Kesä sujahti tällä lailla miedosti jumpaten. Oli selän köyristyksiä ja jalan ojennuksia! |
Hikijumppaakin toki kokeilimme, ja aluksi kaikki sujui vallan hienosti. Jujusta sukeutui nopeasti hieno pikku punnus, joka kökötti kiltisti niin sylissä, selän päällä kuin vatsamakkaroiden poimuissa. Jumppatuokioiden päätteeksi minulla oli kolottavat lihakset ja Jujulla suu täynnä herkkuja. Olimme siis onnellisia ja valmiit näyttämään taitomme suurelle yleisölle.
”Jees poks! Nyt karistetaan mamalta kesäkilot!” |
Innokkuus kissabic-harrastuksen esittelyyn tyssäsi kuitenkin ensimmäisen treenivideon katseluun. Olin kuvitellut olevani leggingseissäni oikea teräsnainen, joka suoritti lankut ja sillat kuin ketterä pikku permantovoimistelija, mutta totuus oli toinen.
Niin kutsuttu lankku oli sen verran ponneton röhnötys, ettei Juju pystynyt katsomaan kameraan ja suojasi emoa julkiselta häpeältä hännän suomin keinoin. |
Seuraavassa liikkeessä Juju hyppi, tanssi ja heilutti häntää kuin jumppanauhaa. Mama sen sijaan sai keskittyä räpsyttämään ripsiään ja näyttämään pandakarhulta. |
Mitä kauemmin asennossa pinnisteltiin, sitä sporttisempi emokissistäkin tuli. |
”Voi ei! Este lällyyntyy uhkaavasti! Jaksaa, jaksaa, mamssi!” |
Lopulta Jujunkin vauhti hyytyi, ja sporttipoikaa oli hinattava esteiden yli tähän tapaan nami nenään liimattuna. |
Kaikista säälittävintä katsottavaa olivat videolle tallentuneet kyykyt, joihin Nuppu-neitikin pääsi mukaan. Kuvittelin kyykkääväni reippaasti lattian rajaan saakka, ja minusta tuntui, että sylissäni oleva kissa nautti hissikyydeistä täysin palkein. Tosiasiassa kitkutin viiden sentin verran räpiköivä karvapallo käsivarsillani ja ruipelot reidet väpättäen. Sporttisuuspisteet vajosivat sen verran matalalle, että kissabicille kävi samoin kuin kouluaikoina uimahallireissuille. Klooriallergian sijaan huomasin nyt herkistyneeni jumppaamiselle, joten vietimme kesän muiden harrastusten parissa.
Nyt syksyn viileydestä virkistyneenä olemme kuitenkin ottaneet kevyen liikunnan taas ohjelmistoomme. Meno ei ole vieläkään kovin vakuuttavaa, mutta vaikka liikkeet itsessään eivät ole herkkua, nauran jokaisella treenikerralla vatsani kipeäksi kissojen kontribuutiolle. Ei hullumpi harrastus siis, ja sen kunniaksi askartelimme teille vihdoin ja viimein pienen treenivideon. Vetäkää siis verkkarit jalkaan, tehkää pari x-hyppyä ja kokeilkaa kanssamme syyskauden uutta trendilajia, kissabiciä:
PS. Oletteko te lukijat enemmän jumppakärpäsiä vai sohvapottusia, vai tassutteleeko joku onnekas kultaisella keskitiellä?
Ihana juttu kissabicistä! Hienosti osaa Juju jumpata ja kyllä se emonkin jumppa näyttää erinomaiselta! Meillä, silloin kun emäntä sattuu joskus viitsimään, Max osallistuu menemällä lankuttavan emännän alle, joten siinä tulee pinnisteltyä ettei putoa kissan päälle :D
VastaaPoistaKiitos kehuista! Ollaan täällä Jujun kanssa molemmat polleina. :) Maxilla on erittäin hyvä lankutusmuuvi! Jujunkin täytyisi opetella tuo masun alle meno, niin lankutus otettaisiin huomattavasti vakavammin!
PoistaKyllä teillä on vauhtia ja liikettä, melkein tuli hiki katsellessa ;) Ei tarvita enää häntäsuojaa, vaikka se niin suloinen onkin.
VastaaPoistaMeikäläinen lähinnä vaan joogailee, kissat näyttää hyvää esimerkkiä. Jesse jumppaa isukin kanssa joka aamu ahkerasti.
Häntäsuoja on kyllä söpö ja ihan mielelläni käytän sitä jatkossakin! :-D Sen verran punakaksi ja tuskaiseksi naama noissa liikkeissä venähtää...
PoistaOispa kiva nähdä teidän kissajoogaa ja Jessen ja isukin aamujumppaa! Meillä varsinkin Nuppu on aina innoissaan, jos isikissi kaivaa puntit esiin.
Toi olisi tosi hauskaa saada nannaa :D Mutta miksi sitä kutsutaan kissabiciksi?!? Miksei se voi olla nannabiciä?
VastaaPoista- Rokkimimmit -
Nannabic on hyvä nimitys, koska me paitsi saadaan nannaa myös ollaan itse pusuinemme nannaa liikunnan nahistamalle mamille! <3 T. Juju ja Nuppendahl
PoistaHyvältähän tuo näytti! Jujussa on selvästi personal trainer -ainesta :D
VastaaPoistaKiitos! :) Juju on maailman söpöin pikku treenari! <3 Kunto kasvaa väkisinkin!
PoistaMinkähän takia meidän ihminen ei tee tuollaisia kotona meidän kanssa? Kyllä voitaisiin auttaa ihan hyvin.
VastaaPoistaJuju taas on niin urheilullinen, että tämä uusi kissabic-ohjaajan toimi ei lainkaan yllättänyt. Jujulla on jo varsin vaikuttava luettelo erilaisia urheiluharrastuksia ja -meriittejä.
Juju on ehdottomasti perheen sporttitähti! <3 Tuntuu, että sille sopii laji kuin laji slalomista ukulityyn ja kissabiciin.
PoistaSiltä teidän ihmiseltä ei ihan heti kunto lopu (olen nähnyt lenkkikuvia!), joten ehdottakaapa pientä syyslankutusta tai kengurusiltaa! :)
Hienostihan tuo menee! Jumppaaminenkin varmaan on mieleisempää kissan kanssa kuin että yrittäisi itsekseen 😂
VastaaPoistaKiitos! :)) Kissakaverin kanssa on tosiaan paljon kivempi huhkia kuin itsekseen. Kävin pari vuotta sitten urhoollisesti joka viikko pumppitunnilla enkä muista hihitelleeni siellä kertaankaan. Vieläkin tulee hätääntynyt irvistys kasvoille, kun muistelen niitä tankoja ja painoja...
PoistaUpea personal trainer sulla siellä :D Meillä kisut on tosi aktiivisesti mukana, kun teen kotona kehonhuoltoa ja venyttelen, että varmasti innostuisivat kissabicistäkin! Pitää laittaa meidän syksyn to do-listalle :)
VastaaPoistaOnpa hauskaa, että me saatiin vuorostamme vinkattua teille kivaa puuhastelua! :) Luulen, että riiviöt on helppo ympäripuhua treenikavereiksi, kun on jo tuollainen lähtökohtainen kiinnostus emon sporttailuun.
PoistaVautsi miten sporttisia siellä ollaan! Tässä tuli ainaiselle sohvaperunalle monta liikettä, joita voisi kokeilla. Jospa kuitenkin aloittaisi nuo kyykkelyt "kevyemmillä painoilla" (=Mimmillä).. Muita liikkeitä en tohdikaan kokeilla, ettei vain kissaparka liiskaannu alle voimien väsyessä. :DD Nuppumainen rento jumppaustyyli vetoaa meidän porukkaan <3
VastaaPoistaNuppu ei turhaan pingota, joten siitä kannattaakin ottaa mallia! <3 Mäkin olen vältellyt liiskausherkkiä liikkeitä, sillä muskelit ja sikspäkit loistavat poissaolollaan ja saattavat siksi aiheuttaa vaaratilanteita karvaiselle peeteelle. Tai no, onhan se yllättävän sukkela ja ehtisi varmasti livahtaa maahan rysähtävän maman alta, mutta parempi silti pelata varman päälle näissä jumppajutuissa.
PoistaHienoa yhteistyötä ! Kyllä energia palaa ja paikat kiinteytyy entisestään molemmilla :)
VastaaPoistaKiitos! :) Kiinteytyminen kelpaisi mulle, mutta Juitsi kuulemma haluaisi musekeleita, ettei eläinlääkäri enää kutsuisi sitä honkkeliksi. :)
PoistaMeillä on lähinnä tuo Nuppu-tyyli käytössä, tosin se taitaa venyttää paremmin kuin mie - mutta kisulimme kyllä vanuttaa ehkä enempi kuin Nuppu :P Ja välillä niillä on kauhee ravitöminä... - toisin kuin miulla ;)
VastaaPoistaNuppu-tyyli on ihanan rento ja varmasti tekee kaikille hyvää tässä hektisessä maailmassa! :) Mullakaan ei ihan liikeradat ulotu Nupun tasolle, mutta yritys on kova. Tänään me kaikki kolme tömistettiin menemään, kun kaivettiin esiin pitkästä aikaa vanha kunnon suosikkilelu: mittanauha. Hikihän siinäkin meinasi tulla! :-D
PoistaHaluaisin olla uskottavampi jumppatanssikärpänen. Street dancessakin mun attitude on hiiieman vielä haussa, näytän aina vaan bailaavalta hamsterilta.
VastaaPoistaMirka
Bilehilehamsut ovat parhaita, joten ei mitään syytä hakea muuta atityydiä! :-D Mä yritän raahautua tänään Thrilleriä tanssimaan. =)
PoistaJes, vihdoinkin! Tätä me ollaan odotettu! Hyvältähän se näytti videollakin. Tuo liike, jossa hypätään emon yli, vaikuttaa erityisen hauskalta ja pitääkin laittaa heti testaukseen.
VastaaPoistaKiitos! :) Nyt on jumppalupaus lunastettu ja jään odottamaan teidän siltatemppua. :) Se tuntuu niin huvittavalta, että mua nauratti väkisin. <3
PoistaTässähän onkin mulle ja Misulle uusi harrastus näin syksyn alkajaisiksi! :) veikkaan että Misu tykkäisi tästä yhtä paljon kuin Juju näyttää tykkäävän. :D
VastaaPoistaKannatan ehdottomasti Misubiciä! :-D Varppina hauskaa ja kuntoa kehittävää - ja ikää pidentävää, koska kissapunnus naurattaa väkisinkin. :)
PoistaVautsi aikamoista jumppaa kissojen kanssa, mä oon joskus tehnyt Ruffen kanssa hauiksia kannattaa kokeilla ja sitten Ruffen kanssa voi myös kyykätä. Kyykyistä puheenollen muistahan pitää jalat 90 asteen kulmassa kun menet alas eli ei päästetä kyykyssä polvia eteen vaan polvet pysyy paikoillaan ja peppu menee taakse, muuten voi tulla polvipipi! Mä oon aika sohvispottu, mutta olen nyt yrittänyt käydä jumpalla 2-3kertaa viikossa ja onneksi on myös ratsastus. Sitten onkin ihana katsoa netflixiä reenin jälkeen! Ps. Käytiin lukemassa myös edellinen postaus ja sielläkin on kommentti!
VastaaPoistaNo voihan häpeän puna, joka kohosi juuri poskilleni. Sä olet sitten paitsi koodari myös personal trainer kyykkykyyläyksinesi! :-D Varmasti onnistuisin rikkomaan paikat, jos jumppaisin ihan säännöllisesti. Siksi onkin turvallisempaa jättää rehkinnät osaavammille ja keskittyä itse noihin Nupun viitoittamiin vienoihin venytyksiin. Sohvispotuksi ei lasketa, jos ramppaa noin paljon jumpissa ja heppailemassa ja kisoissa ruusukkeita voittamassa ja, ja, ja.. (En ole sitten yhtään kade, en! :-D)
PoistaOijoi, näitä ei piä näyttää Zetorille tai se tahtoo heti jumppaamaan! Liian hyvät esimerkit!
VastaaPoistaEi kai se nyt kovin paha olisi, jos pikku Zetoria puraisisi jumppakärpänen! <3 Jalkapujottelu ainakin on semmoinen, että sporttikisu saa hyvät kylkitreenit eikä jumppaohjaajan tarvitse kuin huvittua. :)
PoistaTaas valuu naurunkyyneleitä korviin... Ainoat urheilujutut, joita yhtään kestän, ovat nämä teidän. Mutta niitä sitten tiiviisti ja mieluusti harrastankin. Ihanat urheilijat!
VastaaPoistaÄkkiä pumpulitupot korvakäytävien suojaksi! :-D Ihana kuulla, että meidän sporttaukset pääsevät eri kategoriaan kuin yleissporttaus, jota en itsekään (ylläri ylläri!) jaksa seurata. Urheilu on hauskaa yleensä vain silloin, kun en pidä sitä urheiluna. Tästä syystä tykkään kissa- ja hevosliitännäisten lajien lisäksi vain tanssimisesta tai musiikin tahtiin hölkkäämisestä (= musiikin kuuntelua, ei liikuntaa).
Poista