Aurinkoinen allergiatesti

Nupulla oli tänään kesän jännittävin päivä. Se olisi voinut olla myös kesän kaamein, yököttävin tai puistattavin päivä, mutta koska kissaneitosemme ei ole ihan perinteinen lajinsa edustaja, sillä oli oikeasti poikkeuksellisen kivaa.

”Tosi metkaan paikkaan emo mut toi! Täällä on stetoskooppeja ja pihtejä ja
monenlaisia härveleitä. Yksi vähän epätrendikäs letku mun jalkaan kyllä
kieputettiin, mutta sekin oli varmasti vain lempeää valkotakkihuumoria.”

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin ja kerrataan, kuinka päädyimmekään viihdekeskukseen nimeltä kissaklinikka. Vaikka toivoimme taas vähän aikaa sitten, että Nupun tassutulehduskierre olisi helpottamaan päin, ei kestänyt valitettavasti kauan, kun punoitus palasi entistä pahempana ja sai kaverikseen satunnaisia ohimo- ja korvanjuurikukerruksia. Emolle iski samoihin aikoihin silmäkulmaan lieviä vetistysvaurioita, ja tätä oiresikermää helpottaaksemme pyysimme apua eläintenhoitajalta, jolle kirjoitin vuolaan romaanin Nupun taustoista ja mieltäni painavista huolista. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että vaiva saattaisi kuitenkin olla allergiaa ja varasimme Pöppersönille ajan testeihin.

 

Voihan krääh, ääh ja tuskanhikikarpalot!

Koska Nuppu ei ole mikään Kassi-Alma tai häkkilintu, se vastustaa kaikenlaisia laatikoita, laukkuja, bokseja, säkkejä ja kantoliinoja viimeiseen asti. Niinpä pyysin eilen Jujulta apua, ja yritimme yhdessä näyttää Nupulle, ettei tarvitse olla undulaatti viihtyäkseen kuljetuskopassa:

Ennen demonstraatiota Juju halusi kuitenkin ottaa veljellisen vastuun
ja tarkastaa, että katto on vahvaa tekoa eikä romahda siskon niskaan.

Kun pömpeli oli läpäissyt turvatarkastuksen, Juju marssi reippaasti sisään.
 Muuten hyvä, mutta pitäisiköhän häntä irrottaa kuljetuksen ajaksi?

Kun Jujusta oli tehty Pekka Töpöhäntä, se pääsi esityksen söpöimpään sisänökötysosioon.
Samalla hieroin iloisena käsiäni, sillä Jujusta tarttui varmasti lootaan rauhoittavaa kinuskintuoksua.

Nuppu katsoi showta lähietäisyydeltä mutta ei uskonut vakuuttelujamme boksin vaarattomuudesta. Niinpä päätin tänä aamuna lisätä kierroksia ja tehdä paikasta yhä mukavamman. Parit suihkaukset Feliwayta ja rakkaimmat lelut saisivat pikku potilaan viihtymään takuuvarmasti: 

Vanha kunnon Lättynen on ollut Nupulla vauvasta asti, ja Herra Apinamies taas oli sen
ensimmäinen suuri rakkaus ennen Rufusta. Ajattelin, että jos eläinlääkärillä suinkin on
luppoaikaa, hän voisi antaa hieman vinkkejä myös Herra Apinamiehen kuntoutukseen.

 

Vanha ystävyys oli tallella, ja Herra Apinamies sai houkuteltua Nupun
boksiin. Kuljetusta odotellessa tämä lyömätön kaksikko ehti jo hurmata
yhden ohi tepastelevan mummukan.

Myös Kutsuplus-palvelun kuski ihastui Nuppuun ja ajoi meidät aivan
klinikan sisäänkäynnille. Nuppu tunsi olonsa kuninkaalliseksi ja
odotti omaa vuoroaan näin ylhäisessä asennossa.

Kissaklinikalla meidät otti vastaan ennestään tuntematon lääkäri, josta Nuppu tykkäsi tietysti heti. Tunne oli molemminpuolinen, sillä kiltti ja suloinen typykkämme käyttäytyi täyden kympin ja undulaattimerkin arvoisesti. Itse toivoin salaa, että voisin siirtää lääkärin osaavat otteet bluetoothilla itselleni, sillä niin näppärästi ja hellästi hän kullanmurustani hoiti. Nuppu oli ihmeen hyvin paikoillaan jopa silloin, kun siltä otettiin verikoe. Se työnsi tosin päänsä kainalooni, kunnes liruttelu alkoi tylsistyttää sitä ja jouduin jämäköittämään otettani. Siinä vaiheessa minulle alkoi tulla lämmin, ja Nupun hätäännyksestä irtoavat karvat tarttuivat kasvojeni peitoksi niin, että näytin joulupukimmalta kuin koskaan ennen. Nuppu ei kuitenkaan nauranut minulle, vaan se oli keksinyt jo uutta, kivaa tekemistä, eikä äskeinen toimenpide ollut jättänyt kovin dramaattisia muistijälkiä sen pieniin räggäriaivoihin:

 

Punoittava ohimokaan ei haitannut Nupun menoa, kun se hämmästeli kaikkea
niin tutkimusvälineistä seinällä roikkuviin johtoihin. Sillä ei ollut enää tippaakaan
tylsää, vaan jouduin lopulta tunkemaan sen väkisin takaisin boksiin.

Kuulemme Nupun allergiatestin tulokset viikon päästä, ja vaikka ne eivät täysin luotettavia olekaan, saamme niistä varmasti ainakin jotain tarpeellista osviittaa. Kävin pitkät keskustelut eläinlääkärin ja hoitajan kanssa ja päätimme, että Nupulta vähennetään nyt ruokavaliosta kana. Palkkioraksutkin menevät valitettavasti pannaan, ja ruokana on vain Ziwi Peakin peura ja lammas. Jos tilanne ei muutu, edessä on eliminaatiodieetti, josta hermoheikko emo tietty uumoilee vuosisatojen loputonta souvia, hyrskyn myrskyn sekoittuvaa masua ja yön pikkutunneille ulottuvaa ainesosien mittailua ja laskeskelua matikkapäällä, jota kuvaillessa adjektiivi ”hatara” olisi suorastaan imartelua.

  

Nupun mielestä asiaa ei kannata suotta surra ja synkistellä. Olihan tämäkin reissu täynnä
kaikenlaista kivaa, lopuksi jopa auringonpaistetta ja kukkasia. Fiksu pieni kissa!

Lempeää Nuppua ei hävettänyt reissulla edes emon epäselvästi suustaan pupeltama ulkomaankielinen ruokamerkin nimi ”Ziwi Peak”, joka oli kirjattu virallisiin papereihimme muodossa ”Guinea pig”. Tuopa tulevaisuus mukanaan mitä tahansa, Hupsuttamossa ei takuulla aleta syödä marsuja tai marsujen pöperöitä!

 

Kotona meitä odotti tällainen sporttimarsu, joka halusi kuulla kaiken kivasta kesäretkestämme.