Kissat lomalatauksessa

Nupulla ja Jujulla on olleet oikeat kissanpäivät, sillä Läntisen mummolan visiitin jälkeen ne saivat jäädä kotiin köllöttelemään. Luovuimme suunnitelmasta, että kissat lähtisivät heti Itäiseen mummolaan, sillä suuret seikkailut olivat imeneet kaikki mehut pikku räggäreistämme. Ensimmäisenä aamuna kotiinpaluun jälkeen Juju nukkui aamulla pommiin ja missasi kokonaan yhden ruokailun! Kävin kyllä kysymässä, ottaisiko uninen kissapoika pientä purtavaa, mutta se käpristyi vain pieneksi, lämpimäksi mytyksi ja jatkoi kehräten tutimista. Vasta puolenpäivän jälkeen huomasin, että Juju nousi korissa istumaan täysin pöllähtäneen oloisena. Se haukotteli, venytteli ja tuli sitten kysymään, miksei tänään tarjoilla lainkaan hiukopalaa. Oli siis sanomattakin selvää, että lähtisin pitkälle junamatkalle yksin, ja kissat jäisivät mieheni kanssa kotiin akkuja lataamaan.

"Ihhihii, mama uskoi heti, että mua muka nukutti..."

"Oikeastihan olen täynnä tarmoa niin kuin näkyy!"

Nuppukin oli virkeä kuin viiriäinen.

Siinä missä Nuppu ja Juju vetelivät rennosti lonkkaa, minulla riitti tekemistä ja näkemistä. Pääsin jopa ihailemaan maailman ehdottomasti taitavimpia vuohia. Blogiani pidempään seuranneet varmaankin muistavat, että ottaisin mielelläni Jujulle ja Nupulle lemmikiksi tamrivuohen, jos se suinkin olisi kerrostalossa mahdollista. Sohvin opettamat kilitaiturit osasivat temppuja Jujuakin enemmän, ja sain todistaa niin estehyppelyä kuin kärrynvetoakin. Ehkä jonakin päivänä onnistun vielä kaappaamaan edes yhden noista söpöistä pikku määkijöistä ja salakuljettamaan sen kissojeni iloksi.

Pikkuinen Vili-kili vei heti sydämeni ja saa luvan kuljettaa sitä pikku kärryssään. <3

Tapasin reissullani myös muita ihania eläinystäviä, joista olen kertonut Nupulle ja Jujulle jo monta mukavaa tarinaa. Misu-kissa selvitti esteet ja temput ilman hötkyilyn häivääkään, ja Eemeli-heppa onnistui keplottelemaan itsensä aina aidan sille puolelle, jolla ruoho rehottaa vihreämpänä.

Sydämestäni on suuri siivu myös tämän hauvelin luona.
Lempeä Rico olisi varmasti hyvää pataa myös Nupun ja Jujun kanssa.

Saanko esitellä maailman söpöimmän
kanin, Romeon? Se on Nupun ja Jujun
kummisetien pikkuveli eli ihan ehta sukulainen.

Koska kissat eivät päässeet mukaan Itäiseen mummolaan, toin niille tuliaiseksi mummikissin, jolla on tapana paijata kissat aivan lättäniksi. Kun minä lähdin mieheni kanssa Tampereella pyörähtämään, kissat viettivät laatuaikaa mummin kanssa: Nuppu sai sovitella pienen päänsä mummin kämmenelle keskellä yötä ja Juju uinui onnellisena hänen jalkapohjaansa vasten. Toisinaan siis lepäily vie voiton jännittävistä seikkailuista, joskin sellaisia on taas tulossa, kuten tämä viimeinen kuva jo vihjaakin...

Missä Nuppu oikein kävi äsken? Se selviää huomenna...