Tyttö ja tötterö

Siinä missä moni teini harmittelee hammasrautojaan, Nupulla on ollut jo parin vuoden ajan kausittaisena riesana muovikauluri. Se tulee ja menee, käväisee ja kaikkoaa. Ja juuri kun kuvittelemme, ettei tönttäpönttää enää koskaan nähdä, se tekee kolisevan paluun ja loihtii nätistä Nupusta taskulamppua muistuttavan karvapötkön tai satelliitin, joka kököttää tietokonepöydällä ja varmistaa hyvät nettiyhteydet. Minua tietysti aina surettaa tötteröpäinen kattini, mutta vaikuttaa siltä, että Nupulla on lämpimät välit ikiomaan kauhukapineeseensa.

Sehän on vain soma, kierteelle kiepaistu muovilätty,
jossa on söpöjä tassunkuvia ja tyylikäs pääkallopanta!

Mielestäni ei ole liioittelua verrata Nupun tötteröä silmälaseihin, jotka ovat tärkeä osa monen ihmisen imagoa. Olin kellahtaa hämmästyksestä peffalleni pari iltaa sitten, kun tajusin, että Nuppuhan suorastaan pyysi minua laittamaan tötterön sen päähän. Se kiipesi pöydälle tötterön viereen, katsoi ensin seinäkelloa (joka oli jo yli kymmenen) ja sitten tötteröä. Ymmärsin vihjeen ja pujotin rotiskon Nupun päähän, sillä typy oli selvästi lähdössä nukkumaan ja halusi pukeutua nättiin yöasuunsa.

Ihan aina ei Nuppukaan silti ole tötterötuulella, ja eilen kello kymmenen aikaan saimme todistaa seuraavaa tapahtumaa:

Neiti vilkaisi kelloa ja taapersi sitten päättäväisesti
pitkulaisen keittiömme kauimmaiseen kolkkaan.

Se sanoi, että olisi tosi, tosi, tosi kivaa saada tönttä taas päähän,
jos sillä vain olisi yhä pää, mihin härvelin voisi pujottaa.

Häntäpää kuulemma vielä löytyi, mutta naksauttelin kieltäni sarkastiselle ehdotukselle
ja kysyin, oliko Nuppu jo unohtanut, mitä illan terveystarkastuksessa todettiin.

Silloin pikku Nepposella alkoi raksuttaa. Ai niin!
Kaulurikausi taidettiin julistaa päättyneeksi.

Jouduin lupaamaan ja vannomaan kautta Nupun vaaleanpunaisten varpaiden,
ettei tötteröä enää laitettaisi vaan mussukkani saisi vaeltaa täysin vapaana.

Kiltti ja suloinen kissamuru kävi vielä puntarillakin,
jotta terveystarkastus olisi varmasti virallinen.

Ensimmäinen vuorokausi ilman imagotuuttia on sujunut varsin vallattomasti. Eilen imuroitu eteismattomme sai toimia villien kissaeläinten painitantereena ja raviratana koko yön, ja aamulla sinne tänne tarrautuneet karvatupot todistivat, että vaikka kauluri on Nupun kiva pikku kaveri, toivomme, ettei sitä nähtäisi enää pitkään, pitkään aikaan...