”Pssst! Ei iskän tarvitsisi, koska sillä on jo sen verran iso pää ja fiksut aivot, ettei se esim. laittaisi pyöräilykypärää väärin päin päähän...” |
”...toisin kuin emokissi tässä taannoin! Voi miten me kaikki räkätettiin!” |
”Sitten me lohdutettiin mamaa. Ei se niin kovin hupsulta näyttänyt. Tuo pinkki niskakiinnikekin oli kuin hohtava rubiini sen otsalla.” |
Miespalvelijan paluu akateemiseen maailmaan on tuonut Hupsuttamon rutiineihin perustavanlaatuisia muutoksia, jotka ovat kissojen näkökulmasta vain ja ainoastaan positiivisia. Ne pääsevät yhä möyrimään aamuisin peittoni alle, mutta enää kukaan ei jää naukumaan eteiseen sielua riipivästi töihin lähdön aikaan. Kun katoan ovesta tuuleen ja tihkuun, haihdun myös kissaväestön mielestä.
”So long, äiskä! Tuo pari Canaganin Ocean Tunaa tullessas!” |
”...possunsydän maistuisi myös! Tee taas niitä haisulinameja!” |
Kissat säilyvät mielessäni läpi hektisten työpäivien, sillä saan aina välillä kuvamateriaalia niiden suloisista puuhista. Toisinaan kotona kuitenkin myös kinastellaan. Eräs kotiopettajatar on nimittäin osoittautunut ylenpalttisen innokkaaksi avustajaksi niin kaavioiden piirtämisessä kuin toisen asteen yhtälöjen ratkaisemisessakin.
Itse olen tuntenut oloni melko vanhaksi, kun seuraan perheen fuksin elämää. Nykyajan opiskelijoilla on kännykässä digitaalisesti välkähtelevä opiskelijakortti, johon kelpaa kuvaksi vaikkapa trendikäs selfie. Monet kurssit suoritetaan etänä oman koneen ääressä, tietokoneajokorttiin tarvitaan muitakin taitoja kuin sähköpostin avaaminen, ja UniCafesta löytyy nykyisin joka päivä kasvisruokavaihtoehto.
Olen saanut viime aikoina useita flashbackeja kultaisiin opiskeluvuosiini, ja meitä Nupun ja Huitsin kanssa hieman jännittää, tempaako villi opiskelijaelämä isikissin haalaribileisiin tai Erasmus-vaihtoon. Entä muuttuuko Hupsuttamo soluasunnoksi, ja täytetäänkö keittiönkaappi makaronilla?
Lohdutin Aristokattejamme vannomalla, ettei iskän uusi uljas nuoruus syökse radoiltaan niiden tasalaatuista elämää. Kukkaron nyörit ovat höllässä lemmikkiliikkeen ruokatiskillä jatkossakin - siksihän emo käy töissä yhä päivittäin. Sanojeni vakuudeksi saavuin kotiin tänäänkin suurena sankarina:
”Toista se oli ennen wanhaan, kun emokissi kulutti pefletillään luentosalin penkkejä ja nassutti opiskelijaruokalassa lihapullia ja perunavelliä...” |
Neiti Nöpönenä ajatteli vilauttaa cafeteriassa tällaista selfietä. Luulisi sillä saavan ainakin kaksi kauhallista filesuikaleita. |
Olen saanut viime aikoina useita flashbackeja kultaisiin opiskeluvuosiini, ja meitä Nupun ja Huitsin kanssa hieman jännittää, tempaako villi opiskelijaelämä isikissin haalaribileisiin tai Erasmus-vaihtoon. Entä muuttuuko Hupsuttamo soluasunnoksi, ja täytetäänkö keittiönkaappi makaronilla?
”Jokin säästöputjetti näyttäis olevan meneillään ainakin aamupalojen suhteen... Missä on puuro? Missä mustikat?” |
Lohdutin Aristokattejamme vannomalla, ettei iskän uusi uljas nuoruus syökse radoiltaan niiden tasalaatuista elämää. Kukkaron nyörit ovat höllässä lemmikkiliikkeen ruokatiskillä jatkossakin - siksihän emo käy töissä yhä päivittäin. Sanojeni vakuudeksi saavuin kotiin tänäänkin suurena sankarina:
”Hyvin törsätty, äiskä! Huomenna sitten taas töihin, eiks jeh?” |
Hyvä, että äiskä on pitämässä huolta hankintojen laadusta ja iskä palvelujen oikea-aikaisuudesta 😻
VastaaPoistaTämä on nyt tarkkaan suunniteltu setti - hyvin kissalähtöinen niin kuin tietty pitääkin olla! :-D
PoistaJos emo kantaa herkkuja työstään niin antaako kotimies teidän syödä niitä mielenmäärin koko päivät? Meillä ei kotimies kyllä juuri anna päivän aikana herkkuja :/ - Pepsi ja Max
VastaaPoistaNiin ihana kun toi isikissi onkin, niin se on aika tiukkis namien suhteen. Pilkkoo joka namin moneen osaan, ettei tule masun täydeltä. Emo on hövelimpi, joten siksi me laitetaan hirmuinen nauku ja vikinä päälle, kun se tulee kotiin. T. Juppu ja Nuju
PoistaIloa, menestystä ja jaksamista opiskelijalle! Täällä kans perustelen aamuisin töihin lähtöä (yhtä paljon itselleni kuin kissoille) sillä, että sitten kalakeittoa piisaa....
VastaaPoistaVoin kyllä kuvitella kotiopettajattaren selfieromaanin...
Terveiset välitetty! :) Innosta tohisten se opiskelija vielä tehtäviä tekee kotiopettajattaren kanssa. Kyllähän tuollainen ope onkin ihana! <3 Ja Nuppu oli niin cool selfiessään! :-D
PoistaKatson Nupun selfietä nyt uudestaan ja ihmettelen, että hyvänen aika, onko sillä pikkuinen valkoinen salama nenänvarressa...
PoistaVoi, niinpä onkin pikku pikku salama! :-D Mies ihastui aikoinaan Nupun otsalla leiskuviin tulenlieskoihin (eli noihin tummiin otsalle kohoaviin kuvioihin), ja tämä uusi salama täydentää kollaasia oikein näppärästi. <3 Nuppu on tuollainen asenne-Nuppu! :)
PoistaOpiskelu vähän vanhempana on mukavaa ja kissat todellakin nauttivat:)
VastaaPoistaOllaan vietetty kissojen kanssa pitkä kesä kotona ja tällä viikolla aloitin opintoihin liittyvän työharjoittelun. Olivat lapset olleet päivällä varmaan ihmeissään, minne mamma oli hävinnyt, sillä kotiin tullessani puskuilla ja kehräyksellä ei ollut mitään määrää...
Meilläkin kissat ovat arvostaneet tuota opintopäätöstä ihan hirmuisesti. Ja mulla on tullut sellainen lievä opintokateus. Vaikka olenkin nyt ihan omalla alallani, niin olisi silti ihana vielä joskus opiskella jotain. Mun haaveet vain ovat kovin epäkäytännöllisiä, kun opiskeluaikana lempikurssi oli englanninkielisten runojen analysointi keskiviikkoaamuisin klo 8-10. Ihanaa ja kiehtovaa, mutta sillä ei Thrive-namirahoja tienata. Pöh.
PoistaMukavaa ja innostavaa työharjoittelua! Ihanaa varmaan saada noin lämmin tervetulotoivotus kotiin palatessa! <3
Hyvä järjestely tuo! Opiskelu on mielenkiintoista kaikkien eri osapuolten näkökulmasta (ja osapuolia ja näkökulmia kissataloudessa totisesti riittää!).
VastaaPoistaEikös olekin? :) Kissat taitavat poimia rusinat pullasta ja marsipaanikukkaset kakun päältä. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Cats first! <3
PoistaSe on hyvä yhtälö kun iskä opiskelee ja mama käy ansaitsemassa haisulinameja :)
VastaaPoistaTyönjako toimii kissanäkökulmasta erinomaisesti! :o) Mutta kyllä mä joskus kadehdin miehen valtaisaa Nuppu & Juju -aikaa. Ja olen saanut häneltä myös kommentteja, että "miten sattuikaan alkamaan noi sun ukulele- ja ranskaopinnot ihan tässä samoihin aikoihin mun opintojen aikana?" Vähän taitaa olla siis opintokateuttakin ilmassa.
PoistaKuulostaa hyvältä järjestelyltä! Ehkä isikissi ja emokissi voivat vaihtaa vuoroja sitten puolentoista vuoden päästä, niin palvelutaso säilyisi samana?
VastaaPoistaPs. Nupulla on tosi söpöt tassukarvat!
Samaa vuoronvaihtoa olen itsekin vähän miettinyt! :-D Mutta voi olla, etten ehkä sittenkään raaskisi vaihtaa alaa. Nupun varvastupsut ovat tosiaan hirmu söpöläiset! <3
PoistaJuku, mikä palvelutason nousu! Isikissille paljon tsemppiä opintoihin :)
VastaaPoistaTsempit välitetään ikisikissille! :-D Kyllä kisujen kelpaa!
PoistaVoi miten ihanat nuo Nujun (<3) varvaskarvat! Makaronia ketsupilla vai makaronia grillimausteella, hmmm.. Joitain opiskeluaikojen juttuja ei tosiaan ole ikävä. :D Onneksi teillä on hommat hanskassa ja hupsuilla on takuuvarmat namipäivät jatkossakin ^.^ Opiskeluintoa miespalvelijalle ja emokissille myös! :)
VastaaPoistaNujun varvasnöyhtä on niin symppistä, ettei mitään rajaa! <3 Kiitos opiskelutoivotuksista! Mulla on opinnot jääneet nyt vähän minimiiin männä viikolla, mutta täytyy taas sopia tReffit Paul Noblen kanssa.
PoistaOpiskelu sujuu varmaan mallikkaasti kahden karvaisen mentorin avustuksella. Niin ja haalarit on kätevä vaate kissojen kanssa telmiessä 😀
VastaaPoistaTsemppiä opiskeluun!
Kiitos! Tsempit välitetty! :) Luulen, että mentorit nopeuttavat prosessia, vaikka ”isikissi” väittää välillä muuta. :) Toivottavasti haalarit eivät ole kovin tummat - telmiessä niihin saattaa nimittäin tarttua karva tai pari.
PoistaMitäs jos Nuppu ja Juju innostuvat myös lukemaan ja valmistuvat hmmm vaikka miksi, vaikka kissatohtoreiksi.
VastaaPoistaIhan varppina näistä mussukoista olisi vaikka tohtoriskissoiksi - vaikka eivät välillä hoksaa, missä ruokakuppi on tai että sinne on jo livautettu ruokaa. :-D Pääasiassa ollaan kuitenkin hirmu skarppeja! <3
PoistaKiva että teillä on joku kotona pitkän päivän ajan kun emo on töissä. Aina on kivempaa jos palvelija on lähistöllä niin sillon ei tarvi laittaa veikkaa putsaamaan korvia kun on palvelijan käsi antamassa rapsuja. Noi lohitikut on mun lemppareita ja niistä on tehty myös lohikaloja, Coco ei tykkää mut mä meen ihan hulluks. Vähän ku susta Nuppu ♥ Ihana selfie! -Rufus
VastaaPoistaMoi Ruffe-rakas! Kiva, kun tykkäät mun selfiestä. Täytyy ottaa sellaisia lisää. Ja jos oikeasti tykkäät musta yhtä paljon kuin lohitikuista, niin sehän on ihan hiiiiiiiiiirmuisen paljon. Thi hi hii...♥ Häät on varmaan jo ihan pian! T. Nuppu
Poista