Nallet ikkunassa

Kolmas eristysviikko maailmasta on alkamaisillaan, ja vaikka Nuppu ei ole vieläkään oppinut aivastamaan kainaloonsa, se hallitsee onneksi erään toisen ajankohtaisen taidon:

Aivan, Nuppu on yksi niistä tuhansista ikkunassa pönöttävistä nalleista,
joiden on määrä ilahduttaa ulkona liikkuvia lapsia ja lapsenmielisiä.

Nalleiluun saattaa upota pitkiäkin aikoja...

...joten on parasta ottaa rento asento.

Luin viime viikolla uutisartikkelin, jossa varoiteltiin eläinten stressistä, kun isäntäväki on yhtäkkiä kotona vuorokaudet läpeensä. Sellaistakin varmasti esiintyy, mutta onneksi Nuppu ja Juju eivät ole hiippailleet sängyn alle piiloon. Niiden kehon kielestä voisi melkein päätellä niiden elävän oikein makoisia kissanpäiviä.

 

Kun Nupun ohi kävelee, se alkaa venytellä ja vanutella tähän tapaan.

 

Sitten se sanoo ”här här” ja haluaa, että sen masua rapsutetaan.

 

Pitkien hali-pusi-rapsu-hupsutusten päätteeksi Nubbabubba uinahtaa takatassu pystyssä.

Jujukin on löllöytynyt ihanaksi hellyyspötköksi, jota pitää pusuttaa leuan alta vähän väliä.

Ragdollit siis osaavat ottaa rennosti tällaisinakin aikoina, ja lisää hyvää mieltä meille on tuonut tämä minialbumi, joka tupsahti postista jo jokin aika sitten ja jota olemme ehtineet lukea nyt entistä ahkerammin:

 

Se on kummitytöltäni, ja sisältää toinen toistaan hauskempia Nuppu-sarjiksia.
Olemme myös ihastuneet vierailevaan tähteen, Jujuun.

Tämä on meistä ajankohtaan erittäin sopiva sarjis. Tällaista on Hupsujenkin elämä juuri nyt!

Koska tilauksen mukana tuli lupalappu blogijulkaisuihin, aiomme jakaa nyt
eristyksen aikana teille enemmänkin uusia Nuppu-minialbumin helmiä!

 

Mutta nyt Nupun on taas aika palata akkunan taakse söpöilemään.

Onneksi se saa seurakseen pari muutakin joutilasta pehmoa!

 Tsemppiä kaikille etäilyyn, ja pysykää terveinä! <3

Varvasjään sulatusta

Lössöisen syksyn aikana ehdin monta kertaa toivoa kunnon talvea. Jos vuorokauden sääennusteessa näkyi edes pieni toivonpilkahdus lumisateesta, kurkistelin iltaisin vähän väliä sälekaihdinten välistä pihalle ja tuskailin, kun maa pysyi mustana ja celsiukset koholla. Nyt mittarin dipattua hurjasti miinukselle olen pitänyt huolta siitä, etten vahingossakaan vikise kylmyydestä.
 

Nuppu tietää, että viileydeltä välttyy, kun hohkaistaa tassupedin riittävän lämpimäksi.

Olen pysynyt päätöksessäni enkä ole napissut kohmeudesta edes silloin, kun varpaiden sijaan villasukissani on värjötellyt kymmenen jouluaterialta jääkaappiin unohtunutta hernettä. Apu on nimittäin lähempänä kuin kukaan osaisi edes kuvitella. Onhan meillä kotona kaksi ihanan karvaista varpaanlämmitintä:

Kuinka moni ajatteli, että rakensin aasinsiltaa Nuppuun ja Jujuun?
Ei, kattimattilaiset eivät pidä lainkaan emon kohmettuneista koivista,
vaan sinivarpaita elvyttämään tarvitaan kaksi nukkaista kauratyynyä.

Kissojen mielestä apina on hyvä lämmitin tällaisenaan, koska se on
näemmä käynyt nyhtämässä Nupusta ja Jujusta itselleen kakkosturkin.

Nalle sen sijaan joutui vähäkarvaisempana mikroon vesikipon kanssa.
Se pyöri aikansa lautasella ja keräsi itseensä kosteaa lämpöä,
jotta kykenisi ihmeisiin eli herättämään varpaani ikiroudasta.

Lisäksi teddypoika kävi vielä lämpöpuhalluksessa ja
kirkasvalohoidossa. Jos näillä eväillä ei yhtä  huurteista
kissaemoa lämmitetä, niin ei sitten millään.

Olen hymissyt autuaana, kun olen hakenut komerosta ekstrapeiton ja käpertynyt sen alle sohvalle Netflixiä katsomaan samalla, kun nalle ja apina ovat tekohengittäneet lämpöään jalkateristä törröttäviin jääpalikoihini. Sitä mukaa, kun veri on alkanut taas virrata, sohvalle on soljunut myös muuta porukkaa, mm. lämmöstä nautiskelevia ragdolleja. Talvi-illan idylliin ei siis aina tarvita suloisesti rätisevää takkaa, vaan mikrotettu kauranalle voi ajaa saman asian.

 

Nallen lämpö sai Nupunkin nauramaan näin riehakkaasti!
Talvi se on sitten ihanaa aikaa, vai mitä kaverit? =)