpperössä, että pusuttelin sitä vain tuttuun tapaan ja nostin sen sitten arkipuunaukseen Hipsun hiusstudiolle. Vasta kello 9:04 puhelimeeni kilahti viesti, joka säpsäytti minut todellisuuteen: 

Miten upean kortin kummityttöni olikaan piirtänyt Jujulle! <3

Hiippailin keittiöön hiljaa kuin ninja, muilutin tonnikalanamiputkilon mukaani ja palasin takaisin makkariin. Sitten polvistuin sängyn päätyyn, nostin vähän päiväpeittoa ja kajautin ilmoille ”Paljon onnea vaan”. Juju alkoi hurista ja kiemurrella, ja olisittepa nähneet, miten kiire sille tuli kääntyä selkäkiehnäysasennosta takaisin tassuilleen, kun se huomasi tonnikalanamit. Se nassutti onnellisena yllätysherkkuja, ihasteli vasta saapunutta korttia ja pönkkäili sekä minua että puhelinta kovin kiitollisena. Sovimme, että juhlat jatkuisivat mukavissa merkeissä työpäivän jälkeen, ja sen aikana päässäni muotoutuikin teema tämän vuoden juhliin. Arvaatteko alla olevasta kuvasta, mikä se on?

Täysimittainen agilityrata, johon kuuluu jopa musisointipiste...
Eiväthän tällaisesta tykityksestä selviä kuin...

 
...oman elämänsä bordercolliet!


Kun Juju oli taituroinut agilityradan monta kertaa läpi niin vauhdikkaasti, ettei kameraan tallentunut ainuttakaan tärähtämätöntä kuvaa, oli sopiva hetki ottaa puheeksi eräs iki-ihana söpönöpöjuttu, joka sai emon päätymään bordercollie-teemasynttäreihin. Syy ei ole nimittäin vain se, että Juju on aina fanittanut niitä ja luultavasti omaa ainakin jonkin verran kyseisen rodun geeniperimää. Pyysin Juitsia katsomaan puhelimesta, mitä hellyttävääkin hellyttävämpää se oli saanut synttärilahjaksi.


Onnea, Juitsi! Sait tänään uuden maalaisserkun, ja se on pieni ihana bordercollievaavi!

Sen nimi on Batman, ja me varmasti saadaan siltä lisää bordercollievinkkejä,
kunhan se tuosta vähän vielä kasvaa! Te ootte sitten kuin kaksi marjaa!

Ihastelimme Batmanin kuvia pitkään, mutta sitten oli aika siirtyä aineellisten lahjojen maailmaan. Juju tiesi kertoa, että bordercolliet voivat oppia erottamaan nimeltä jopa 90 lelua, eivätkä jujucollietkaan jää kovin paljon jälkeen. Juitsi sai lahjaksi kaksi uutta lelua ja oppi heti niiden nimet.
 
Flamu Flamingo ja Rontti Rottanen. Flamu Flamingo ja Rontti Rottanen...

Romu... Flanelli? Ja Flätti Ronttinen...?

No ei vaiskaan, vitsi, vitsi! Jujucolliet ovat aikamoisia humoristeja!

Jujulla oli niin hervottomat jutut, että Nuppukin ryömi sängyn alta niitä kuuntelemaan. Se kuitenkin kääntyi kannoillaan huomatessaan, että emolla oli kamera tassuissaan. Koska halusin Nupunkin juhliin mukaan, vein kameran kiltisti piiloon – ja silloin tietenkin näimme synttärien pöhköimmän ohjelmanumeron: Nuppu heitteli Ronttia ilmaan kerta toisensa jälkeen ja viiletti sitten häntä sojossa ympäri Hupsuttamoa kuin mikäkin vinttikissa. Voisiko ensi kesälle tilata perhepiiriin myös whippetin, jotta Nuppetkin saisi oman sielunsiskon?
 
Päätämme juhlalähetyksemme nyt näihin tunnelmiin. Onnea vielä kerran
meidän oma rakas Pikkukissi Juju! Olet niin fiksu, kaunis ja hieno! <3

PS. Jos haluatte tutustua lisää Jujun bordercollieserkkuun, 
pikkuiselle on avautunut juuri oma Insta-tili nimellä ”bordercolliebatman”.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Liukasliikkeinen lintukoira

Vaikka Juju on puhdasrotuinen, rekisteröity ragdoll-kissa, olen jo pidemmän aikaa ollut vakuuttunut, että jossain sen sukuhaarassa täytyy olla myös vähintään yksi bordercollie. Kuinka muuten se voisi olla niin ketterä agilityn-taitaja? Viime aikoina minua on alkanut mietityttää, että Jujussa on oltava myös loraus lintukoiran verta. Ehkä sen isoisomummu oli metsäkanoja viekkaasti vaaniva weimarinseisoja ja serkun kaiman veljenpojan lanko taas terhakka walesinspringerspanieli, joka laukkasi korvat iloisesti lerppuen jokaisen ohi kiitävän tipun perään. Nämä johtopäätökset on vedetty ihan vain Jujun päivittäisiä linnustusnäytöksiä seuraamalla.

Ihan vinkkinä vain, että Nakke Nakuttajan kannattaisi räpistellä pakoon ja vähän äkkiä!

No niin, Nakke sai huomata, ettei Topin ja Tessun kaltaista
satukirjaystävyyttä välttämättä esiinny tosielämässä.


Halusin tietysti analysoida Jujun linnustustaustoja mahdollisimman tarkasti ja turvauduin Wikipedian apuun. Kaikkitietävä Internet kertoi minulle, että jos epäilee ragdollinsa olevan vaikkapa vain sadasosan verran lintukoirain jaloa sukua, kannattaa tarkkailla sen saalistustaipumuksia. Hyvä lintukoira nimittäin sovittaa kuulemma hakunsa maaston mukaisesti. Tätä se varmaan tarkoittaa:

Jos maasto on kumpuilevaa, lintukoiran kannattaa
kiivetä kuivuneen puun nokkaan katsomaan,
missä siipiveikot siestaansa viettävät.
Kun töyhtöfutishyyppä on havaittu, hyvä lintukoira liukuu
maahan ja lähtee jäljittämään riistanrääpäleen olinpaikkaa
.

Ai niin, haku piti sovittaa maaston mukaiseksi, kas näin!


Jos superoikeaoppisia ollaan, pätevän lintukoiran kuuluisi saaliin paikannettuaan jäädä seisomaan liikahtamatta ja osoittaa riistan sijainti. Tein monenlaisia Google-hakuja, mutta en löytänyt edes keskustelupalstoilta vastauksia siihen, haittaako ketään (ja jos, niin ketä ja miksi?), jos lintukoiran peppu tuppaa silloin heilumaan.

Hetkeksi aika pysähtyy, ja riikinkukko ihmettelee, miten hiljaista metsässä onkaan.

Lintukoirista lukiessani opin myös ammattimaisen kuuloisen termin "avanssi", joka tarkoittaa riistan säikäyttelyä. Aiheesta puhuttaessa käytettiin ilmausta "röyhkeä ajaminen", jota Juju halusi demonstroida tällä viisisekuntisella videopätkällä:


Lintukoirain ammattiliiton sivuilla sanottiin, että vain parhaat
lintukoirat onnistuvat nappaamaan harvinaisia täpläsulkatinttejä.


Lintukoirissa on se hauska piirre, että saaliin napattuaan ne tahkovat tirppaparan karvatöppösillään tajuttomaksi, noukkivat sen siroon lintukoirakitaansa ja kiikuttavat sen päättäväisesti ikiomaan pesäänsä. Hihkuin innosta näitä tiedonmurusia lukiessani, sillä olisin itse voinut kirjoittaa sanasta sanaan samalla tavalla. Jujun pesä sijaitsee olohuoneen pöydän alla ruskeassa rapinakassissa. En ole kurkistanut sinne, mutta veikkaan, että luola on jo täynnä sulkia ja höyhennöyhtää.

Lapasotka tai lunni, ihan sama, sillä Juju tunkee ne kaikki tyynni salaiseen aarrekammioonsa.

Kuinka moni muu lintukoira osaa pakata saaliinsa yhtä näppärästi ja vielä vartioi sitä?

Koska uskon tietenkin kaiken, minkä netistä luen, sain vihdoin sielulleni rauhan: Juju on totta tosiaan noin 40-prosenttisesti lintukoira. Jos joku muukin kamppailee samanlaisten kysymysten parissa, voin antaa vielä yhden kuvamuotoisen vinkin siitä, miten voi helposti erottaa, onko kyseessä lintukoira vai ragdoll:

Lintukoira nappaa höyhenpeitteisen kaverin karvaisella tassulla lukko-otteeseen...

...kun taas ragdoll käyttää sitä iki-ihanana puuhkana.