Sydämellistä puunausta

Siisteys on puoli ruokaa, ja Juju ainakin on sitä mieltä, että on kiva näyttää huolitellulta. Siksi sujautimme aktivointiviikkomme neljänteen päivään kattavan harjaussession. Tarkoituksena oli testata turkinhoitovälineistön kunto ja käyttövalmius sekä tarjota kissoille erityisen rentouttava kokovartalopöyhintä. Sen tuloksena molemmat kissat olisivat kuohkeita, kauniita ja kehrääväisiä. Ei ihme, että ensimmäinen potilas ponkaisi itsensä heti laverille lellittäväksi!

Siinä sitä on monenlaista harjaa, sukaa ja kampaa! Ja yhdet ohennussakset
sekä Nupun lahjatipu sen kunniaksi, että se osaa nyt liitää kuin lintu.

Ensimmäisenä oli vuorossa harjojen terminaattori eli Furminator.

Juju ei ole kovin innoissaan tästä kapineesta, koska emon pitää aina
furminoinnin jälkeen sanoa kalsealla robottiäänellä sama tyhmä lause:
”Juu häv biin FÖÖ-MI-NEI-TIID.”

Tämä pehmoharja vähän kutittaa Jujua. Tyttöjen vekotin!

No nyt löytyi hyvä! Karsta rapsuttaa niin ihanasti,
että melkein nousee naamalle pappailme!

Aah! Voittaja on löytynyt! Kampaaminen on Jujusta i-ha-na-ta!

Lähes kaikki välineet oli jo testattu, mutta Nuppu luimuili pöydän alla eikä halunnut kuulemma enää osallistua aktivointiviikkoon. Niinpä oli aika käydä vakava keskustelu, johon liittyi jopa Rufus. Muistutin Nuppua, että vaikka kihlat on vaihdettu ja nuoripari rakastaa toisiaan silloinkin, kun turkki on vähän länässä ja viikset vinksallaan, niin varmasti Ruffea silti piristäisi nähdä Nuppu näteimmilleen pöyhittynä. Niinpä Nuppukin antoi kumisuan hipaista villahousujensa hapsuja.

 

Kaukana ovat ne ajat, kun Nuppufjallajökull heittäytyi selälleen suittavaksi.

Yritin hieman ohentaa rehottavaa kauluria, jotta Nupusta ei tulisi
tupposuu, mutta homma ei ollut lainkaan neidin mieleen.

Nuppu töpötteli paikalta hieman kärttyisenä, ja kuulin sivukorvallani hieman motkotusta siitä, että kiusasin tällä lailla maailman söpöintä tyttöstä ja vielä naistenpäivänä. Siitä tyylikkääksi puunattu Juju saikin hyvän idean:

Näin komeana Juju vilahti Facebookin puolella ja naukaisi naistenpäiväonnittelut!

En halunnut, että Nupulle jää paha mieli kaulapuuhkan nipsuttelusta, joten järjestin kissoille vielä yhden ylimääräisen aktivointinumeron. Siihenkin kuului saksimista, mutta tällä kertaa Nuppua ei kismittänyt ollenkaan:

 

Ihana emo oli ostanut kaksi paketillista Nupun lemppariruokaa: possunsydämiä!

Jujukin oli tyytyväinen, sillä settiin kuului myös rypsipossunsuikaleita.

Naistenpäivä päättyi hempeissä tunnelmissa, kun emo täytti pakkasen
kultamussujen ekstramegalemppariruoilla. Nuppu ei edes malttanut
odottaa, mitä aktivointihassutuksia loppuviikko toisi tullessaan!

Wuuta ja wähän muuta

Viikko sitten vietettiin Hupsujen suurta nenäpäivää. Emme sovitelleet punaisia muovikuoria kuonoillemme, vaan teema syntyi tuoksunautintojen kautta. Hajusinfonia sai alkunsa, kun emo palasi heppamessuilta silmät loistavina ja hiukset ponintuoksuisina.

Juju tunnisti heti shettiksen aromit ja tahtoisi kisata sellaisen kanssa agilityradalla.

 

Kun tassut olisivat vertyneet, Puippi siirtyisi esteluokkiin puoliveristen seurassa.

Heppanuuhkujen ja messutarinoiden jälkeen oli kuitenkin aika viritellä käyntiin Hupsujen aktivointikalenteriin kirjattu wuu-juoksurata. Se näytti jotakuinkin tältä:

 

Wuu-juoksussa aktivoitava kissa nousee juoksuttajan kyytiin ja nauttii vauhdin hurmasta. Juhta panee töppöstä toisen eteen, hihkuu ”wuuuuuuu” ja kiikuttaa kissamatkustajaa tutkimuspisteeltä toiselle. Wuu-juoksijan aktivoituminen on lähinnä fyysistä, kun taas wuu-kissa saa virikkeensä suoraan mieleen ja kuonoon:

 

Ensimmäinen pyrähdys toi Jujun nuuhkimaan emon hoitoainetta. Vaniljainen aromi!

Ohoh, merisuolamönjää. Mikähän juttu tämä on?

Vasta kolmannella pisteellä Juju rentoutui kunnolliseen wuu-asentoon.

Nupun wuussa keskityttiin ihailemaan muovikukkasten kauneutta.

Huppukeksit olivat selvästi huppana-Nuppanan mieleen.

Neitosta nauratti emon jumppakassiin piilotettu lohikäärme.

Hollantilainen herkkujuusto ei kiinnostanut Nuppua,
mutta sai wuu-juoksijan watsan kurnimaan.

Jotta aktivointiviikkomme saisi myös muiden kuin kissaemon tassut maitohapoille, maanantaina oli Nupun ja Jujun vuoro hikoilla. Siinä missä möllötin itse paikoillani, kissojen täytyi vuorotellen ylittää ja alittaa minut. Saatte arvata, kuka meni ylitseni ja kuka alitseni – ja kenen vatsa oli treenin jälkeen kipeä nauramisesta!

  

Hengästyttävää hääräystä

Menneellä viikolla Hupsut eivät ole levänneet laakereillaan. Vaikka välillä olisi tehnyt mieli iskeä tassut jarrupolkimelle, olemme formuloineet eteenpäin sellaista vauhtia, että korvat vain ovat läpättäneet tuulessa. Loppuviikosta kamera painoi ainakin sata kiloa, mutta kaivoin sen silti kuuliaisesti esiin aktiivieloamme taltioimaan. Saimme materiaalia niin paljon, ettei viikkomme kulkua ja käänteitä voi millään supistaa yhteen postaukseen. Hupia riitti jokaiselle päivälle, ja totesin taas kerran, että mitä enemmän hupsujen kanssa hassuttaa, sitä höpsömmäksi touhu menee. Perjantaina pelasimme jo passionfutistakin, mutta eipäs hypitä vielä kohokohtiin, vaan aloitetaan tarina ihan alusta.

Voi ei – mama aikoo edetä tylsän kronologisesti. Eikö se keksi
tähän postaukseen mitään nokkelampaa tulokulmaa?

Tasan seitsemän päivää sitten aktivointiviikkomme pärähti käyntiin Nupun superyllärillä. Töpöjalkaneito pomppasi tuffialustalta ikkunalaudalle, ja harrastuksesta tuli aktivointiviikkomme hitti. Sitä toistettiin kymmeniä kertoja päivässä, eritoten silloin, kun palvelijat yrittivät touhuta jotakin tärkeää sivupöydän ääressä. Saimme pian huomata, että Nuppu on varsin toista maata keittiöseuralaisena kuin Juju. Siinä missä Juippa istuu nätisti kauempana ja vain katselee tapahtumia, Nupun on pakko osallistua niihin lakkaamatta. Jos se osaisi puhua, se kyselisi koko ajan ”Mikä toi on?”, ”Mitä sä nyt teet?” ja varsinkin ”Saanko mäkin kokeilla?”

 

Enää puuttuu, että Nuppu keksisi, miten jääkaapin ovi avataan.

Aktivointiviikon virallinen aloitusnumero oli lelulaatikon perkaaminen ja ohjattu leikkihetki sen uumenista löytyvillä aarteilla. Kuvittelin, että kissat heittelisivät heti riemukkaita kärrynpyöriä, mutta ne suhtautuivat hommaan niin välinpitämättömästi kuin aktivoinniksi puettuun siivousprojektiin kuuluukin suhtautua.

”Jee. Aina nämä samat tupsuttimet ja turhakkeet.”

”Jabadabaduu. Pinkkejä naruja. Melkein kuin neonvärisiä kastematoja. Jippii ja ha ha haa.”

Nuppua tylsistytti niin kovasti, ettei se vaivautunut aluksi edes paikalle. Kun aloin myllätä ja raivata lelulaatikkoa ihan tosissaan, oudot kolinat houkuttelivat neidinkin lähemmäs – ja se teki heti merkittävän löydön:

Voi vain kysyä, että miksi tällaista timanttista lelua on hillottu kissoilta piilossa?!

Voi miten kiva sitä oli rullailla pitkin olkkarin parkettia!

”Wuup wuup! Täältä tulee maailman paras tukinuittaja!”

Hups! Tämäkin leikki päättyi niin kuin kissojen leikit yleensä päättyvät.

Kurja lapsuus meidän Hupsuilla: emo kameran takana ja lelut sohvan alla.

Onneksi hyvä fiilis ei ehtinyt livetä täysin hyppysistä, vaan sain houkuteltua kissat takaisin oikeiden lelujen pariin. Ja kyllähän vinoista pinoistamme löytyi vielä kuranttiakin kamaa:

Vanha kunnon kirahvihiiri sai Nupun paitsi kumartamaan myös pyllistämään.

Nuppu vannoi uskollisuutta hiiripäälle...

...ja pyyteli pyllistystään anteeksi kirahvipäältä.

Puippi kanasensa niitylle ajoi! Jatkoon, kot kot!

 

Olkihiirikin pääsi vielä siivousrumban päätteeksi takaisin lelulaatikkoon.

Säilytimme myös pari huiskaa sekä Nupun ikioman zombin, jonka
elämäntehtävä on tuurata aikoja sitten rampautunutta Herra Apinamiestä.

Vaikka Herra Zombimies on ihana, se taisi vähän pelottaa Nuppusta.

”Kjähhähhää, Nuppu! Mie tuun ja syän sut, kun kerran oot nuin söpö!”

Meillä oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että kyseessä oli sittenkin siivousprojektiksi naamioitu leikkitempaus. Puhdasta ja siistiä tuli ihan huomaamatta, minä sain monet hyvät naurut – ja kateilla oli kaikkien aikojen leluhulabaloo. Mikä parasta, lelukopassa on taas tilaa uusille, jännittäville aktivointihärveleille, joita aion seuraavaksi askarrella itse. Voin vain kuvitella, kuinka kovasti pupsu ja tosi pöpsö pitäisivät esimerkiksi kylpytakin vyöhön pujotetusta vessapaperirullasta!

”Ihana ajatus, mama, mutta ei enää aktivointia tänään. Loppurentoutus alkoi jo.”

300 x OHOH!

Kukapa olisi vielä eilen uskonut, että kissaduomme happamampaan 50 prosenttiin kuuluva kissaneiti olisi se, joka räjäyttäisi potin aktivointiviikon ensimmäisenä päivänä heti kukonlaulun aikaan? En ainakaan minä, mutta niin vain kävi. Ja näin jälkikäteen kaikki on selvää kuin pläkki, ja merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään. Vaikka leukamme loksahtivat lattiaan ja silmämme pulpahtivat hetkeksi kuopistaan, ei suinkaan ole ihme, että Nuppu teki tänä aamuna sen, mitä kukaan ei uskonut tapahtuvaksi koskaan, ikinä tai milloinkaan.

”Täh? Siis miksi ei? Mitäs ihmeellistä siinä muka oli?”

Ensimmäinen vihje oli tuffialustan valmistelu, vaikka emme sitä tajunneet. Ihmettelimme vain, miksi Nuppu on viime aikoina käynyt silloin tällöin keittiön vaakaa työstämässä. Punnitsemisen sijaan se on liponut vaa’an jääkylmää pintaa, minkä seurauksena Nupulta on aina päässyt pari tuffiaivastusta. Puuha on vaikuttanut järjettömältä ja jopa ärsyttävältä. Noin kerran päivässä on kuulunut lips-lips-tuff, lips-lips-tuff, kunnes olemme nätisti sanoneet Nupulle, että jonain päivänä kieli vielä jäätyy kiinni vaakaan ja joudumme soittamaan palokunnan apuun.
  

Kiiltäähän se ihanasti kuin mehujää, mutta se ei ole Rio Cola tai päärynä-Lipsi! 

Toinen vihje on ollut se, että blogimme on lähestynyt tärkeää merkkipaalua. Tämä postaus on historiamme kolmassadas, joten kiltti Nuppu halusi tietenkin valmistella jotain spesiaalia sen kunniaksi. Sitä on huolettanut emon tuskailu tyhjyyttä kolisevan pään takia, eikä Nuppu halua, että emo edes harkitsisi blogieläkkeelle siirtymistä. En silti osannut aavistaa, että neito osaisi kehittää jotakin niin jännittävää merkkipäivämme kunniaksi.

 

”Jaksaa, jaksaa, äiskä! Muutkin bloggaa kuin viimeistä päivää!
Kirjoita vaikka jotain tosta mun kylkeen imeksimästä märästä läntistä.”

Kolmas vihje oli haastavampaa sorttia. Toinen maakrapuna tunnettu ragdoll, Cocopops, yllätti koko kissablogistanian sinkauttamalla vauhdikkaasti korkean esteen yli. Kehtasipa palleroinen poika jopa yllyttää Nuppua samaan. Arvelin, että Nuppu korkeintaan harmistuisi, koska sen pikku tassukat ovat niin lyhyet töpöt, ettei niillä pääse sohvaa korkeammalle tasolle, mutta mussukkani on sittenkin sinnikkäämpää sorttia ja saikin vain lisäpuhtia yllätyksensä valmisteluun.

 

”Wou! Kukapa olisi systeristä moista uskonut!”

Neljäs ja viimeinen vihje oli tietenkin Viiruvarpaiden aktivointiviikkohaaste, jonka aikataulutin alkamaan tänään. Ja voi pojat tai oikeastaan tytöt, mikä shokki meitä aamulla odotti! Kun mies meni unisena keittiöön aamupuuron keittoon, Nuppu nökötti ikkunalaudalla. Nuppu! Ikkunalaudalla! Sydän alkoi pamppailla ja jyskyttää kurkussa asti, kun mietimme, miten Lillerilalleri oikein oli päässyt muurille. Mies nosti sankarittaren testimielessä takaisin lattialle ja näki tuota pikaa, kuinka maailman kahdeksas ihme kävi toteen: Nuppu asettautui tuffialustalle ja toden totta ponkaisi itsensä siitä ikkunalaudalle. Sama toistui vielä kolmannenkin kerran, ja neljännen pompun sain taltioitua teidänkin nähtäväksenne:

Nuppu on upouudesta taidostaan pollea kuin mikäkin. Se on ollut loistotuulella koko aamun ja kellahdellut ikkunalaudalla kumoon kehusuukkoja vastaanottamaan. Jaamme toki typykkämme riemun, vaikka loppujen lopuksi olisi ollut parempi, ettei Nupun ponnuvoima olisi kasvanut tällaisiin mittasuhteisiin. Missä Juitsi nyt syö omia, salaisia eväitään – ja miten käy miehen chilintaimille? Ei kai auta muu kuin kehitellä uusia kommervenkkejä, ja sellaisia on tulossa myös Nupun aktivointikalenteriin. Ehkäpä luvassa on sittenkin niitä norsunkokoisia oksereita!

Kyllä Nupun nyt kelpaa katsella YouTubesta superloikkaansa!

Sohvapotut liikkeelle!

Kuten taannoisesta videopläjäyksestämme kävi ilmi, Hupsujen elämä rullaa arkisin tuttua ja rauhallista rataansa. Aamuisin möngimme peiton alla, hiukopaloja mutustellaan kolmesti päivässä ja töiden jälkeen pusutellaan, leikitään ja pläräillään blogeja. Lisäksi iltoihimme mahtuu säkkitolkulla sohvaperunointia. Ensin nökötän kirja kourassa sohvan nurkassa ja Nuppu asettuu koukussa olevien jalkojeni alle lämmittäväksi hurinatyynyksi. Sitten viritämme leffatykin ja on Jujun vuoro potatoitua: se kömpii pöydältä sohvan puolelle, ja hyvän peitonmutkan havaittuaan se mätkähtää päälleni niin reteästi, että minulta melkein lähtevät ilmat pihalle. Olenkin verrannut poitsua välillä vapaapainijaan, joka rämähtää vatsanpeitteilleni pilvenpiirtäjän huipulta.

Näyttää pieneltä ja kevyeltä, mutta putoaa emon massulle kuin flyygeli.

Kun henki taas kulkee ja filmi pyörii, minun on joka ikinen ilta pakko kommentoida, että Frasier-sarjan Eddie on kuin ilmetty Pikkukissi. Samat toffeelaikut ja intensiivinen tuijotus! 

 

Tuollainen jujumainen haukkunaukku olisi kiva lisä sohvapottujengiimme!

Rauhallinen elämä sopii hupsuille kuin puuhkahäntä räggärin peppuun, mutta huomisesta lähtien arkeamme vauhdittaa Viiruvarpaat-blogi, joka käynnisti eilen inspiroivan haasteen:

Upean kuvan nappasimme luvan kera Kiiran, Eemelin ja Tomun sivuilta.

Säännöt:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!

Jatkamme toki pääosin verkkaista arkeamme, mutta olen laatinut Nupulle ja Jujulle ikioman aktivistikalenterin, joka inspiroi meitä yhteisiin touhuihin vielä tavallista enemmän. Jujun päivittäisistä tiiviskursseista ei luovuta, mutta niiden lisäksi tarkoitus on tarjota joka päivä myös jotain ekstraohjelmaa, johon molemmat kissat osallistuvat. 

 

Joo-o, Nuppu myös.

Eikä aktivointi tarkoita välttämättä norsunkokoisia oksereita.

Tällaiselta alustava suunnitelmamme näyttää:

Lauantai: Suoritamme porukalla lelukoppainventaarion ja testaamme jokaisen lelun. Mahtaakohan kopan hämäristä löytyä jännittäviä aarteita?
Sunnuntai: Viritämme kaikkien aikojen wuu-juoksun. Tarkoitus on piilottaa wuu-pisteisiin erikoisia esineitä, hämmentäviä tuoksuja ja muita superyllätyksiä.
Maanantai: Viikkomme alkaa vauhdikkaasti, sillä opetan Jujua hyppäämään selkäni yli ja Nuppua mönkimään masuni ali.
Tiistai: Aion antaa karvaturrien talviturkeille kunnon harjauksen, ja käymme samalla läpi turkinhoitovälineistön inventaariohengessä.
Keskiviikko: Saamme yövieraaksi lapsuudenystäväni, joten kissoilta odotetaan sosialisointia sekä temppujen reipasta esittelyä.
Torstai: Koska keskiviikon pilatestreenini jää välistä, lupaan pitää sellaisen kissojen kanssa. Mukaan saattaa mahtua joogaa ja yhteistä lämmittelyä musiikin tahdissa.
Perjantai: Aktiivisuushaasteemme päättyy villeihin valjastreeneihin, sillä talvi alkaa taittua vähitellen kevääksi ja ulkoilukausi lähestyy. Onko luvassa riemuhepuli, vai vievätkö valjaat taas jalat alta?

Nupulla ei ole odotukset korkealla. Se suhtautuu aikataulutettuun
sporttaukseen samoin kuin minä kouluaikoina cooperintestiin.

Oikeasti Nuppukin lähtee ennakkoluuloistaan huolimatta iloisin mielin aktiiviviikkoa viettämään. Koska kaikki on aina porukalla triplasti hauskempaa, niin kutsumme ohjeen mukaisesti mukaan ainakin nämä kaverit: Marraskuun muruset, Pesukarhukissat ja Mimmin ja Alfredin. Aktiivista viikkoa myös kaikille muille, ja palatkaamme asiaan muhkeiden raporttien kera!

 

Näin innokkaasti Hupsut tutkivat seinälle ripustettua viikkokalenteria.