Citypupu ja coolit graffitit

Nuppu on selvästi sielultaan metsän nymfi. Se viettäisi mieluiten päivänsä sammalpedillä loikoillen ja kirkkaan vuoristopuron liplatusta kuunnellen. Öisin se tassuttelisi halki saniaismetsien ja vaanisi leikkisästi leiritulen äärellä grillailevia menninkäisiä. Koska Nupun emo ja iskä eivät kuitenkaan omista metsätilkkua, kissaneidin on ollut pakko sopeutua toisenlaiseen menoon: sisätiloihin pykättyihin palmupuihin ja pehmukkeilla kuorrutettuihin ikkunalautoihin. Kun ainainen sade ja vihmonta vihdoin loppui ja kaupungin ylle laskeutui etelän lämpö, Nupun oli aika päästä korkkaamaan kuumat kesäkadut tai ainakin pieni viherläntti kaupunkipihamme laitamilla.

Nymfin on nyt aika lähteä tanssimaan aurinkoiselle niitylle!

Harkitsin ensin, veisinkö Nupun kuljetuslaatikossa hieman kauemmas puistoon. Pihamme näytti kuitenkin poikkeuksellisen rauhalliselta aikaisena arkiaamuna, joten valjastin rohkean räggärini ja kiikutin sen sylissäni pihan perukoille. Nuppu kuunteli kummissaan autojen pörinää ja ratikoiden kolinaa, eikä sen ensimmäisiä askeleita voinut kutsua suurin surminkaan korkeiksi tai ilmaviksi.

Tanssilattia ei heti kutsunut Nuppua, joten
se istui hetken aikaa pensaanvierusruusuna.

Vähitellen Nuppu pääsi taas jyvälle ulkoilusta. Se tutkaili matonpiiskaustelinettä ja kurkisteli puskien alle. Yhden ihailijankin se sai, kun ohitsemme kulki kissoista pitävä mummeli. Nuppua kehuttiin kauniiksi ja ihanaksi, ja sen itseluottamus kasvoi kohisten. Koska kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kaupunkiulkoilu, palasimme sisään jo kymmenen minuutin kuluttua. Kaikki sujui pieniä syliräpistelyjä lukuun ottamatta hienosti, joten suloista Nuppua nähdään varmasti jatkossakin pääkaupungin sähäkässä sykkeessä.

"Tännepäin, emo! Näin jotain tosi jännää!"

"Aika päheitä graffitteja! Ja punainen urheiluauto!
Tuollaisia ei kyllä mummolassa näkynyt!"

Muuten kiva, mutta emon ei olisi kannattanut polttaa kättään noihin
takana siintäviin nokkosiin... No, kaupungissa on aina omat vaaransa.