Epäonnen puhuri

Tänään oli juuri sellainen kesäpäivä kuin sääkin antaa ymmärtää: vastatuulta, tihkusadetta ja kylmää kyytiä joka käänteessä. Se ei vielä maailmaa kaada, että superkiireisenä työpäivänä lounas on louskaistava viidessä minuutissa ja kymmenet hoputtavat sähköpostit saavat tunnollisen pikku puurtajan miltei hyperventiloimaan. Senkin vielä kestää, että kaikki tavarat kimpoavat käsistä ja liikennevalot vaihtuvat sarjatulituksella punaisiksi. Vähän enemmän sen sijaan kirpaisee esimerkiksi lompakon unohtuminen kotiin juuri sinä päivänä, kun täytyy käydä ostamassa kissoille ruokaa tulevan pyhäpäivän varalta. Pulman pystyi onneksi ratkaisemaan lainarahalla, vaikka bonuksia ei kertynytkään. Aavistuksen verran tuskastuttaa myös jäinen vesitihuutus silloin, kun on teeman mukaisesti unohtanut sateenvarjon töihin.

Kurjinta tässä keskiviikossa kuitenkin on se, että Nuppu-paran tassuun on palannut se tuttu punoitus, jonka kanssa olemme kamppailleet niin monesti ennenkin. Luulin pulman ratkenneen tammikuussa, kun antibioottikuuri paransi tassun eikä vaiva enää uusinut uuden, hyväksi havaitun ruokavalion myötä. Neljä kuukautta saimme riemuita  Nupun siloisista, vaaleanpinkeistä söpöstelyanturoista, mutta nyt on taas pilvi madellut ilkeänä möykkynä  päämme päälle.

Tässä sitä taas ollaan, lähtöruudussa. Onneksi läheisestä eläinkaupasta löytyi nätti, uusi tötsä.
Samanlainen kuin poikaystävän suloisella pikkuveljellä, Cocolla. Se lohdutti Nuppua kummasti.

En ole mikään kokenut kissaekspertti, joten jos jollakulla lukijoistamme olisi jokin ehdotus, mistä Nuppusen tassuvaiva saattaisi johtua, olisin erittäin kiitollinen jokaisesta villistäkin vinkistä. Tässä hieman tietoa, mikä neitosta siis vaivaa:

Oikean etujalan tassun varpaanväleissä on pilkullista punoitusta, joka leviää noin varpaiden puoleenväliin. Kaksi eläinlääkäriä ja kasvattaja ovat sitä mieltä, ettei kyse ole allergiasta, koska muita oireita ei ole. Fuciderm Vet -voide auttoi tassuun hetkellisesti, mutta kuurin jälkeen punoitus tuli takaisin. Vasta antibiootti karkotti pöpön näin pitkäksi aikaa. En itsekään enää usko allergiaan, koska Nupun nykyinen, täysin viljaton ruokavalio on toiminut hyvin neljä kuukautta, eikä sitä ole muutettu missään vaiheessa. En myöskään jaksa uskoa, että Nuppu nuolisi tassua stressin takia, koska tyytyväisempää ja hyväntuulisempaa kissaa en ole koskaan nähnyt. Ulkona emme käy, eikä mikrohiekankaan pitäisi olla allergisoivaa. Olemme toki menossa jälleen kerran eläinlääkäriin, elleivät kotikonstit (= laimennetulla Betadinella huuhtelu + Bacipact + kauluri) toimi, mutta pahoin pelkään, että lääkärikin on taas ymmällään. Haluaisin oireen hoitamisen (yleensä antibiootilla) sijaan päästä perille, mistä vaiva johtuu. Muutenhan tästä tulee ikuinen noidankehä. Niin ihanaa kuin kissan omistaminen onkin, sairastelu vetää mielen matalaksi. Toivottavasti saisimme tällä kertaa selvyyden, mikä oikein on vialla, ja tassun kuntoon lopullisesti. Ehkä sitten höpsöydymme taas hupsuttamaankin!

Murhemonsteri sai puputettavaa suun täydeltä. Ne taitavat kuitenkin
olla minun huoliani, sillä potilas itse vaikuttaa varsin riemukkaalta.

Kolme iloista sisarusta.

Älykkö-Juju alkoi heti funtsia, miten
satelliitin voisi lähettää takaisin kiertoradalleen.

Nuppu on jo konkari tassuntervehdytysoperaatioissa.
Toivotaan, että puhdistettu tassu kuivuu ja paranee pian.