Onnea, kissimummi!

Onnellinen on se kissa, jolla on emon lisäksi lempeä ja rakastava mummi. Hän pelmahtaa paikalle aina, kun oma väki karkaa maailmalle virkistystä hakemaan. Näin tapahtui taas perjantaina, kun suuntasimme mieheni kanssa kohti kesäistä Göteborgia. Reissuun lähtömme ei Nuppua ja Jujua haitannut, vaan ne olivat hellyttävän onnellisia mummin paluusta. Minäkin olin tyytyväinen, koska tiesin, että kissat saisivat taas kunnon kesytystä: viimeksi kissapalleroitamme sai mummin jäljiltä vanuttaa ja mussuttaa tavallistakin railakkaammin, sillä niitä oli tutustutettu moniin vieraisiin, ne olivat saaneet ihmetellä jännittäviä askareita sohvanpesusta virkkuutöihin, ja yöt ne olivat saaneet kyöhnätä mummin kainalossa.

Kiitos, mummi, hyvästä hoidosta, ja kukkaisaa syntymäpäivää! <3

Hurrrr, hurrr ihanalle mummille, ja paljon kivoja synttäriylläreitä! <3

Göteborgissa Nuppu ja Juju olivat tuon tuostakin mielessäni. Tässä muutamia otteita hetkistä, jolloin ajattelin kullanmurujani erityisen intensiivisesti:

Mainostamista Ruotsin tapaan. Näin suuri ikkunakissa
ei jäänyt ainakaan minulta huomaamatta!

Olisikohan Nupulla rahkeita
seuraavaksi ikkunamannekiiniksi?

Tämän nähdessään teki mieli itsekin pötkähtää.

Kuvan karitsavaavi sai tuta paijausvajeeni...

Selvisin elämäni pelottavimmasta kummitustalosta
ajattelemalla Nuppua ja kiljumalla kovaa.

Vaikka reissussa oli mukavaa, ei pääni mennyt niin pyörälle,
etten olisi kiiruhtanut kotiin hurjaa vauhtia Nuppua ja Jujua
paijaamaan. Onneksi emonkin syli vielä kelpasi!