Ihana Miss Piggy

Nuppu on hieno leidi nenännypykästä hännänpäähän, mutta jos jaossa olisi possutiara, jonka vain yksi perheenjäsenemme voisi saada, kapine laskettaisiin auttamatta Embopyllerön silkkiselle otsalle. ”Oi, miksi?” kuulen teidän otsa rypyssä kysyvän, joten on parasta tehdä pientä taustoitusta.

Ensinnäkin Nuppu on meistä ehdottomasti pyörein ja söpöin niin kuin kunnon possun pitääkin
olla. Kesägrammoja ei ole silti kertynyt, vaan Nuppu painaa yhä täsmälliset 4,7 kiloa.

Olen päässyt ainakin kerran elämässäni seuraamaan läheltä oikeaa sikapossua, joka oli toki monessa suhteessa erilainen kuin kissaeläimet. Röhkimys oli esimerkiksi kauttaaltaan pinkki ja vähähaiveninen, ja sen naamataulua koristi jättimäinen töpseli, jollaista räggäreillä ei tietenkään ole. Mutta erojen lisäksi löytyi yhdistäviäkin tekijöitä - ainakin erääseen Nuppuna tunnettuun kotileijonaan. Possu esimerkiksi reagoi Nupun tapaan todella herkästi, kun se huudettiin kaukalon ääreen!

 

Nuppu tunnistaa oman nimensä parhaiten silloin, kun se yhdistyy
ruokakupin kilinään, ja neiti saapuu paikalle töpöttävin juoksuaskelin.

Yleensä kotipossumme varaa itselleen kaksi ruokasammiota yhdellä kertaa: se mässyttää omastaan mutta istuu samalla taktisesti Jujun kipon eteen niin, ettei velipojalla ole kunnon pääsyä ravinnekeitaalle. Jos erehdyn siirtämään Jujun kupin toisaalle, Nuppu pyllertää heti sen perään ja työntää kuononsa päättäväisesti kaukaloon, oli se missä tahansa. Siitä syystä Juju on viime aikoina saanut ruokailla korkealla sivupöydällä, jonne rakas karvapossumme ei yllä. Koska tuntuisi julmalta jättää NöfNöf lattialle ihan yksin ”nälissään” istuksimaan, olen välillä syöttänyt sille Ziwi Peakin lammaslastuja hellyttävästi yksi kerrallaan:

Lastuja Nuppu napostelee äärimmäisen hienostuneesti. Se ottaa ne varovasti suuhunsa eikä vahingossakaan edes hipaise hampaillaan sormiani. Eräänä aamuna hurmioiduin tassuruokinnasta niin kovasti, että jatkoimme ohjelmanumeroa liian kauan. Silloin sivistyksen idylli rikkoutui poksahtaen, kun Nupulta pääsi epäneitimäinen röyhtäys! Lastubaarin ovet suljettiin saman tien, ettei Nuppu byökkäisi lattialle niin kutsuttua pirjoa, eli pientä yrjöä, jollainen on joskus pulahtanut matolle possurohmutuksen jälkimainingeissa.

 

Nyt emon turinointi meni Nupun mielestä turhan yksityiskohtaiseksi ja vulgääriksi.
Kaikkien meidän sisällämme asustaa pieni ja söpö possu. Entäs sitten?

 

Pääasiallisesti Nuppu on kuitenkin ketterä jagulaari.
Possut eivät ikuna pääsisi puunoksalle, vai mitä?!

Emo voisi kertoa tässä välissä hauskan anekdootin siitä, kuinka Nuppu oli vähällä
pudota olkkarinpöydältä läntistä mummua liehitellessään, mutta jääköön se tarina
toiseen kertaan ja lopetetaan tämä postaus toteamukseen, ettei Nuppu tietenkään
ole possu vaan maailman kaunein ja rakkain räggärityttö, osasipa se kiivetä tai ei. <3