sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kummitusten kesä

Nyt ei ole h niin kuin halloween, vaan h niin kuin heinäkuu. Aurinko porottaa laiskasti, ruohonkorret havisevat leppeässä tuulessa, eikä lällykämpää vuodenaikaa osaa edes kuvitella. Silti Nuppu on mönkinyt tänään silmät lautasina, häntä puuhkassa ja korvat pelokkaasti lerpallaan. Ketä siitä on syyttäminen? No tietenkin sinnikästä kissaemoa, joka on saanut päähänsä, että 1) Nuppu tykkää ulkoilusta ja 2) Aktivointi tekee Nupulle hyvää. Niinpä viaton mutta pahaa-aavistava neitonen valjastettiin heti aamukahdeksan jälkeen, ympättiin koppaan ja kiikutettiin lähintä puistikkoa ihmettelemään.

Jos Nuppu olisi tiennyt, mitä tuleman pitää, se olisi pakannut mukaansa viidakkoveitsen.
Lääniä on silmän kantamattomiin, mutta ei jooko mennä tuonne karhun onkalolle!

Kummasteltavaa riittikin, sillä paikka oli Nupulle ihan uusi. Ohi hipsutteleva maratoonari sai kisulaisen köpöttämään kiireesti lehvien suojaan, eikä kauempana surahtelevat autot ja motskarit varsinaisesti hivelleet sen herkkiä tärykalvoja. Pikkukoiran louskutusksen kuullessaan Nuppu pyöristi siniset simmunsa, joten en uskalla edes ajatella, mitä se olisi sanonut, jos hauva olisi ilmestynyt näköpiiriin.

"En kyllä liiku, enkä hengitä, enkä möngi, enkä vipsauta edes viiksikarvaa..."

"Mikä siellä rasahti? Ota pois, ota pois, ota pois!"
Kumpi on pahempi, iso paha maailma vai iso paha boksi?
Jälkimmäinen tietenkin, joten seikkailu jatkuu...

Välillä Nuppu haki kiehnäilyturvaa emon sandaloiduista jaloista.


Yritin selittää Nupulle, ettei mitään pelättävää ole: Nupun iskäkin käy aamuisin rahistamassa lenkkareitaan hiekkateillä, eivätkä autonvonkaleet yleensä poikkea asfalttiraiteiltaan. Se ei Nuppua kuitenkaan lohduttanut, ja oikeastaan ymmärrän kyllä miksi. Miltähän minusta tuntuisi, jos joutuisin yhtäkkiä heiluvassa vankisellissä kummalliseen paikkaan, jossa kuuluisi suden ulvontaa ja maata järisyttäviä räjähdyksiä? Aaveet kuiskailisivat kummitusjuttuja korviini, ja kun vilkaisisin taakseni, näkisin päättömän ratsumiehen! Kaikkeen silti tottuu, joten ehkä parin kerran jälkeen halaisin jo vaikertavaa muumiota kuin vanhaa ystävää, ottaisin rennosti aurinkoa kreivi Draculan kanssa ja kävisin hakemassa jätskikitskalta mansikkatuutin kamalalle karvajetille. Näin ollen Nuppukaan ei pääse ulkoilusta kuin ragdoll kuljetuskopasta, vaan saa vielä osoittaa, miten rohkea ja reipas kissa se onkaan.

Hiljaa hyvä tulee, ja kyllä Nuppu jo osoitti rohkaistumisen merkkejä.

Kun oikein pinnisti korviaan, niin pelottavien äänten joukosta
kuului myös lintujen viserrystä ja kimalaisten surinaa.

Tomerasti Nuppu kävi kohti vaaroja.
 
Pupujussimme uskalsi jopa tepastella hämärää pensaikkoa hämmästelemään.
Mourukissa Juju ihmetteli maailmaa vain raollaan olevasta
ikkunasta. Siinäkin riitti sille jännitystä, sillä sisään puikahti
ihka oikea ulkoilman kärpänen. Ei siis mikään banaanisellainen!


12 kommenttia:

  1. Ihania ulkoilukuvia! Hyvä, että hurja ulkoilma ei kuitenkaan pelottanut liikaa Nuppua. Huomenna nähdään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja jee, kivaa kun tuutte! Nuppu ja Jujukin ovat odotelleet jo eilisestä asti. Ei olisi pitänyt heti kertoa, kun nyt polttelee jo niin kovasti eivätkä malttaisi odottaa.

      Poista
    2. Oli tosi kiva käydä ja ihana oli nähdä teidät ja kissat. :)

      Poista
    3. Harmi vain, ettei ehditty pidemmästi jutella ja vaikka käyttää Nuppua ulkona. :) Tulkaa seuraavan kerran viikonloppuna, niin on paremmin aikaa!

      Poista
  2. Ihania kuvia Nupusta ulkona! Onneksi ulkoilu sujuu jo noinkin hyvin, kohta voittekin itse kävellä lähi puistoon eikä Nupun enäää tarvitse olla kopassa, me aina kävellää Rufuksen kanssa pitkiä lenkkejä pitkin katuja ja Rufus tykkää :) Tosin siihen meni melkein vuosi, että Rufus tuli oikeasti perässä kuin koira, mutta harjoitus tekee mestarin. Vastaan on tullut mitä söpöimpiä koiria aina Rufusta moikkelemaan ja kaikki on mennyt niin hyvin, tietysti aina pitää olla hiukan varautunut, mutta ei ne koirat mitään tee ja jos tekee niin kyllähän omistaja tietää jos koira on arvaamaton, pysyy kaukana yms. Kivaa että Nuppu nauttii ulkoilusta Jujun valjaissa ;) Joutuuko Juju olemaan nyt sitten tyttöjen väreissä? Ei ihmekkään että halusi jäädä sisälle kuikuilemaan ikkunasta :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuppu on kyllä aikamoinen söpöliini. Olisipa ihanaa, jos Nuppukin tottuisi kaikkiin ulkomaailman hammajaisiin ja olisi Rufuksen kaltainen reippailija! :) Helpottaisi kummasti tuota siirtymistä paikasta toiseen ja olisi muutenkin kivempaa Nupulle itselleenkin, kun reipastuisi vähän. Totesin, että ne Vänttisen valjaat ovat kuitenkin parhaat, joten olen käyttänyt molempia ulkona niissä vuorotellen. En tiedä, mitä Jujun ulkoilun kanssa pitäisi tehdä, kun se on oikeasti arka kissa ja aloittaa sen hirveän surkumourun. En halua väkisin pakottaa sitä, vaan voinhan sitten aktivoida Jujua sisälläkin. Toisaalta olisi hyvä totuttaa sitäkin kohtaamaan uusia juttuja... Asiasta kymmenenteen: päätin ottaa sen salasanavahvistuksenkin Bloggerista pois, ettei karsi kommentoijia. Voihan se silti olla, ettei kommentteja tule, mutta eipähän ole ainakaan vaikeaa. :-D

      Poista
    2. Ulkona on niin paljon uusia äänia ja hajuja että ei ihme vaikka vähän pelottaa, sehän on vain itsesuojeluvaistoa. Varmaan tottuu ajan kanssa ja nauttii täysin siemauksin. Söikö muuten Nuppu ruohoa...jos sanottiin että jos kissa syö ruohoa niin sadetta tulossa. Osaisin sitten varautua sateenvarjolla kun lähden kaupungille.

      Poista
    3. Nupun säätiedotus: Aurinkoa tulossa! :) Eivät maistuneet neidille nimittäin ruohontupsut. Vai olikohan syy se, että mulla oli mukana parit lohdutusraksut, jotka Nuppu naposteli hyvillä mielin.

      Poista
  3. Hei Nuppu! Oot tosi söpö! Sulla on ollut jännittävää ulkoilua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu lähettää iloiset ja tyytyväiset hurinamoikkaukset! Kyllä nyt on taas rohkea olo, kun saa olla turvallisesti sisätiloissa. Teillä näytti olevan paljon professionaalimpaa ulkoilua! :) Ehkä mekin vielä joskus reipastutaan.

      Poista
  4. Ihana söpö Nuppu ja ihanan siniset silmät pyöreinä siellä viidakossa...voi toista...mutta rohkea kisu on ja tottunee ulkoiluun kun emokin on noin sinnikäs! :) t:Rico ja PL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että Neiti Safiirisimmu vielä hoksaa, että emo kyllä suojelee lenkkeilijöiltä, koirilta ja autojen pörinältä. :) Olisi niin kiva käydä yhdessä ulkoilemassa. <3

      Poista