perjantai 12. kesäkuuta 2015

Poika varjoisilta kujilta

Toukokuun seitsemännestätoista päivästä saakka verkkokalvoilleni on heijastunut non-stoppina kuva beigestä naamiokissasta, jolla on etutassuissaan valkokärkiset balettitossut. Tanssijatar on mitä ilmeisimmin pyörähdellyt pääasiassa vasemmalla varvastöppösellään, sillä se on ikävästi puhki kulunut. Toisin sanoen joudun jälleen kerran ikäväkseni raportoimaan, ettei Nuppu-raasu ole päässyt eroon sinnikkäästä tassuvaivastaan. Neitonen ehti viettää tötterötöntä jäätelökesää alle viikon, kun varpaanvälit alkoivat taas punehtua. Niinpä tämä viikko on sujunut kauluria renkaten.

Nuppu imitoi Pingviini-tuuttia aina silloin, kun kukaan ei ole vahtivuorossa.

Muun ajan joko minä tai mieheni katsomme Nuppua edestä ja takaa. Katsomme myös, miten se istuu ja makaa:


 
Joskus pitkän tuijottelusession jälkeen pohdin, kuka meistä vahtii ketä.


Kun lopulta väsähdän Nupun valvomiseen, viritän taas antennin paikoilleen.

Koska maailma tuntuu pyörivän nyt Nupun ympärillä, eräs pieni asteroidi galaksin ulkosyrjällä on tuntenut olonsa viime aikoina melko pieneksi ja näkymättömäksi.

 
Se on kyllä mukana leikeissä ja touhuissa mutta ikään kuin sivustakatsojana.

Toisinaan siitä tuntuu kuin se olisi enää vain
Nuppu-auringon säteistä lankeava varjo.

Vaikka se joskus etsiytyy parrasvaloihin, joku toinen onnistuu imemään kaiken valon.


Eilen Juju sai vihdoin tarpeekseen kakkosviulun vinguttamisesta ja muistutti, että minulla on Nupun lisäksi toinenkin sydänkäpynen, joka kaipaa huomiota:

Emo vain värittelee mandaloita, vaikka voisi leikkiä Juipan kanssa!

Tunsin omantunnontuikkauksen sisuksissani, sysäsin puuvärit parempaa hetkeä odottamaan ja omistin erityisen paljon aikaa omalle varjoisten kujien pojalleni, jonka pieni karvainen pää liian usein suukotta nyt jää.

Leikimme ainakin vartin verran Kassi-Elmoa ja mattoleikkejä.
Annoin Jujulle myös erityistehtävän: se sai valita, minkälaiset
kakkapussit valjastamme seuraavaksi kissojen kikkarekäyttöön.

Kiltti poika poimi pussien joukosta isosiskon lempparit!

Juju tiesi myös olevansa tärkeä, sillä kuvasin sen hiekkaklosettikäynnin
ja lupasin jakaa kallisarvoisen hetken blogissa koko maailmalle.

Koska Juju sanoi lopuksi niin vetoavasti ”PUU”, nostin sen keittiön sivupöydälle
harjattavaksi ja yritin kysellä, mistä puusta on kyse. Voisiko se olla se emolle
nuhaa aiheuttava koivu? Vai kenties kotikadullamme kukkiva hevoskastanja?
Vastausta en  saanut edes hammaspesun yhteydessä, mutta selvää on,
että Jujulla on ollut emoa ikävä ja viikonloppu tulee nyt tarpeeseen!

Ja kun kaikkia kissoja on hoidettu ja viihdytetty,
on emollakin taas aikaa vähän värittää...

21 kommenttia:

  1. Voi tötterö! :( Kyllä nyt on tassuvaivoja! Figo symppaa!

    Ihminen rapsuttelee, paijaa ja hoitaa kissojaan ja värittelee vaikka silloin kun ne nukkuu. Elleivät sitten nuku väritystyön tai värittäjän päällä sopivasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos symppauksesta! On kyllä harmi tuo tassujuttu. Alan epäillä, mahtaisiko olla jokin autoimmuunijuttu, kun ei mikään oikein tepsi. Katsotaan nyt, kun saadaan tassu taas kuntoon, että menisikö ohi vai pitääkö kysellä apuja eläinlääkäriltä. Huoh. Raskasta, kun ei tiedä, mitä voisi tehdä, ja koko ajan huolettaa.

      Värittäminen on nyt ollut tervetullutta terapiaa tälle ylihössöttävälle kissaemolle. Mutta vaikka kissat menisivät nukkumaan silloin, kun kaivan mandalat esiin, niin puuvärien jänskä rahina saa molemmat saapumaan paikalle ja juurikin lösähtämään keskelle kirjaa! :-D No, terapiaa hellytys ja naurukin ovat. :)

      Poista
    2. Kannattaa ottaa jutuksi eläinlääkärin kanssa, eihän se niin voi olla, että kissalla pitää aina olla tötterö päässä! Onkos siltä muuten otettu ja katsottu hiiva- tms. näytteitä? Autoimmuunijuttukin voi olla. Tai sitten se on vaan Jotakin, kuten vaikka Figolla: ongelma on, vaan syytä ei löydy.

      Ei ota kissaeläimistä ja heidän vaivoistaan aina selvää! Se taas on selvää, että hellytys ja hyvä mieli ovat hyväksi ihmiselle ja kissalle ;)

      Poista
    3. Tuo oli muuten blogimme 2000. kommentti, joten ihan ensinnä onnittelut ja kiitokset siitä! :-D

      En ole vielä kirmannut Nupun kanssa eläinlääkärille siksi, että kävimme vuosi sitten tämän saman jutun takia kahdessa eri paikassa useampia kertoja. Kissaklinikalla otettiin kaikki mahdolliset kokeet, raappeet, näytteet ja jopa röntgen-kuvat, eikä löytynyt YHTÄÄN MITÄÄN! :-o Siitä syystä papereihin merkattiin, että kyse on stressinuolemisesta tai pahasta tavasta. Stressaantunuthan Nuppu ei ole vähimmässäkään määrin, joten ajattelin, että sen touhukkuus vain purkautuu tuolla lailla. Sain mukaani ison nipun papereita, joissa kerrottiin, kuinka kissaa voi aktivoida. Siitä syystä meiltä löytyy kaikenlaista härpäkettä sen lisäksi, että käytössä on tietysti kaikkea simppeliä kivaa, paljon yhdessäoloa, temppukoulua, leikitystä ja ties mitä... Joten yritystä ainakin on ollut. Töistä en sentään pois voi tämän takia jäädä, mutta yritän sitten vapaa-aikanani pitää Nupun ilman tötteröä ja vahtia, ettei se pääse tassua näpertämään.

      Koska tämä Nupun tassujuttu on tutkittu moneen kertaan niin perusteellisesti, niin yritän vain nyt hoitaa hommaa itse ennen kuin menen taas klinikalle, jossa käydään sama rumba uusiksi yhtä laihoin tuloksin. Jospa tämä vaikka liittyykin esim. valon määrään ja hormoneihin, koska jälleen sama kierre alkoi samaan aikaan keväästä. Kasvattajaltakin on tullut vinkkejä, mitä voisimme kokeilla, joten yritän olla lannistumatta. Onneksi Nuppu kuitenkin on niin sopeutuvainen. Se ei mene töttää karkuun iltaisin, ja tulee vielä minua lohduttamaan, kun olen kaulurin takia sydän ihan riekaleina. <3

      Poista
    4. Ai niin, nyt muistankin, että on mainittu noista kaikista kokeista ja näytteistä. Oikeastaan harmi ettei niistä löytynyt mitään, koska jos olisi löytynyt, voisi löytyä hoitokin. Muuten täytyy varmaan todeta, että "syy tuntematon". Figolla on osittain vähän samanlaisia oireita, paitsi että sillä tuli kaikenlaista nyppimisestä riippumatontakin vaivaa tassuihin, jotka sitten parani kortisonilla (ne kovettumat ym.). Ja useimpia varpaitaan se kaluaa seurauksena jostakin, josta sitten seuraa tietysti ihon rikkoontumista ja muuta. Ainoastaan kannuskynsiään Figo nyppii "asioikseen". Stressaantunut ei ole sekään, aktiviteettiä tarjotaan ym. Se saattaa ihan rauhassa makoilla tuossa, ja nyppiä. Ennen kastrointia se kyni turkkia jaloistaan, mutta se ongelma poistui yhtä matkaa boolssien kanssa.

      Toivottavasti Nuppu lopettaisi epäterveelliset harrastuksensa ja antaisi tassujen olla! Ja ihailemme todellakin sopeutuvaisuutta, kyllä ei meillä kävisi tötterön käyttö noin helposti! Ihana, kun aivan lohduttaakin ♥

      Paljon tsemppiä teille ja rapsutuksia erittäinkin Nupulle. Jujulle kanssa sopivasti, ettei tule paha mieli ;)

      Poista
    5. Kiitos tsempeistä ja rapsutuksista! Ne otettiin täällä oikein kehrääväisesti vastaan. Nuppu on ollut eilisen ja tämän päivän ilman satelliittia ja sen verran rauhallisesti tassun suhteen, että mäkin olen voinut tehdä kaikenlaista muutakin kuin vahtia sitä haukkana. Juju taas on palkinnut heti ekstra-ajan olemalla maailman hellin pikku kainalokisu. ♥

      On kyllä outoja nämä tassuoireet, ja välillä tuskastuttaa tosiaan eniten, kun ei tiedä, mistä ne johtuvat. Vaikuttaa kyllä tuon teidänkin boollssikokemuksen mukaan siltä, että hormonitkin voivat tähän soppaan liittyä. On kyllä onni, että Nuppu on niin tötterömyönteinen, sillä tuutin pitäminen nopeuttaa huomattavasti tassun paranemista. En edes uskalla enää kirjoittaa, että toivoisin tassun pysyvän nyt tämän parannuskerran jälkeen kunnossa...

      Tsemppiä edelleen teillekin! Jatketaan tassuoperaatioita tahoillamme ja nujerretaan ne! :)

      Poista
  2. Oi Juju! Sinut oli unohdettu lähes kokonaan! Onneksi sinut nyt huomattiin! Nuppukin tuijotat vaan Ruffen kuvaa.. se vaan haluaa olla kohtelias naapureille, usko jo! ;) - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, Pepsi, ei saa syyllistää tätä onnetonta kissaemoparkaa lisää! :-D En ole koko viikolla tehnyt vapaa-ajallani muuta kuin yrittänyt parantaa Nupun elämänlaatua. Vaikka Jujitsu on nyt ollut vähän vähemmällä, niin jokapäiväisiä agilitytreenejä ei ole unohdettu. Olen luvannut poitsulle, että nyt viikonloppuna mietitään, mitä uutta ja hienoa voitaisiin opetella. :)

      Poista
    2. Ai niin, Nuppu käski poistamaan Ruffen-tuijotuskuvan, koska asiasta on tosiaan pakko päästä jo yli. Emosta ne kuvat vain ovat niin huvittavia. :-D

      Poista
  3. Erittäin huomaavaista emolta että myös Juju ilman tötteröä saa ansaitsemansa huomion :)
    Pikaista paranemista tötteröpäälle ja kivaa viikonloppua koko perheelle tötteröillä ja ilman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ihanaa saada emonkin vähän tsemppiä. :) On kerrassaan sietämätöntä, kun ei voi jakautua kahtia niin, että toinen puoli musta antaisi Nupun hengailla ilman tötsää 24/7 ja toinen leikittäisi ja paijaisi Jujua. Täytyy kokeilla nyt viikonlopun aikana keitellä jotain mikstuuraa, jotta jakautuminen onnistuisi...

      Poista
  4. Nuppu, hirmu ikävää kun sun jarpaat on pipit, mut onneksi saat kunnolla huomiota! Etkä joudu kalastelemaan niinku Juju-parka, jota ei melkein huomattu yhtään. Määkin tiiän miltä tuntuu kun ei saa huomiota. Tai kyllä toi yks heittää hiirua aina kun sielle vien, mut muuten se on lahna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset on kyllä niin plääh, kun eivät pysty multiploitumaan! Yritystä sentään onneksi on, kuten tuossa edellä jo suunnittelin. :-D

      Poista
  5. Hah, vähänkö kiva tuollainen värityskirja, miäkii tahon! :D tiedän kyllä tuon tunteen, kun jollain toisella eläimellä on jotain erityistä niin toinen jää hiukan huomiotta... Täytyy vaan yrittää suunnitella jokaiselle jotakin pientä joka päivälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ookin hauska? :-D Suomalaisesta kirjakaupasta tuon ostin, ja siellä oli vaikka minkälaisia. Värittäminen oikeasti rauhoittaa, ja aivot alkavat tuottaa kaikenlaisia ideoita, joten ei mitenkään hullumpaa ajanvietettä.

      Onpa kiva saada vertaistukea ja kuulla, etten ole ainoa, joka on tuntenut syyllisyyttä siitä, kun toinen mussu jää vähän toisen varjoon. Tänään olen leikittänyt molempia moneen otteeseen, joten nyt on sädekehä pään päällä. 0:-)

      Poista
  6. Jos yhtään lohduttaa, niin mulla jää yhden potilaan takia heittellle 3 kaveria ;)

    Tsemppiä tassulle, parantukoot se pikasieti !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hmm, vähän lohduttaakin mutta myös myötäharmittaa! Kyllä kaikkien kissojen kuuluisi nauttia spotlaitista, eikä kukaan saisi koskaan sairastua. Kiitos tsempeistä! :) Eka yö ilman tötteröä sujui hyvin, ja Nuppu oikein hyrisi aamulla onnesta. <3

      Poista
  7. Me toivotetaan paljon tsemppejä täältä mökiltä, Nupun pitäisi päästä myös tänne touhuamaan. Täällä on niin paljon tekemistä ulkona ettei Nuppu ehtisi ajatella tassua ollenkaan! Cocon kanssa Nuppu voisi vaikka katsella laineiden lotinaa tai onnen hypähdellä Rufuksen kaverina. Toivottavasti tassu on jo parempi ja ihanaa, että Jujukin saa huomiota ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuppu tykkäisi takuulla mökkielämästä ja varmaan ihan hyppelisi tasajalkaa innosta. Se oikeasti tekee niin esim. mummolassa, kun ei tiedä, miten päin olisi, kun on niin kivaa. :-D Tassu on onneksi jo parempi, mutta en nyt edes ilakoi asiasta, koska se saattaa lähteä taas huonompaan suuntaan hetkenä minä hyvänsä. Mutta toivotaan toki, ettei!

      Poista
  8. Nimimerkki Työ häiritsee elämäääää kirjoittaa: Perjantaina palveluskunta tarjoili päivällistä klo 16.30 mutta siihen järjenjuoksu loppui. Peppi juoksi häntä suorana kurilurihuri, ja flegmaattinen palveluskunta tiedusteli laiskasti, puriko ampiainen. No ei! Leikkiä piti! Aamun leikkihetki liian lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että meitä ihmisiä flegmatioinemme! :-) Onneksi kissat ovat mestarikommunikoijia ja saavat viestinsä aina lopulta perille.

      Poista