Loman jyrisevä loppukiri

Kesäloma on yksi maailman leppoisimmista jutuista mutta myös hengästyttävä kilpajuoksu aikaa vastaan. Kun loma vierähtää käyntiin, pääni sisällä kääntyy tiimalasi, josta arvokkaat minuutit, päivät ja viikot humpsahtavat kuin kanapalat Jujun kitaan. Viimeisin aikavääristymä syntyi, kun kävin kolmen päivän reissulla lapsuudenmaisemissani. Toisaalta tuntuu, että ehdin matkallani tehdä enemmän kuin kokonaisessa viikossa, mutta en voi silti käsittää, että kesälaitumet sulkeutuvat jo muutaman päivän päästä. Kuka kumma lopsautti suihinsa tämän kissaemon vapaat?

 

Oliko se Juitsi?

Vai Ömpö-possuliini?

Molemmat kissat vakuuttivat syyttömyyttään, kun palasin eilen kotiin ja pääsin taas pusuttamaan niitä pitkän kaavan mukaan. Saimme aikaan pienimuotoisen blogitapaamisenkin, sillä Tallin tarinoiden Sohvi ehti piipahtaa moikkaamassa räggäriduoani. Aiemmin tällä viikolla kävin itse ihastelemassa hänen eläinkatrastaan ja viemässä Nupun ja Jujun terveiset maalaisserkuille ja niiden monille ystäville.

 

Misusta ja Pipsasta näin vain vilauksen, mutta vekkuli Vili-kili
jaksoi viihdyttää minua kaikkien muidenkin edestä

 

Vili näytti pehmeän puolensa painautumalla Sohvin syliin,
mutta kyllä tästä kaverista saa myös seuraa puskuleikkeihin.

Tytti maastoutui hauskasti viileään kiviseinään.

 

Kohtasin myös maailman erikoisimman agilitykanan,
joka olisi halunnut tutustua kenkiini nokka ojossa. Iik!

Vaikka kotiinpaluu oli mukava, siihen liittyi myös tuttu harmi: Nupun etutassussa oli taas aavistus punoituksesta. Vaikka sydäntäni kirpaisi, päätin laittaa tassuun heti voidetta ja neidille kaulurin yöksi päähän ihan vain varalta. Tunsin yöllä kammottavia syyllisyydenpistoja, kun heräsin kumeaan ukkosjylyyn, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että Nuppu-paran gramofoni voimistaisi räiskeen moninkertaiseksi. Niinpä avasin kiireesti makkarin oven, ja Nuppu saapuikin tötteröineen tyynylleni kehräämään. Se ei säpsynyt lainkaan jyrähdyksiä, vaan nautti täysin siemauksin erityisluvasta nukkua emon ja iskän vieressä. Jujuakaan ei hirvittänyt, vaan se ryhtyi tuottamaan itse kilpailevaa jyrinää palloradan ääressä. Kello neljän ja viiden välillä makuuhuoneessamme ei siis nukuttu vaan kuunneltiin monenlaista hurinaa, järinää ja räiskettä unisin mutta huvittunein mielin.

 

Pieni rata, muhkea melusaaste!

Aamulla Nupulla oli ensimmäisenä terveystarkastus, ja tassu oli selvästi rauhoittunut. Niinpä neiti saa touhuilla nyt ilman tötteröä, vaikkakin emon tarkkailevan silmän alla. Toivotaan, ettei uusi kierre pääse alkamaan, vaan voisimme maanantaina ottaa arjen vastaan terveinä ja levänneinä.

Emo lupasi, että tänään kokeillaan yhtä jännää, uutta juttua,
eikä Nuppu malta edes odottaa, mitä se mahtaa olla...