Puuskia ja puhureita

Viime postauksemme päättyi ihanaan vapauden hurmaan. Nuppu-kaunotar löyhytti tassujaan Titanicin kannella ja seilasi turkki hulmuten kohti jännittävää horisonttia. Vaan eipä Jujukaan mastosta tähyillessään nähnyt tummia pilviä, joita Hupsusaarten ylle oli kasautumassa.
 

Nupun olisi kannattanut ostaa Acapulcosta Gore-Tex-tuulipuku.

Ensimmäinen pieni pilvenmöllykkä ei ollut vielä kovin synkkä. Se ei tuonut mukanaan sadetta mutta pienen tuulenpuuskan kuitenkin. Koska Miss Nuppu of the Seas osoittautui niin suosituksi mööpeliksi, emme raaskineet seilauttaa sitä alkuperäissuunnitelman mukaisesti eteiseen. Keskelle olkkaria ankkuroituneesta loistoristeilijästä tuli kuitenkin ongelma, kun halusimme katsoa hömppäkomedian mutta kannella limboavat kissat peittivät puolet valkokankaasta. Niinpä aloitimme ahkeran sisustusprojektin. Kun mieheni raahasi vanhaa kiipeilypuuta kolmatta kertaa ympäri asuntoa, kuului kuitenkin pahaenteinen ”raks”.

 

Ajatella, miten tällainenkin tukki voi voimakkaissa otteissa katketa tulitikun tavoin!

Kissoille kerroimme, että pasaatituulet ne vain puhalsivat palmuvanhuksen kumoon.

Föhn-tuulet sentään kuljettivat luoksemme jotain kivaa: vanhan palmun
paikalle kasvoi hetkessä tällainen valoisa ja siro orkidea.

Seuraavan kerran tuuli kääntyi vastaiseksi, kun yritin kirjoittaa aivan tavallista pikku postausta tänne blogiin. Vaikka kuinka tökin näppäimistöä, ruudulle nytkähteli niin nihkeää tekstiä, että olin vähällä uinahtaa. Unenrippeet tosin katosivat, kun yritin miettiä puisevalle postaukselleni edes hauskaa kuvitusta. Ainutkaan valokuva ei onnistunut, vaan otokset olivat joko heilahtaneita, pimeitä tai täysin epäolennaisia. Niinpä nauhoitin Jujusta agilityvideon, jonka oli tarkoitus kiskoa onneton postauksemme epätoivon suosta. Halukkaat saavat tässä vaiheessa heittää ilmoille arvauksen, suostuiko Juutuubi lataamaan videota koko kansan katsottavaksi!

 

Tällaista bloggaus on pahimmillaan: johtosotkuja, tyhjiksi hulahtaneita akkuja,
läppärin täyttynyttä muistia ja kirjurin totaalista pään tyhjyyttä.

Jujua harmitti, kun emo uhosi jo panevansa pillit pussiin lopullisesti. 
Kuten huomaatte, niin ei vielä käynyt.

Pahin ukkospilvi ajelehti kuitenkin päälleni sunnuntai-iltana, kun saavuin lihakset kolottaen kotiin ratsastusleiriltä. Huomasin, että Nuppu lipoi tavallista enemmän etutassuaan ja välillä jopa ravisteli sitä. Niinpä pidin sille pikaisen terveystarkastuksen, jossa selvisi, että varpaiden välissä oli tutun näköistä punoitusta. Olin kuvitellut, että tassukamppailumme oli jo historiaa, sillä neiti on töpötellyt jo yhdeksän kuukautta varpaat priimakunnossa, mutta vanha vaiva möllöttää taas mörkönä arjessamme.

Joka puolelle asuntoamme ilmestyi
tällaisia kieltomerkkejä.

Niinpä Nupulle vedettiin päähän turvakypärä.

Vaikka Nuppua ei periaatteessa haittaa elää satelliittina,
se protestoi kuupan epätrendikkyyttä: tämä liilatassuinen
töttänä nähtiin jo viime kaudella. Oranssi olisi sesongin väri...

Keksimme sentään iloksemme, että hyvien nettiyhteyksien varmistamiseksi
Nuppu-satelliitti voi toimia myös aurinkopaneelina ja ladata samalla
niin omia kuin emonkin moninaisia akkuja.

Nupun tassua hoidetaan nyt laimennetulla Betadinella. Puhdistettuihin varpaanväleihin huiskautetaan ripaus Bacipact-pulveria ja toivotaan parasta. Olen yliherkkänä kanaemona kissaemona kärsinyt tilanteesta kovasti. Apein mielin hemmottelin aamulla Nuppua syöttämällä sitä tassusta, kun Juju päätti yhtäkkiä piristää hieman tunnelmaa. Se lönkötti reippaasti paikalle ja läimäytti tassullaan vettä niin, että pisarat vain roiskuivat meidän kaikkien vakaville nassuille. Juitsin toive toteutui, sillä pakkohan minun oli nauraa. Samalla haaveilin, että keittiöömme ilmestyisi kaunis sateenkaari, joka johdattaisi meidät kohti onnekkaampia tuulia…

Nuppu haluaisi vielä lähettää synttärionnittelut mummille!

Jujukin lähettää mummille aurinkoiset kehräykset ja lupaa pitää tunnelmaa yllä vastakin!

Tässä myös sokerina pohjalla se Jujun uusin agilitytemppu:

Epäonnen puhuri

Tänään oli juuri sellainen kesäpäivä kuin sääkin antaa ymmärtää: vastatuulta, tihkusadetta ja kylmää kyytiä joka käänteessä. Se ei vielä maailmaa kaada, että superkiireisenä työpäivänä lounas on louskaistava viidessä minuutissa ja kymmenet hoputtavat sähköpostit saavat tunnollisen pikku puurtajan miltei hyperventiloimaan. Senkin vielä kestää, että kaikki tavarat kimpoavat käsistä ja liikennevalot vaihtuvat sarjatulituksella punaisiksi. Vähän enemmän sen sijaan kirpaisee esimerkiksi lompakon unohtuminen kotiin juuri sinä päivänä, kun täytyy käydä ostamassa kissoille ruokaa tulevan pyhäpäivän varalta. Pulman pystyi onneksi ratkaisemaan lainarahalla, vaikka bonuksia ei kertynytkään. Aavistuksen verran tuskastuttaa myös jäinen vesitihuutus silloin, kun on teeman mukaisesti unohtanut sateenvarjon töihin.

Kurjinta tässä keskiviikossa kuitenkin on se, että Nuppu-paran tassuun on palannut se tuttu punoitus, jonka kanssa olemme kamppailleet niin monesti ennenkin. Luulin pulman ratkenneen tammikuussa, kun antibioottikuuri paransi tassun eikä vaiva enää uusinut uuden, hyväksi havaitun ruokavalion myötä. Neljä kuukautta saimme riemuita  Nupun siloisista, vaaleanpinkeistä söpöstelyanturoista, mutta nyt on taas pilvi madellut ilkeänä möykkynä  päämme päälle.

Tässä sitä taas ollaan, lähtöruudussa. Onneksi läheisestä eläinkaupasta löytyi nätti, uusi tötsä.
Samanlainen kuin poikaystävän suloisella pikkuveljellä, Cocolla. Se lohdutti Nuppua kummasti.

En ole mikään kokenut kissaekspertti, joten jos jollakulla lukijoistamme olisi jokin ehdotus, mistä Nuppusen tassuvaiva saattaisi johtua, olisin erittäin kiitollinen jokaisesta villistäkin vinkistä. Tässä hieman tietoa, mikä neitosta siis vaivaa:

Oikean etujalan tassun varpaanväleissä on pilkullista punoitusta, joka leviää noin varpaiden puoleenväliin. Kaksi eläinlääkäriä ja kasvattaja ovat sitä mieltä, ettei kyse ole allergiasta, koska muita oireita ei ole. Fuciderm Vet -voide auttoi tassuun hetkellisesti, mutta kuurin jälkeen punoitus tuli takaisin. Vasta antibiootti karkotti pöpön näin pitkäksi aikaa. En itsekään enää usko allergiaan, koska Nupun nykyinen, täysin viljaton ruokavalio on toiminut hyvin neljä kuukautta, eikä sitä ole muutettu missään vaiheessa. En myöskään jaksa uskoa, että Nuppu nuolisi tassua stressin takia, koska tyytyväisempää ja hyväntuulisempaa kissaa en ole koskaan nähnyt. Ulkona emme käy, eikä mikrohiekankaan pitäisi olla allergisoivaa. Olemme toki menossa jälleen kerran eläinlääkäriin, elleivät kotikonstit (= laimennetulla Betadinella huuhtelu + Bacipact + kauluri) toimi, mutta pahoin pelkään, että lääkärikin on taas ymmällään. Haluaisin oireen hoitamisen (yleensä antibiootilla) sijaan päästä perille, mistä vaiva johtuu. Muutenhan tästä tulee ikuinen noidankehä. Niin ihanaa kuin kissan omistaminen onkin, sairastelu vetää mielen matalaksi. Toivottavasti saisimme tällä kertaa selvyyden, mikä oikein on vialla, ja tassun kuntoon lopullisesti. Ehkä sitten höpsöydymme taas hupsuttamaankin!

Murhemonsteri sai puputettavaa suun täydeltä. Ne taitavat kuitenkin
olla minun huoliani, sillä potilas itse vaikuttaa varsin riemukkaalta.

Kolme iloista sisarusta.

Älykkö-Juju alkoi heti funtsia, miten
satelliitin voisi lähettää takaisin kiertoradalleen.

Nuppu on jo konkari tassuntervehdytysoperaatioissa.
Toivotaan, että puhdistettu tassu kuivuu ja paranee pian.