Näytetään tekstit, joissa on tunniste mandala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mandala. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Poika varjoisilta kujilta

Toukokuun seitsemännestätoista päivästä saakka verkkokalvoilleni on heijastunut non-stoppina kuva beigestä naamiokissasta, jolla on etutassuissaan valkokärkiset balettitossut. Tanssijatar on mitä ilmeisimmin pyörähdellyt pääasiassa vasemmalla varvastöppösellään, sillä se on ikävästi puhki kulunut. Toisin sanoen joudun jälleen kerran ikäväkseni raportoimaan, ettei Nuppu-raasu ole päässyt eroon sinnikkäästä tassuvaivastaan. Neitonen ehti viettää tötterötöntä jäätelökesää alle viikon, kun varpaanvälit alkoivat taas punehtua. Niinpä tämä viikko on sujunut kauluria renkaten.

Nuppu imitoi Pingviini-tuuttia aina silloin, kun kukaan ei ole vahtivuorossa.

Muun ajan joko minä tai mieheni katsomme Nuppua edestä ja takaa. Katsomme myös, miten se istuu ja makaa:


 
Joskus pitkän tuijottelusession jälkeen pohdin, kuka meistä vahtii ketä.


Kun lopulta väsähdän Nupun valvomiseen, viritän taas antennin paikoilleen.

Koska maailma tuntuu pyörivän nyt Nupun ympärillä, eräs pieni asteroidi galaksin ulkosyrjällä on tuntenut olonsa viime aikoina melko pieneksi ja näkymättömäksi.

 
Se on kyllä mukana leikeissä ja touhuissa mutta ikään kuin sivustakatsojana.

Toisinaan siitä tuntuu kuin se olisi enää vain
Nuppu-auringon säteistä lankeava varjo.

Vaikka se joskus etsiytyy parrasvaloihin, joku toinen onnistuu imemään kaiken valon.


Eilen Juju sai vihdoin tarpeekseen kakkosviulun vinguttamisesta ja muistutti, että minulla on Nupun lisäksi toinenkin sydänkäpynen, joka kaipaa huomiota:

Emo vain värittelee mandaloita, vaikka voisi leikkiä Juipan kanssa!

Tunsin omantunnontuikkauksen sisuksissani, sysäsin puuvärit parempaa hetkeä odottamaan ja omistin erityisen paljon aikaa omalle varjoisten kujien pojalleni, jonka pieni karvainen pää liian usein suukotta nyt jää.

Leikimme ainakin vartin verran Kassi-Elmoa ja mattoleikkejä.
Annoin Jujulle myös erityistehtävän: se sai valita, minkälaiset
kakkapussit valjastamme seuraavaksi kissojen kikkarekäyttöön.

Kiltti poika poimi pussien joukosta isosiskon lempparit!

Juju tiesi myös olevansa tärkeä, sillä kuvasin sen hiekkaklosettikäynnin
ja lupasin jakaa kallisarvoisen hetken blogissa koko maailmalle.

Koska Juju sanoi lopuksi niin vetoavasti ”PUU”, nostin sen keittiön sivupöydälle
harjattavaksi ja yritin kysellä, mistä puusta on kyse. Voisiko se olla se emolle
nuhaa aiheuttava koivu? Vai kenties kotikadullamme kukkiva hevoskastanja?
Vastausta en  saanut edes hammaspesun yhteydessä, mutta selvää on,
että Jujulla on ollut emoa ikävä ja viikonloppu tulee nyt tarpeeseen!

Ja kun kaikkia kissoja on hoidettu ja viihdytetty,
on emollakin taas aikaa vähän värittää...