Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydän. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydän. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. elokuuta 2017

Possunsydäntä potilaalle

Vaikka blogimme on aina pyrkinyt olemaan hyväntuulinen ja hassu, menneisyyteemme on mahtunut useita vähemmän hupaisia ajanjaksoja. Nupulla on ollut pienestä asti sitkeä ja mystinen tassuvaiva, jota on tutkittu, ihmetelty ja jopa itkeä tihrustettu vuosien saatossa monen monituista kertaa. Pahimmillaan etutassun salakavala tulehduskierre jylläsi yhteen menoon yli puoli vuotta, mutta lopulta allergiatesti toi avun: Nupulla todettiin varastopunkkiallergia, minkä jälkeen kaikki kuivaruoka joutui taloudessamme boikottiin. Kun Nuppu siirtyi syömään pelkkää märkämuonaa ja ruokavalioon lisättiin raakaa lihaa, tassutilanne rauhoittui ja neito on saanut elää pääosin ilman kutinoita ja punoituksia.

Ulkoisesti Nuppu näyttää yhä terveeltä kuin pukki, ei punkki.

Varastopunkkiallergian lisäksi Nupulla on luultavasti herkkyyttä myös joillekin siitepölyille, sillä tassu on oireillut joka kesä juhannuksen kieppeillä. Varvasvaivat ovat onneksi menneet nopeasti ohi ihan vain tassua putsailemalla. Olin jo ajatellut, että meillä on homma visusti töppösessä, mutta jostain syystä Nupun tassu tulehtui nyt hieman pahemmin, eikä pikku desinfiointi ole enää riittänyt. Niinpä kaivoin eilen typerän tötterön kaapin perukoilta ja voitelin Nupun tassun huolellisesti kortisonivoiteella. Kun hoitotoimenpide oli suoritettu, mieleeni juolahti katsoa voiteen päiväys. Se oli mennyt aikoja sitten umpeen, mutta mikä pahinta, voidepurtilon kyljessä luki ”silmätippoja”.
 
”Hih! Ne oli ne mun simmutipat, mitä sä aikoinaan
tiputtelit mun otsalle kastimerkeiksi. Muistatko?”


Muistinhan minä. Mutta kuka kumma neropatti on keksinyt, että tassuvoiteen ja silmätippojen pitää näyttää ihan samiksilta? Molemmat tuubit on stailattu valko-sini-oransseiksi, nimetty kuin siamilaiset kaksoset (Isaderm ja Isathal) ja sekoitettu koostumukseltaan identtisiksi. Salaliitto, sanon minä!


”Niin, sillä lailla ne lääkefirmat vainoaa just sua, äiskä.”

Kun valitin töissä tyhmyyttäni, ihana kollega lohdutti minua, että olisi ollut pahempaa laittaa tassuvoidetta silmään kuin silmätippoja tassuun. Totta sekin, ja Nupun tassu tuskin meni silmätipoista kovin paljon pahemmaksi. Kilautin silti eläinlääkärille, tunnustin silmätippamokani ja pyysin reseptiä oikeaan voiteeseen. Se ei kuitenkaan onnistunut niin vain, sillä Nuppu oli käynyt näytillä viimeksi marraskuussa 2015. Miten aika rientääkään, kun tassut ovat kunnossa, rokotukset voimassa ja mieli pahaenteisen pirteä! Voidetta oli kuitenkin saatava viikonlopuksi, joten varasin Nupulle lääkäriajan ja pyysin, voisiko mies hoitaa reissun tällä kertaa, koska hän oli kätevästi kotosalla.


Mies lupasi tehdä parhaansa ja onnistui sullomaan sinne tänne
 luikertelevan ragdollin boksiin jo toisella yrittämällä.

Kun saavuin töistä, Juitsi punki ovenraosta minua vastaan. Se oli hengaillut jo pitkään ylhäisessä yksinäisyydessään ja ilahtui selvästi saadessaan maman kotiin. Olin käynyt shoppailemassa Nupun sairastelupäivän kunniaksi lohtuherkkuja, ja Juju seurasi kiinnostuneena kokkailujani. Reseptin varastin Riiviökissojen postauksesta, jossa neuvottiin valmistamaan kypsästä possunsydämestä ihania palkintonameja. Pian asuntoomme leijuikin kattilasta kuvottava kiehuvan siansydämen katku, joka sai allekirjoittaneen kasvissyöjän lähes kakomaan, mutta mitäpä en tekisi pikkumussuja ilahduttaakseni!


Jujusta kokkailu oli kivaa, ja mietin, miten mukava
 Nupun olisi tulla kotiin herkkuja maistelemaan.


Kun Nuppu palasi Hupsuttamoon, sitä kiinnosti lähinnä kävellä häntä matalalla asuntoa ympäri. Reissu oli silti sujunut hyvin, ja mies oli saanut tuta, millaista on kuljettaa Nupun näköistä teddynallea julkisilla paikoilla; se kun vetää magneetin lailla puoleensa ihailijoita. Nuppu oli ollut taas reipas tyttö lääkärin pakeilla, ja tassua lukuun ottamatta pupunen oli priimakunnossa. Mukaansa Nuppu sai oikean voidetuubin, joten viikonloppu saattoi käynnistyä pätevissä merkeissä.



Töttä putkahti päähän, mutta pian päästäisiin herkuttelemaan!

Käytin Riiviökissojen tapaan sydänpaloja vielä uunissakin, jotta niihin tarttuisi ihanan paahteinen maku. Kun namit olivat jäähtyneet, en enää malttanut odottaa, vaan kutsuin testimaistajat paikalle. Odotin, että Huitsi ja Nömpö hotoisivat ahneina sormenikin, mutta katit vain nuuhkaisivat sydänpaloja ja kääntyivät mielenosoituksellisesti anturoillaan! 
  
Mikä pettymys! Jäisivätkö nämä ihanuudet syömättä? 

Vai pitäisikö palveluskunnan napostella ne proteiinipitoisina välipaloina?
Onneksi en antanut taaskaan periksi, sillä lopulta keksin, miten saisin pikku höppänät tajuamaan, että sydäntä se on kypsäkin sydän: saksin palat koulutusnamien kokoisiksi ja aloin heitellä niitä lattialle. Juju pinkaisi heti ensimmäisen herkun perään ja lopsautti sen suuhunsa. Ja kuinka ollakaan, namuhan maistui hyvältä! Suupieliä nuoleskellen Justimus ryhtyi kerjäläiseksi – ja silloin myös Nuppu valveutui huomaamaan, että tarjolla oli ruokaa. Tämä kissaemo taas kehräsi onnesta, koska kissojen syöttäminen ”tassusta” nyt vain tuntuu niin ihanalta, erityisesti Nupun, koska se on joutunut olemaan ilman nameja jo monta vuotta.

 
Näin suuren suosion sydänherkut lopulta saavuttivat!

Aina pussin rapsahtaessa Nuppu kurkistaa
tötterönsä suojista kuin söpö pikku mangusti.

Ja näitä terveysnamujahan riittää! Hyvä, Nuppu!

Kiitos, Humina ja Riiviöt, kun vinkkasitte tällaisista herkuista! Nyt Nuppua voi palkita aina, kun tassua joudutaan näpertelemään. Namien voimalla parantelu sujuu varmasti mukavammin! Postauksen loppuun lisään vielä kaikille liikkuvan kuvan ystäville videomateriaalia Possunsydäntä potilaalle -projektista. Varoitukset oravaäänestä ja loppukevennyksen diskobiitistä, sillä tämä kissaemo ei osaa käyttää Snapchatiakaan kohtuudella...


Iloista viikonloppua – ja terveitä tassuja kaikille!
Toivottavat Hupsuttamon kermapeput.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sydämellistä puunausta

Siisteys on puoli ruokaa, ja Juju ainakin on sitä mieltä, että on kiva näyttää huolitellulta. Siksi sujautimme aktivointiviikkomme neljänteen päivään kattavan harjaussession. Tarkoituksena oli testata turkinhoitovälineistön kunto ja käyttövalmius sekä tarjota kissoille erityisen rentouttava kokovartalopöyhintä. Sen tuloksena molemmat kissat olisivat kuohkeita, kauniita ja kehrääväisiä. Ei ihme, että ensimmäinen potilas ponkaisi itsensä heti laverille lellittäväksi!



Siinä sitä on monenlaista harjaa, sukaa ja kampaa! Ja yhdet ohennussakset
sekä Nupun lahjatipu sen kunniaksi, että se osaa nyt liitää kuin lintu.

Ensimmäisenä oli vuorossa harjojen terminaattori eli Furminator.

Juju ei ole kovin innoissaan tästä kapineesta, koska emon pitää aina
furminoinnin jälkeen sanoa kalsealla robottiäänellä sama tyhmä lause:
”Juu häv biin FÖÖ-MI-NEI-TIID.”

Tämä pehmoharja vähän kutittaa Jujua. Tyttöjen vekotin!

No nyt löytyi hyvä! Karsta rapsuttaa niin ihanasti,
että melkein nousee naamalle pappailme!

Aah! Voittaja on löytynyt! Kampaaminen on Jujusta i-ha-na-ta!

Lähes kaikki välineet oli jo testattu, mutta Nuppu luimuili pöydän alla eikä halunnut kuulemma enää osallistua aktivointiviikkoon. Niinpä oli aika käydä vakava keskustelu, johon liittyi jopa Rufus. Muistutin Nuppua, että vaikka kihlat on vaihdettu ja nuoripari rakastaa toisiaan silloinkin, kun turkki on vähän länässä ja viikset vinksallaan, niin varmasti Ruffea silti piristäisi nähdä Nuppu näteimmilleen pöyhittynä. Niinpä Nuppukin antoi kumisuan hipaista villahousujensa hapsuja.

 
Kaukana ovat ne ajat, kun Nuppufjallajökull heittäytyi selälleen suittavaksi.

Yritin hieman ohentaa rehottavaa kauluria, jotta Nupusta ei tulisi
tupposuu, mutta homma ei ollut lainkaan neidin mieleen.

Nuppu töpötteli paikalta hieman kärttyisenä, ja kuulin sivukorvallani hieman motkotusta siitä, että kiusasin tällä lailla maailman söpöintä tyttöstä ja vielä naistenpäivänä. Siitä tyylikkääksi puunattu Juju saikin hyvän idean:

Näin komeana Juju vilahti Facebookin puolella ja naukaisi naistenpäiväonnittelut!

En halunnut, että Nupulle jää paha mieli kaulapuuhkan nipsuttelusta, joten järjestin kissoille vielä yhden ylimääräisen aktivointinumeron. Siihenkin kuului saksimista, mutta tällä kertaa Nuppua ei kismittänyt ollenkaan:

 
Ihana emo oli ostanut kaksi paketillista Nupun lemppariruokaa: possunsydämiä!

Jujukin oli tyytyväinen, sillä settiin kuului myös rypsipossunsuikaleita.

Naistenpäivä päättyi hempeissä tunnelmissa, kun emo täytti pakkasen
kultamussujen ekstramegalemppariruoilla. Nuppu ei edes malttanut
odottaa, mitä aktivointihassutuksia loppuviikko toisi tullessaan!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Nuppu sydän sydän

Ruokavalio on supertärkeä juttu. Jos ei muulloin, niin ainakin silloin, kun sitä aletaan härppiä ikävämpään suuntaan. En esimerkiksi itse ilahtuisi, jos herkulliseen lounassalaattiini piilotettaisiin rapeaksi paahdetun halloumin sijaan vaikkapa käristettyjä torakoita tai leivitettyjä sisiliskonhäntiä. Tästä syystä valmistauduin pahimpaan, kun päätin esitellä Nupulle ja Jujulle uusia makuja lihatiskin uumenista.

Vaikka Nuppu pitää kovasti herrrrrkullisista varastopunkeista, päätin allergian pelossa
lopettaa niiden tarjoilun. Tilalle ruokavalioon kärrättiin tämännäköisiä kummajaisia. 


Uudet, verta tirskuvat namupalat saapuivat kissojen ruokaympyrään lihalastujen jättämää lovea täyttämään. Täysbarfaukseen ei tällä ruokintanoviisilla riitä vielä tiedot, taidot tai itseluottamus, mutta Nupun iki-ihanan anopin (= Ruffen äiskän) rohkaisun siivittämänä kampesin itseni paitsi netin ihmeellisiin syövereihin barf-asioita opiskelemaan myös ihan oikeasti lihatiskien tarjontaa kummastelemaan. Eläinkaupan jättimäiset kalkkunankaulat saivat minut melkein yökkimään, mutta mukaan lähti sentään raakaa broilerinsydäntä sekä jäinen siipimurskapötkö, jota pilkkoessani tunsin itseni kiilusilmäiseksi moottorisahamurhaajaksi. Asettelin sydännokareet keittiössä mahdollisimman houkuttelevasti kuppeihin, ja ravintolan puolelta kuuluikin heti ihastuneita hoputuksia:

 
”Uuu! Tuoksuuko täällä lämmin, viimeisiä sykähdyksiään
pamppaileva sydän?” vampyyrikreivitär Nuppu Nuppula kyseli. 

Kun sisäelinkaukalot laskettiin kattien nenän eteen, Nuppu heitti yltään söpönöpön höppyli-pöppyli-pusukisun viitan. Alta paljastui raavas ja ronski barf-katti, joka jäyti ja narskutti lihaa kuin mikäkin safarin sakaali. Sydämellinen ateria näytti maistuvan myös vieressä nassuttavalle, lihapoikana tunnetulle Juippu-puikulalle: 


 
Jäysk, jäysk, aah! Tätä lisää joka aterialla!

Juju on aina tähän päivään saakka ollut tunnettu rakkaudestaan liharuokiin. Iskän hienostuneet kalkkunanfilepihvit ovat olleet sen suuri intohimo jo pitkään, eikä poika tiedä mitään maukkaampaa kuin vähärasvainen naudanpaistijauheliha. Mutta tällä kertaa koimmekin yllätyksen, sillä liika oli liikaa Jujullekin. Kun herkkä Pikkukissi näki verta ja tajusi, että sydän on oikeasti tumpsuttanut jonkin suloisen, höyhenillä peitetyn ystävän rinnassa, sitä alkoi vähän heikottaa.

 
Ehkä joku on ollut juuri tämän sydämen ikioma sydänkäpynen!


Sillä välin, kun romanttinen poju vaipui
mietteisiinsä, eräs ripeä typsykkä hoiteli jo tiskitkin.

Koska sydämenmuotoiset kyynelet sumensivat Jujun näön,
se ei huomannut kupposellaan vierailevaa karvaista jättipapua.

Papu olikin oikeasti pupu, joka ei takuulla popsi popsi porkkanaa!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Nupun sadeseikkailu

Nupulla oli ennen joulua ongelmia tassunsa kanssa. Niin suloinen kuin Nupun oikea etutassu onkin, se tulehtui kerta toisensa jälkeen. Tästä syystä Nupulla oli meneillään inha on-off-suhde tötterön kanssa. Kun vielä joulun jälkeen tassussa oli jonkin verran punoitusta, päätin etsiä käsiini uuden eläinlääkärin, joka tarkistaisi Nupun päästä varpaisiin (varsinkin niihin!) ja antaisi minulle ohjeet, kuinka saisimme tassun taas tuliteräksi. Kun Nuppu kuuli, että veisin sen eläinlääkäriin, se alkoi parannella tassuaan pikavauhtia. Lääkäripäivän koittaessa (tasan viikko sitten) tassussa oli enää vain pieni, kuivahtanut jälki, mutta paketoin Nupun silti sadeasuun ja lähdin kuljettamaan sitä uuteen seikkailuun.

Nuppu oli jo pelottavan sopeutunut tötteröön ja kapusi
yläpesäänkin se päässään. Me nostimme katin sieltä pois,
sillä homma näytti hivenen vaaralliselta. Meistä. Ei Nupusta.

Nupun sadeasu loihdittiin oikeastaan kuljetuskassin päälle. Ensimmäisen kerroksen muodosti tuttu ja turvallinen kissaviltti ja toisen jättisuuri Ikean kassi. Kun tähän comboon lisättiin vielä sateenvarjo, on sula ihme, että koskaan saavutimme määränpään. Onneksi kuitenkin selvisimme bussimatkasta, sillä Nupusta kissaklinikalla oli oikein mukavaa. Sen hössötys saattoi olla osittain jännitystäkin, mutta luulen, että se myös viihtyi paikassa ihan aidosti. Uudella lääkärillä oli ihana stetoskooppi, jota Nuppu sai huitoa tassullaan. Sydämen kuuntelusta ei tosin meinannut tulla mitään, sillä Nuppu kehrätä huristeli niin pontevasti ja touhotti nuppumaiseen tapaan. Silloin nokkela lääkäri nosti hupsun räggärini sivupöydälle ja alkoi laskea hanasta vettä. Nuppu höristi heti kiinnostuneena korviaan ja lopetti hämmästyksissään kehräämisen. Ja hyvinhän se Nupun sydän pamppaili!

Nuppu söpöine pikku tassuineen ja varvassukkineen.


Kaiken kaikkiaan Nuppu-neiti sai terveen paperit, eikä tassuunkaan määrätty hoitoa. Jos punoitus palaa, se hoidetaan antibioottitableteilla. Ennen kuin lähdimme vastaanotolta, hoitaja tuli hakemaan huoneesta siamilaiskissaa, joka oli toipumassa nukutuksesta. Se maukaisi möreän surumielisesti, ja jouduin pitelemään Nuppua kaksin käsin, jottei se olisi mennyt lohduttamaan unenpöpperöistä kaveria. Sellainen Nuppu juuri on – valpas ja lempeä hoivakissa. Onneksi tassu näyttää nyt niin hyvältä, ettei Nuppu itse tarvitse enempää hoivaa vaan saa toivottavasti sipsutella tästä lähtien terveellä tassulla.

Tötteröä ei ole näkynyt yli viikkoon, eikä kukaan meistä ikävöi sitä!