Mautsi vau, maalaisserkut!

Hupsujen elämä on viime aikoina ollut kovin tyylikästä. Siinä missä Nuppu on töpsötellyt asunnossamme tötterö trendikkäästi kallellaan, emo on pyörähdellyt huolestuneena peilin edessä ja kysynyt fashionista-neidiltä mielipidettä milloin mistäkin: Ei kai peppu näytä isolta ratsastushousuissa? Eiväthän pöksyt vain ole kuin nyppyyntyneet sukkikset? Ja mitäs ihmettä lakkiaisiin voisikaan pukea, kun mikään ei sovi yhteen minkään kanssa?

Nupun mielestä mikä tahansa on trendikästä verrattuna vanhaan,
naskalihampailla koverrettuun kauluriin. Neiti vaati, että töttö otetaan
pois, jotta se pystyisi keskittymään paremmin emon muotihuoliin.

Nupusta ratkaisu jokaiseen asukokonaisuuteen on vyö,
jonka voi solmia niin tassun kuin massunkin ympärille.

Chapsi aiheutti Nemboselle hieman ihmetystä, sillä emo tuskin mahtuu
 tämän kotelomekon sisälle, vaikka onkin käynyt taas pari kertaa pitkällä lenkillä.

Nuppu osasi lopulta auttaa minua jokaisessa vaatepulmassani, sillä nukkuuhan se välillä vaatekaapissa kolttujen, sukkien, vöiden ja valkoista karvaa imevien villatakkien joukossa. Mutta mitä Nuppu on saanut palkkioksi vinkeistään? Ei, se ei ole saanut raksuja, vaan emo on aina vain tylysti kerännyt luunsa, chapsinsa ja mekkonsa ja karauttanut niin ratsastusleirille kuin sukuloimaankin ­­– aina ilman Nuppua ja sen toffeelaikukasta pantteriystävää!

Perjantaina kapsäkki oli taas pakattu, eikä Nupulle ollut sijaa sen sopukoissa.

 

Reissurepulla oli tällainen vaikutus herkkään pikku mammanpoikaan.

Karvapalleroita ei kuitenkaan ole kertaakaan unohdettu, vaan heppailun ajan Nuppu ja Juju saivat nauttia action-leffoista iskän kainalossa. Viime viikonlopuksi katit taas saivat seurakseen iki-ihanan mummi Poppasen, joka hoivaa aina esimerkillisesti silkkiturkkisia lapsenlapsiaan. Kissojen mussutusviikonlopun aikana emo ja iskä puolestaan tekivät jännittävän matkan, jonka aikana ne näkivät ihka oikeita julkkiksia: Tallin tarinoita -blogista tutun Sohvin koko eläinkatraineen sekä Villin meiningin Vilman (tosin harmillisesti ilman Siiriä). Koska Nuppu ja Juju eivät päässeet itse paikalle, otin niille tietysti kuvia, joita väritin mukavilla faktoilla ja nippelitiedoilla:

 

Kohtasin vehreän pihlajan katveessa komean ja kovin pehmeäturpaisen Eemelin.

Samalla laitumella käyskenteli myös islantilaissukuinen Sónata,
joka taistelee supersankarin asussaan kesäötököitä vastaan.

Tallin hämärissä vipelsi kaikkien eläinfanien rakastama nokkela kilikaksikko
Lilli ja Vili! Touhukkaista sirkustaiteilijoista oli mahdoton saada tärähtämätöntä kuvaa,
sillä pikku määkijät viilettivät karsinassaan valoakin nopeammin.

Sohvi ja Tytti sentään suostuivat poseeraamaan hitaalle kuvaajalle hieman maltillisemmin.

Kattikaksikosta oli kiva kuulla hepoista ja vuohista, mutta tällainen ilme Nupulle tuli, kun aloin tarinoida niiden maalaisserkuista:

”Onko ne siis niitä ihan oikeita kissoja? Niitä hiirulaiskissoja?”
No niitäpä hyvinkin!

Ensimmäisenä näin tällaisen retaleen, joka ei liikahtanutkaan, kun kutsuin Pipsaa.
Niinpä vaihdoin huikkailuni Misseen, ja sain kuin sainkin katsekontaktin. Haa!

Pipsasta sekaannus oli hulvaton: miten kaupunkilaisserkkujen
mama onkin niin höppänä, ettei vieläkään erota kahta
täysin erinäköistä kissaa?

Vaikka Pipsa on pieni, siro ja sievä, se on myös pippurinen rotantorjuja.

Yhtä lailla hurjapäinen on tämä Nupun ja Jujun ikuinen idoli Misu.

”Katsokaas, kaupunkilaisserkut, näitä sapelitassuja!”

Mikä hienointa, tällä pikku soturilla on myös pehmeä puoli. Misu tuli paijattavaksi, poseerasi
kuin konkari ja esitti juhlavieraiden edessä temppuja ilman ramppikuumeen häivääkään!

Nuppu ja Juju haaveilevat, että ne joskus vielä pääsisivät emon ja iskän mukana valjaissa maalaisilmaa nuuhkimaan. Sitä ennen niiden ei auta muu kuin leikkiä suuria saalistajia täällä kodin suomassa turvassa:

Nuppu oli leikisti Pipsa, joka huomasi muurin alta luikertelevan
rantakäärmeen. Se hyökkäsi ja sai matelijan säntäämään pörheänä
voikukkapellolle. Ei mikään lällyjen leikki siis!