Näytetään tekstit, joissa on tunniste sohvaperuna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sohvaperuna. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. syyskuuta 2017

Rytmistä kissavoimistelua

On kulunut jo melkein puoli vuotta siitä, kun näin lemmikkimessuilla inspiroivan dogbic-esityksen ja päätin koulia Jujusta itselleni näpsäkän treeniterrierin. Poitsuhan on teräksisessä kunnossa ja haluaisi varmasti muovata mamankin masusta sievän pikku sixpackin. Pyykkilautavatsa olisi minustakin mieluinen, joten aloitimme välittömästi kissabic-treenit ja rehentelin täällä blogissa, että edistystämme päästäisiin seuraamaan pikapuoliin kuvien ja videoiden muodossa. Vaan kuinkas sitten kävikään?
 
Kesä sujahti tällä lailla miedosti jumpaten. Oli selän köyristyksiä ja jalan ojennuksia!

Hikijumppaakin toki kokeilimme, ja aluksi kaikki sujui vallan hienosti. Jujusta sukeutui nopeasti hieno pikku punnus, joka kökötti kiltisti niin sylissä, selän päällä kuin vatsamakkaroiden poimuissa. Jumppatuokioiden päätteeksi minulla oli kolottavat lihakset ja Jujulla suu täynnä herkkuja. Olimme siis onnellisia ja valmiit näyttämään taitomme suurelle yleisölle.
 
”Jees poks! Nyt karistetaan mamalta kesäkilot!”

Innokkuus kissabic-harrastuksen esittelyyn tyssäsi kuitenkin ensimmäisen treenivideon katseluun. Olin kuvitellut olevani leggingseissäni oikea teräsnainen, joka suoritti lankut ja sillat kuin ketterä pikku permantovoimistelija, mutta totuus oli toinen.

 
Niin kutsuttu lankku oli sen verran ponneton röhnötys,
ettei Juju pystynyt katsomaan kameraan ja suojasi
emoa julkiselta häpeältä hännän suomin keinoin.
 
Seuraavassa liikkeessä Juju hyppi, tanssi ja heilutti häntää kuin jumppanauhaa.
Mama sen sijaan sai keskittyä räpsyttämään ripsiään ja näyttämään pandakarhulta.
 

Mitä kauemmin asennossa pinnisteltiin, sitä sporttisempi emokissistäkin tuli.

”Voi ei! Este lällyyntyy uhkaavasti! Jaksaa, jaksaa, mamssi!”

Lopulta Jujunkin vauhti hyytyi, ja sporttipoikaa oli hinattava
esteiden yli tähän tapaan nami nenään liimattuna.
Kaikista säälittävintä katsottavaa olivat videolle tallentuneet kyykyt, joihin Nuppu-neitikin pääsi mukaan. Kuvittelin kyykkääväni reippaasti lattian rajaan saakka, ja minusta tuntui, että sylissäni oleva kissa nautti hissikyydeistä täysin palkein. Tosiasiassa kitkutin viiden sentin verran räpiköivä karvapallo käsivarsillani ja ruipelot reidet väpättäen. Sporttisuuspisteet vajosivat sen verran matalalle, että kissabicille kävi samoin kuin kouluaikoina uimahallireissuille. Klooriallergian sijaan huomasin nyt herkistyneeni jumppaamiselle, joten vietimme kesän muiden harrastusten parissa.
 
Yks, kaks, kol... Venyy!

Nyt syksyn viileydestä virkistyneenä olemme kuitenkin ottaneet kevyen liikunnan taas ohjelmistoomme. Meno ei ole vieläkään kovin vakuuttavaa, mutta vaikka liikkeet itsessään eivät ole herkkua, nauran jokaisella treenikerralla vatsani kipeäksi kissojen kontribuutiolle. Ei hullumpi harrastus siis, ja sen kunniaksi askartelimme teille vihdoin ja viimein pienen treenivideon. Vetäkää siis verkkarit jalkaan, tehkää pari x-hyppyä ja kokeilkaa kanssamme syyskauden uutta trendilajia, kissabiciä:

  

PS. Oletteko te lukijat enemmän jumppakärpäsiä vai sohvapottusia, vai tassutteleeko joku onnekas kultaisella keskitiellä?

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Sohvapotut liikkeelle!

Kuten taannoisesta videopläjäyksestämme kävi ilmi, Hupsujen elämä rullaa arkisin tuttua ja rauhallista rataansa. Aamuisin möngimme peiton alla, hiukopaloja mutustellaan kolmesti päivässä ja töiden jälkeen pusutellaan, leikitään ja pläräillään blogeja. Lisäksi iltoihimme mahtuu säkkitolkulla sohvaperunointia. Ensin nökötän kirja kourassa sohvan nurkassa ja Nuppu asettuu koukussa olevien jalkojeni alle lämmittäväksi hurinatyynyksi. Sitten viritämme leffatykin ja on Jujun vuoro potatoitua: se kömpii pöydältä sohvan puolelle, ja hyvän peitonmutkan havaittuaan se mätkähtää päälleni niin reteästi, että minulta melkein lähtevät ilmat pihalle. Olenkin verrannut poitsua välillä vapaapainijaan, joka rämähtää vatsanpeitteilleni pilvenpiirtäjän huipulta.

Näyttää pieneltä ja kevyeltä, mutta putoaa emon massulle kuin flyygeli.
Kun henki taas kulkee ja filmi pyörii, minun on joka ikinen ilta pakko kommentoida, että Frasier-sarjan Eddie on kuin ilmetty Pikkukissi. Samat toffeelaikut ja intensiivinen tuijotus! 

 
Tuollainen jujumainen haukkunaukku olisi kiva lisä sohvapottujengiimme!

Rauhallinen elämä sopii hupsuille kuin puuhkahäntä räggärin peppuun, mutta huomisesta lähtien arkeamme vauhdittaa Viiruvarpaat-blogi, joka käynnisti eilen inspiroivan haasteen:
Upean kuvan nappasimme luvan kera Kiiran, Eemelin ja Tomun sivuilta.
Säännöt:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!


Jatkamme toki pääosin verkkaista arkeamme, mutta olen laatinut Nupulle ja Jujulle ikioman aktivistikalenterin, joka inspiroi meitä yhteisiin touhuihin vielä tavallista enemmän. Jujun päivittäisistä tiiviskursseista ei luovuta, mutta niiden lisäksi tarkoitus on tarjota joka päivä myös jotain ekstraohjelmaa, johon molemmat kissat osallistuvat. 

 
Joo-o, Nuppu myös.

Eikä aktivointi tarkoita välttämättä norsunkokoisia oksereita.

Tällaiselta alustava suunnitelmamme näyttää:

Lauantai: Suoritamme porukalla lelukoppainventaarion ja testaamme jokaisen lelun. Mahtaakohan kopan hämäristä löytyä jännittäviä aarteita?
Sunnuntai: Viritämme kaikkien aikojen wuu-juoksun. Tarkoitus on piilottaa wuu-pisteisiin erikoisia esineitä, hämmentäviä tuoksuja ja muita superyllätyksiä.
Maanantai: Viikkomme alkaa vauhdikkaasti, sillä opetan Jujua hyppäämään selkäni yli ja Nuppua mönkimään masuni ali.
Tiistai: Aion antaa karvaturrien talviturkeille kunnon harjauksen, ja käymme samalla läpi turkinhoitovälineistön inventaariohengessä.
Keskiviikko: Saamme yövieraaksi lapsuudenystäväni, joten kissoilta odotetaan sosialisointia sekä temppujen reipasta esittelyä.
Torstai: Koska keskiviikon pilatestreenini jää välistä, lupaan pitää sellaisen kissojen kanssa. Mukaan saattaa mahtua joogaa ja yhteistä lämmittelyä musiikin tahdissa.
Perjantai: Aktiivisuushaasteemme päättyy villeihin valjastreeneihin, sillä talvi alkaa taittua vähitellen kevääksi ja ulkoilukausi lähestyy. Onko luvassa riemuhepuli, vai vievätkö valjaat taas jalat alta?


Nupulla ei ole odotukset korkealla. Se suhtautuu aikataulutettuun
sporttaukseen samoin kuin minä kouluaikoina cooperintestiin.

Oikeasti Nuppukin lähtee ennakkoluuloistaan huolimatta iloisin mielin aktiiviviikkoa viettämään. Koska kaikki on aina porukalla triplasti hauskempaa, niin kutsumme ohjeen mukaisesti mukaan ainakin nämä kaverit: Marraskuun muruset, Pesukarhukissat ja Mimmin ja Alfredin. Aktiivista viikkoa myös kaikille muille, ja palatkaamme asiaan muhkeiden raporttien kera!

 
Näin innokkaasti Hupsut tutkivat seinälle ripustettua viikkokalenteria.