keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kuka pelkää kummituksia?

Tänä aamuna kiitin onneani, sillä olin valinnut kerrankin täydellisen ajankohdan etätöille. Ulkona vihmoi vettä eikä päivä tuntunut valkenevan sitten millään. Tunsin silti oloni ihanan kotoisaksi, sillä asettelin tyynyn selkätueksi, vedin täkin ylleni, nostin läppärin syliäni lämmittämään ja kutsuin kaksi ihanaa karvapalloa viereeni kehräämään. Kaikki oli niin hyvin kuin vain saattoi olla, kunnes asunnossamme alkoi kummitella.
  
Näin leppoisissa tunnelmissa Juju oli ennen kuin homma riistäytyi yliluonnolliseksi.

Myrskytuulen ulina ikkunoiden takana ei pelottanut meistä ketään, mutta jouduin nostamaan epäuskoisena päätäni, kun kuulin yhtäkkiä, kuinka kylpyhuoneen ovi kolahti ja aukeni naristen.
 
Kylmät väreet kiisivät Jujun nenännöpökästä häntäpiihin,
ja minunkin niskavillani pörhentyivät hetkeksi.

Jopa Nuppu liikutteli hetken korviaan mutta päätteli sitten, ettei kummituksesta olisi haittaa.
 Parhaassa tapauksessa se vain piilottaisi kesäksi emon nolon kissapipon.

Juju ei kuitenkaan suostunut rauhoittumaan ennen kuin menin varmistamaan, ettei kylpyhuoneen pimeydestä ollut astellut asuntoomme päätöntä ratsumiestä, aivostamme haaveilevaa zombia tai kohisten hengittävää Darth Vaderia. Suljin oven ja vannotin, että ilmastoinnissa puhaltavat myrskytuulet ne vain olivat tehneet meille tepposensa.
 
Näinköhän emoa on uskominen? Harvemmin tuulet ihan noin velmuja ovat...

Vaikka selvisimme pelkällä säpsähdyksellä, Juitsin nukkumafiilikset olivat hävinneet kesätuulten mukana huitsin Nevadaan. Haamut sen sijaan kummittelivat yhä pikkukissini mielessä, joten kerroin sille lohdutukseksi toisestakin myrskytuulten aiheuttamasta väärinkäsityksestä, joka sattui minulle, kun asuin vielä yksin toisessa kaupungissa ja suomensin myrskyisenä syysiltana haamumaista romaania. Juuri kun käänsin virkettä, jossa kirjan henkilöt seikkailivat aavetalossa ja näkivät portaikossa pelottavan olennon, tietokoneeni sammui samoin kuin kaikki asuntoni valot. Silmät lautasina hiivin kännykän valossa parvekkeelle ja huomasin, että koko kaupunginosa oli pimentynyt. Ja vaikka toisin voisi kuvitella, selvisin tuostakin koettelemuksesta näkemättä ainuttakaan vampyyria, haamua tai lumimiestä. Niinpä on myös epätodennäköistä (joskaan ei mahdotonta), että kylppärissämme vaanisi kovin hurjia mörköjä.

Luulin, että tarinani oli jännä ja kiehtova, mutta Juju olikin vajonnut sen aikana levolliseen uneen.

Ehkä täytyykin kertoa seuraavan kerran hurjempia juttuja, sillä kukapa ei paria hiuksia nostattavaa aavetarinaa olisi kuullut...

 

18 kommenttia:

  1. Kummitusjuttuja näin vähän ennen nukkumaan menoa!

    Ei ihme että Juju pelästyi. On aivan mahdollista, että SE tai NE oli teidän kylppärissä. Olivat varmana tulossa tekemään kolttosia ja rötöksiä, josta sitten olisi syytetty viattomia kissoja. Kenellä tahansa menisi päiväunet sellaisesta.

    PS. jos tämä kommentti on tullut kolme kertaa, poista ylimääräiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Ei tullut kommentti kuin kerran, joten SE tai NE saattavatkin olla vuorostaan siellä sua puijaamassa! Onneksi Juju sai tankattua menetetyt unet ja iskäkin on kotona Nuppu-neidin turvana. :) Toivottavasti ei nyt aiheuttu painajaisia tällä myöhäisillan haamupostauksella!

      Poista
  2. No huh! Onneksi tuuli ja sade taisivat juuri helpottaa täällä, joten ehkä me uskalletaan nukkumaan.. - Pepsi + Max + emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haamut kaikkoavat ihan varmasti pilvien kera muille maille, joten nyt on turvallista mennä nukkumaan! :) Öitä!

      Poista
  3. Huh mitä kummituskertomuksia, meilläkin ois pari hassua. Toi olis kyllä pelottavaa, kun valot sammuvat kesken kaiken onneks se oli vain sähkökatkos! Me kun mentiin viime kesänä mökille tapahtui kummia.. Päivällä kaikki meni hyvin, mutta kun tuli ilta ja olimme menossa nukkumaan alkoi radiosta kuulua semmoista kohinaa. Radio ei ollut siis päällä, mutta johto oli kyllä seinässä.. Alkoi pikkasen pelottamaan :D Asiaa ei helpottanut se, että ulkovalotkin meni päälle vaikka kukaan ei siellä hiippaillut. Tarinan pelottavin osuus on se, että ukkini kuoli mökin sohvalla, hän taisi kertoa meille kummitusterkut! Joskus sitä aiemmin on sieltä myös kuulunut koputusta. Kummitusmökki, mitähän kummaa tapahtuu viikon päästä :D Iiks!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkökatkos osasi tulla tosiaan pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun olin jo valmiiksi säpsynä. :-/

      Huu, aika kananlihallenostattavia nuo teidänkin mökkihetket! Mutta jos ne olivat ukin terveiset, niin varmasti hyvin lämpimät sellaiset, joten ei hätää! :) Teidän pitää tehdä kyllä ihan oma kummituspostaus ja tarkkailla nyt haamumaisia juttuja siellä mökillä, jos suinkin kaikilta seikkailuilta ehditte. :)

      Poista
  4. Teillä on kyllä niin jänniä tarinoita, kummituksia ja välillä örkkejäkin. Onneksi luin nyt aamulla ettei mennyt yöunet ! :)
    Kummituksetonta torstaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin muuten itse yöllä jotain zombiunta, joten kalahti omaan nilkkaan tämä pelottelu! :-D Toistaiseksi tämä päivä on alkanut ihanan haamuttomasti. Aurinkoista päivää teillekin! :)

      Poista
  5. Hui kummituksia! Meidän asunnossa ei oo ikinä tainnu tapahtua mitään omituista.. Onneksi Jujukin sai uudestaan unta vielä moisen pelottavan koitoksen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummituksettomuus on kyllä asunnolle ehdoton plussa! :) Meillä on 30-luvulla rakennettu talo, joten se on kyllä aika otollinen jo kummittelulle. Mun mielikuvituksella olisi mahdoton yöpyä jossain ihka oikeassa kummitustalossa. Tai no, olen sen muuten tehnytkin, ja vähän väliä piti töniä mies hereille, kun en itse saanut unta ja olin varma, että alkaa kummitella heti, jos jään yksin asiaa tarkkailemaan! :-D Mutta ei kummitellut, ei. Ainakaan sillä kertaa. ;)

      Poista
  6. Sä KÄÄNNÄT! Ilmankos nää tekstit on aina niin ilmeikkäitä. Ootkin kirjoittamisen & kielen ammattilainen :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)) Hyvä, jos teksteissä on tolkkua – olen yrittänyt tosiaan treenata kääntämällä, kirjoittamalla ja toimittamalla. :o)

      Poista
  7. Tuli vaan mieleen, ettei teillä vaan olisi tullut sen teidän Titanicin mukana noita kummituksia, salamatkustajin ;) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän ne muuten tulivatkin! 8-o Paatti keinuu tuolla olkkarin aalloilla ankkurissa, joten pari leninkeihin puettua englantilaisneitoa on varmaan vilahtanut meidän kylppäriin nenäänsä puuteroimaan. Eivät ne kovin vaarallisia voi olla, joten siitä vain! :)

      Poista
  8. Hui, hurjaa! :) taisitkin joskus kertoa tuosta talon pimentymisestä käännöksen aikana, aika hauska (ja hurja!) sattuma! Hyvä kuitenkin, että Jujukin malttoi mielensä ja jatkoi unosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä niin ikimuistoinen sattuma, että veikkaan kirjan haamun osallistuneen jollain tavalla sähkökatkoksen loihtimiseen! :-D Onneksi ovet eivät ole enää aukeilleet täällä itsekseen, niin Jujukin on saanut nukkua kaikessa rauhassa. :)

      Poista